Täydellinen päätös onnelliselle viikolle

Tänään meillä on juhlittu. Iskä loihti juhlapöydän herkut: kalavoileipäkakun ja mansikkakermakakun. Syytä juhlaan on todella ollut. Ensiksikin sain tiistaina tietää, että olen saanut opiskelupaikan Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksesta. Suuri unelmani täyttyi! Vielä on hieman vaikeata tajuta, että minä todella sain paikan, sillä soveltuvuuskokeen jälkeen en siihen uskonut. Eiköhän totuus kuitenkin iskeydy tajuntaan, kun pitää alkaa järjestellä käytännön asioita :)

Toinen juhlan aihe liittyy Astaan. Asta nimittäin debytoi tänään näyttelykehässä Haukiputaan ryhmänäyttelyssä. Tuomarina toimi Hilkka Salohalla. Rämäpääpentuni oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa. Ensiksi tuomari mittasi Astan ja sanoi sen olevan koon ylärajoilla. Tiedän, että Asta on monia ikäisiään kookkaampi. Muuten kuulin tuomarin sanelevan arvosteluun positiivisia asioita. Takaliikkeet kuitenkin olivat ahtaat. Pöydällä Asta esiintyi astamaiseen tyyliin. Se kaipaa vielä treenaamista, mutta pentuhan Asta vielä on :) Liikkeetkin menivät ihan hyvin, vaikka torstaisissa näyttelytreeneissä mukaan meinasi tulla pentumaisia kujeita. Maassa Asta esiintyi hienosti. Luokassa oli myös seitsemän muuta pentua. Kilpailuluokassa kiersimme vielä kehän yhdessä ympäri. Tuomari pyysi vielä tassuttelemaan edes takaisin. Tuomari kätteli pari pois, sijoitti koirakoita, kunnes huomasin, että me olemme vielä sijoituksetta. Tuomari tuli kättelemään meidät ykköseksi :) Saimme myös kunniapalkinnon. Sitten olimme kehässä urosten parhaan pennun kanssa, Astan "poikakaveri" Speedyn (Lemmikkipolun Speedy Gonzales) kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään? Asta oli ROP-pentu. Astan näyttelyura ei olisi voinut saada parempaa aloitusta! :)

Arvostelu kokonaisuudessaan:
Koon ylärajoilla oleva mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu. Hyvä pään kiila. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen rintakehä. Hyvä luusto. Erinomainen karvapeite ja väri. Liikkuu hieman ahtaasti takaa riittävällä sivuaskeleella.

Myös Taika matkasi näyttelyyn. Aikuisilla oli tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Taika esiintyi Annin kanssa oikein hienosti. Arvostelu oli muuten hyvä, mutta kyynärpäät olivat löysät ja takaliikkeet ahtaat. Taika esiintyi kyllä kuin unelma. Alla kuva ihanista trikeistä. Asta ei meinannut haluta olla Taikan vieressä, joten kuva oli työn ja tuskan takana :) Mutta eikö olekin tytöt samannäköisiä? Asta on hieman Taikaa isompi ja sillä on vahvempi pää ja isältä peritty piirto. Ihania tyttöjä kuitenkin molemmat! <3


Näyttelyn jälkeen myös Speedy omistajineen tuli meille voittokakkukahveille. Kiva, kun kävitte! Pennut saivat vielä keskenään riemuita saavutuksistaan!

Kolmas syy juhlaan oli Taikan nousu agilityn kakkosluokkaan. Taika teki 2.6 Rovaniemellä voittoisan nollaradan, joka avasi tien kakkosluokkaan. Hienoa Janne ja Taika! te ootte tykkejä :) Jatkakaa tykitystä kakkosissa! Rata löytyy täältä.

Taika kisaa +vierasta pennuntuoksua :)

Nyt Taika kisaa.
Se hyppii, kiipee, pujottelee
viiden startin verran.
Taika on lähtenyt kisaan.

Nyt Taika kisaa.
Se hyppyradan voittaa, muilta saa kokemusta.
Taika on lähtenyt kisaaaaan!

Saa kait sitä vieläkin tunnelmoida jääkiekon MM:n kultamitalia :) Jokainen voi tuon vihjeen perusteella päätellä, mihin kappaleeseen tuo uudelleen sanoittamani laulu sopii ;)

Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan Sofin ensimmäiseen pentueeseen syntyneen Taikan agilitykisoja Oulussa. Olin nähnyt Taikaa viimeksi maaliskuussa, kun kävin tuomaroimassa Asta-assistenttini kanssa Kemin Koiraharrastajien match showta. Se oli ensimmäinen kertani tuomarina ja kokemus oli kiva. Astakin pääsi tunnustelemaan, minkälaista on olla isommassa koiratapahtumassa. Jälleennäkeminen Taikan kanssa on aina yhtä iloinen -molempien puolesta. Kyllä ne vaan muistaa!

Oli kiva päästä seuraamaan Taikan agilityratoja. Asta oli myös mukana totuttelemassa väenpaljouteen. Astalla olis kyllä ollut kovat menohalut radalle :) Puolisiskoksilla meinasi vähän tunteen kuumua, kun kummankin piti pitää huolta, ettei toinen syö toisen makupaloja. Välillä sai kyllä toimia haukkukonsertin kapellimestarina.

Lauantaina Taikalla oli kolme starttia: kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Tilanne oli jännittävä, sillä Taikalta puuttui enää yksi nollatulos agilityradalta kakkosluokkaan. Seurasin sen kaksi agilityrataa. Ensimmäiseltä tuli hylky. Minun oli hieman vaikea seurata rataa ja kuvata samalla, mutta hylyn syynä taisi olla, että Taika sujahti väärään päähän putkea. Toiselta radalta tuli kymppi. Rata on nähtävissä alla. Virhepisteitä tuli kepeiltä ja keinulta. Kun ensimmäisellä radalla Taika hidasteli kontakteilla, niin nyt ne sujuivat paljon paremmin. Valitettavasti minulta jäi näkemättä voittoisa nollatuloksen arvoinen hyppyrata :(

Sunnuntaina oli vielä kaksi rataa: agilityrata ja hyppyrata, joilta kummaltakin tuli hylky. Ensimmäisen hylyn syynä taisi olla väärää kautta hypätty aita. Hyppyradalla homma taisi tyssätä kepeille. Taika sai kuitenkin arvokasta kokemusta, vaikkei sitä nollaa tullutkaan. Oli hienoa nähdä, miten Taikasta on kehittynyt oikea agilitytaituri Jannen ohjauksessa. On mukavaa nähdä ja kuullakin, miten omat kasvatit tuovat iloa omistajilleen. Taikan sisko Sennakin harrastaa agilitya, saa nähdä, minkälainen taituri Sennasta kehkeytyy, vaikkakin tärkeintä on kuitenkin harrastuksesta saatu ilo! Tänä viikonloppuna Taika liiteleekin kotikisoissaan. Meillä on peukut ja tassut täällä pystyssä! :)

Muut Taikan radat on nähtävissä galleriassamme.





Ja sitten ollaan päästy tuoksuttelemaan vähän vieraampaa pennuntuoksua :) Nimittäin äitille on kotiutunut kääpiöpinserineiti, joka sai kokoaan kuvaavan nimen -Mini. Viralliselta nimeltään se on Bonzer's woman of the world. Se on kyllä uskomattoman pieni. Kuvan perusteella luulin paljon isommaksi. Siiri ja Miina ovat ottaneet uuden kaverin vastaan hyvin. Mini vaikutti oikein iloiselta neidiltä, kun sitä kävin eilen katsomassa.

Meillä on ollut Astan kanssa treenivapaaviikko omien menojeni vuoksi :/ Ensi viikolla sitten päästään taas kunnolla treenaileen. Niitä odotellessa :)

Nyt varmaan saisin kirjoittaa OMG!

Meidän Penni osaa yllättää. Ensimmäisen kerran se yllätti minut pentuna puomilla, se oppi sen hyvin nopeasti. Toisen kerran se yllätti, kun vetäisi pisimmän korren näyttelyssä ollessaan ROP ja RYP3. Kolmas kerta oli erkkarissa kun sinivalkoinen rapsahti tiukalta tuomarilta. Nuo yllätykset ovat ihania, mutta eivät mitään siihen verrattuna miten Penni yllätti kasvattaja-Sirkan, minut ja muut ihmiset tiistaina!

Tiistai aamupäivä alkoi tavalliseen tapaan Silimen-kennelissä. Koirat pissalle, Penni katseli telkkaa Sirkan kanssa ja Sirkka lähti töihin klo 11, Pennin ollessa tavanomaisen rauhallinen tyttö. Ei merkkiäkään siitä, että kun Sirkka seuraavan kerran astuu ovesta sisään häntä odottaisi onnellinen emo ja viisi pientä pentua!

Niin kuitenkin kävi. Tämä tyttö yllätti taas meidät! Penni oli synnyttänyt yksin viisi pentua alta kolmen tunnin. Vielä klo. 11, Sirkan lähtiessä töihin, merkkiäkään siitä, että pentuja olisi tulossa ei näkynyt. Ei petaamista, polttoja/supistuksia tai levottomuutta. Pelkästään iloinen Penni.

Sain puhelun Sirkalta tiistai-iltana, että arvaappas miten tämä sinun neiti nyt yllätti! Olin varmaan järkyttyneen kuuloinen, kun kuulin millaisen satsin se sieltä oli yksin maailmaan saattanut!

Ensimmäinen kuva pennuista on valitettavasti kännykkäkameralaatua, mutta kuitenkin tässä pennut muutaman tunnin ikäisinä. Kuva S-L Metso.

Viisi pentua. Yksi tricolour uros, yksi merle uros, trikki narttu ja kaksi merle narttua. Kaikki hyvinvoivia pieniä tuhisijoita. Yksi pennuista oli vähän pienempi kuin muut ja sitä piti hieman lämmittää, mutta senkin elämän alkutaival on alkanut hyvin! Pentujen painot jakautuivat välille 100-170g. Painoa on tullut tasaisesti lisää näiden kuluneiden päivien aikana.

Pennut vuorokauden ikäisinä. Kuva: S-L Metso.

Tästä kuvasta voi huomata, että aina ei käy tasan onnen lahjat värityksen kanssa. Saatiin nimittäin yksi hyvinkin mustavoittoinen poitsu! Maltan tuskin odottaa millainen tuosta väristä tulee, kun turkki kasvaa :D. Varmaan aika koomisen söpö. Toinen merle-nartuista on vähän likaisemman värinen, mutta väri kirkastuu varmasti ajan myötä. Kolmannella on jo kirkkaampi väri! Mustat ovat ihanan mustia.

Kuva: S-L Metso.

Pääsen itse lauantaina näkemään tämän ihanan katraan, kun suuntaan Sirkalle käymään Villen kanssa.

Silloin sitten viimestään lisää kuvia!

Ollaan me treenattu

Vaikka minun puolestani ei kuulumisia olekaan kirjoitettu sitten tammikuun, syy ei ole se, ettei me oltais tehty mitään. Päinvastoin, ollaan oltu hyvinkin aktiivisia eri harrastusten parissa. Anni on kertonut Pennin kuulumisista. Pian meidän pikku-Pennistä pitäisi tulla äiti <3 Kovasti odottelemme jo uutisia Lahden suunnalta ja toivomme kaiken sujuvan hyvin. Kyllä sitä huomaa, kun yksi laumasta puuttuu ja ikävä on ollut suuri!

Astan kanssa ollaan tehty vaikka mitä: olemme suorittaneet pentukurssin, tavanneet koirakavereita, kokeilleet koiratanssia, aloittaneet agilityryhmässä ja tokon alkeisryhmässä sekä treenanneet näyttelyn alkeita match showssa. Asta on loistava treenikaveri: helposti motivoitava, nopea oppija ja innolla mukana. Se on yllättänyt mut joka kerta treeneissä :) Asta sisaruksineen saavutti vappuna puolivuotispäivänsä. Nemo on kotiutunut hienosti Joensuun pojaksi. Nemo muistuttaa tosi paljon äitiään, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä. Lillistä on tullut oikein sievä siro tyttönen, joka on yhtä iloinen kuin äitinsä pentuna.
















Kuva: Tiia Pentti
















Kuva: Rose Pietola


Luovutuksen jälkeen Lilli on käynyt meillä muutaman kerran kylässä. Lisäksi Lilli oli mukana shelttilenkillä 3.4 Letonniemessä, jossa olin itse Astan, Sofin ja Siirin kanssa. Vähällä oli, että pitkään odotettu lenkki peruuntui sadesään vuoksi, mutta kuin ihmeen kaupalla vähän ennen kahtatoista taivas kirkastui ja sade lakkasi. Vaikka emme saaneetkaan nauttia auringon säteistä, oli lenkillä mukavaa. Olin tutustunut Letonniemeen jo etukäteen käymällä siellä lenkillä koirien kanssa. Shelttiporukan kanssa kiersimme ensin lenkin, jonka jälkeen pysähdyimme taukopaikalle makkaranpaistoon.
Meillä oli tosi mukava retki! Koirilla oli iso urakka yrittää vahdata makkaroita, josko jotain tippuisi. No, oli meillä koirillekin herkkuja :)



25.2 meillä alkoi Astan kanssa pentukurssi Koirakoulu Vietissä. Asta oli kurssin viidestä pennusta kaikkein nuorin, mutta eipä se kehittymisessään kuitenkat.an muille pennuille hävinnyt. Kuuden kerran ajan vietimme aina tunnin perjantai-illastamme Hiukkavaaran koirahallilla. Tunnista teimme aina puolet tokoa ja puolet agilitya, mikä oli mielestäni erittäin mukavaa. Tokon puolelta harjoittelimme perusasentoa, kontaktia, seuraamista, luoksetuloa ja paikallaoloa. Kokeilimme myös hyppyä ja jopa ruutua. Saimme hyvän pohjan jatkaa tokoharrastustamme. Minulle selvisi ainakin, että Asta on potentiaalinen tokokoira. Agilityssa harjoittelimme putkea, pussia ja A:n kontaktia. Teimme myös lyhyitä radanpätkiä -rimat tietenkin maassa. Asta osoitti kykyjä myös agilityyn. Se ei yhtään arkaillut uusia esteitä ja vitsit, millä nopeudella se meni. En ole itse tottunut moiseen vauhtiin Sofin kanssa :) Viimeisellä kurssikerralla järjestimme leikkimieliset möllitokokisat, joissa Asta kruunattiin voittajaksi :)
Olemme myös käyneet Oulun Koirakerhon koiratanssitunneilla katselemassa ja vähän kokeilemassa. Olen pitkään ollut kiinnostunut koiratanssista. Joukkuevoimisteluharrastukseni totutti minut yhdistämään musiikin ja liikunnan, joten miksei jatkaisi samaa, mutta toisi siihen uuden ulottuvuuden eli ottaisi koiran mukaan vaakojen, hyppyjen ja vartaloliikkeiden sijaan. Tässäkin Asta on ollut oiva treenikaveri. Siinä on sellaista veikeyttä ja leikkimielisyyttä, pilkettä silmäkulmassa, jota tarvitaan koiratanssissa. Jospa tanssiparille tarttuisi myös vähän noita piirteitä :) Koiratanssin kevätkausi huipentui 17.4 kevätnäytökseen, jossa ryhmämme muut jäsenet esittivät hienot ohjelmansa. Päästiinpä me Astankin kanssa areenalle tekemään pieni pujottelupätkä.

Olemme nyt kevään aikana käyneet yhteensä neljässä match showssa. Punainen nauha on joka kerta saatu. Kirkkain sijoitus on ollut punaisten pentujen neljäs. Me ollaan kuitenkin Astan kanssa saatu rutkasti kaipaamaamme treeniä. Kun ensimmäisillä kerroilla Asta temppuili pöydällä eikä antanut katsoa hampaitaan ja haukkui loppukehässä, viimeisimmässä match showssa se esiintyi mallikelpoisesti ja oli lähes koko ajan hiljaa myös loppukehässä. Meidän oma voitto siis! :) Äitienpäiväsunnuntaina olimme myös itse järjestämässä match showta, kun Pohjois-Suomen Sheltit RY järjesti ensimmäisen oman match shownsa. Minä myin arpoja Astan toimiessa palkintojen vahtina. Saimme järjestettyä match shown oikein onnistuneesti. Kaiken kruunasi aurinkoinen sää. Nyt meidän on hyvä jäädä odottelemaan näyttelyikää.


Kurssien loputtua meille tuli pieni tauko aktiiviseen treenaamiseen, mutta nyt ollaan taas päästy oikein kunnolla treenaamisen makuun. Käymme Astan kanssa maanantaisin Koirakoulu Vietin agilityryhmässä ja keskiviikkoisin meillä on Oulun Koirakerhon tokon alkeiskurssi. Molemmissa on nyt yhdet treenit takana. Eikä Sofikaan jää ihan toimettomaksi. Kunhan juoksut ovat ohi, pääsemme yhdeksän kuukauden jälkeen treenaamaan agilitya Oulun Koirakerhon 1.luokan agilityryhmään. Saas nähdä, kuina mammaloma on pehmittänyt Sofin aivot :)

Suht aktiivinen koirakesä on siis tulossa, mut me tykätään :)

Penni ♥ Rölli

Niin se aika on kulunut ja kyllähän tämän uskaltaa jo julkistaa, kun odotusta on takana 46vrk. Eli meidän pieni sininen neiti, Penni on astutettu maaliskuussa Blenmoon Black King eli Rölli nimisellä uroksella. Tällä kertaa pennut ei kuitenkaan tule meille vaan Sirkalle Silimen-kenneliin. Pennuntuoksuinen kesä on silti tulossa, sillä aion ehdottomasti viettää aikaa pentulaatikon äärellä!

Yllä olevassa kuvassa on helluspari :). Astutuksessa ei ollut mitään ongelmaa, mikä yllätti positiivisesti, kun ajattelee edellistä kahta yritystä. Neiti oli ollut hyvin suotuisa ja mitään ongelmia ei ollut. 

Rölli suoriutui tehtävästään ansiokkaasti. Nyt jännätään minkä värisiä lapsia sieltä tulee!

Odotusaika on sujunut hyvin. Pennillä oli vain 2vk ruokatauko,  nyt sille on alkanut maistumaan ruoka jo vähän paremmin. Aiemmin se suostui syömään vain nakkeja. Nyt maistuu jo muut herkkuruuat. Entinen supersheltin ruokahalu ei kuitenkaan ole vielä palautunut, mutta kaikki aikanaan. Penni on ihan kunnolla alkanut diivailemaan selvästi, kun ei suostu uloskaan menemään vapaaehtoisesti. Liekkö ikävää vai pentuajan pahoinvointia nämä oireet.

11 vuotta, mihin tämä aika oikein kului?

11 vuotta sitten Silimen-kenneliin syntyi neljän pienen sheltin värikirjo. Oli mustavalkoista, tricolouria ja merleä. Ylpeänä äitinä toimi kaunis tricolour narttu Cabone's Lady Awidienne, joka vielä vuonna 2009 pyörähti viimeistä kertaa näyttelykehässä. Pentueen upea isä oli shelttihistorian kautta aikain upein merle-uros Silimen Blue Tarzan.

Lempi ja Siiri vuonna 2001

Tänään on kulunut siis jo yksitoista vuotta siitä, kun meidän perheen ensimmäinen sheltti Siiri syntyi. Sitä kysyy itseltään miten aika on kulunut näin nopeaa? Vastahan me haimme Oulunsalon lentokentältä tuon kauniin pienen pennun. Siiriä katsoessa ei näy vuosista jälkeäkään, energiaa on edelleen saman verran kuin nuorenakin, ainoastaan valikoiva kuulo on parantunut vuosien saatossa (ks. lenkillä ei aina välttämättä tarvitse kuulla käskyjä, mutta auta armias, jos ruokapussi rapisee!). 

Siiri ansiosta rakkautamme shetlanninlammaskoiria kohtaan on kasvanut. Ilman Siiriä tuskin olisi tullut Lempiä, Adolfia, Sofia, Penniä ja Astaa. Siiri on opettanut meille paljon shelteistä; kuinka ihanan kätevä ja upea rotu se on, vaikka haasteitakin riittää varmasti.

 

Vaikka näyttelykoiraa Siiristä ei tullut sen korkeuden vuoksi, niin Siiri on ollut näiden vuosien ajan ihanaa lenkkiseuraa. Nuorempana se sai pyörähtää myös agilityssä, josta se jäi kuitenkin varhaiseläkkeelle varsin aikaisin. Edelleen Siiri nauttii pitkistä lenkeistä jäällä ja keppien järsimisestä. Siiri on ollut aina muuten varsin terve koira ellei muutamaa pientä haaveria lasketa. Kerran se jyrsi keppejä niin paljon, että tikku jäi törröttämään suuhun ja se piti ottaa  nukutuksen avustamana pois. Muuten Siiri on ollut helppo ja perusterve koira. Sillä on kerran vuodessa järjetön karvanlähtö, mutta turkin laadun takia siihen ei takkuja helposti tule.

Siiri 3.4.2011 Letoniemellä shelttilenkillä

Luonne Siirillä on edelleen yhtä villi kuin aiemminkin. Sitä ei iän rasitteet paina ollenkaan!

Toivottavasti saamme viettää ikinuoren muorin kanssa vielä monia yhteisiä vuosia ja unohtumattomia hetkiä!

Onneksi olkoon rakas shetlanninlammaskoiramme, Siiri!

Erkkarin tuulia

Pitkään odotettu erikoisnäyttely on nyt käyty. Sunnuntaina starttasi auto Vantaalta kohti Paimiota. Matka sujui nopeasti, mitä nyt Paimiossa eksyttiin, kun google maps neuvoi omia reittejään, mutta onneksi sitten päästiin paikalle! Penni tosiaan lähti n. kuukausi sitten Sirkalle ilahduttamaan kasvattajan arkea ja ehkä jotain muutakin... ;). Oli siis kiva nähdä tyttö pitkästä aikaa ja iloinen jälleennäkeminen se olikin! Kauhea ikävä ollut sitä sinistä neitiä.

Erkkariin oli ilmoitettu todella monta koiraa. Valitettavasti oma into lopahti kuvaamiseen, kun ei ollut tarpeeksi hyvää putkea, joten tyydyn odottelemaan muiden kuvia :). Pennin luokassa oli 47 avo-narttua, joten kilpailu oli kovaa ja tiukkaa. Penni ei suostunut mamman kanssa esiintymään, vaan oli liian innoissaan meidän jälleennäkemisestä, joten Sirkka sai viedä Pennin kehään, kun tajusin kuinka katostrofi se tulisi olemaan yksilöarvostelussa, jos itse veisin sitä. Minun kanssa Penni siis piti korvat takana ja heilutti häntää (PS. YLI SELKÄLINJAN) ja hyppi ja pomppi. Ei sitä tohtinut hirveästi hillitä. Ihana neiti ♥.

Tuomarina meillä toimi Irene Beaden, Iso-Britanniasta. Vaikka Penni ei ollut parhainmillaan juoksujen turvotuksen ja löysyyden takia osaa se yllättää positiivisesti! Nimittäin Penni oli hienosti ERI SA4 heti Nuppu-siskon jälkeen :]. Olin pelkkää hymyä!

Arvostelu yllätti myös positiivisesti, vaikka tiesinkin, että Peellä on varmasti liian pyöreä pää tälle tuomarille. Tällaista kommenttia saimme:


Silmät nappaava sininen hyvällä koolla. Pään tasapaino hieman syvä kallosta kuin mistä pidän, mikä ei kuitenkaan vähennä hänen suloista ilmettään. Hyvin asettuneet silmät, hyvät korvat. Hyvä kaula. Hyvä rakenne edestä ja takaa?  Väri on hyvä ja hyvin rikkoutunut. Hyvä ylälinja. Liikkuu erittäin kauniisti edestä ja takaa ja draivilla.

Nuppu-sisko

Silimeneillä oli kertakaikkiaan hyvä erkkari-viikonloppu. Pennin äiti Usva, oli VAL ERI 1 SA PN2. Trick eli Silimen Usvametsän Prinssi oli NUO ERI 2 SA. Minka, Silimen Usva Metsänneito NUO ERI 4 SA. Siiri, Silimen Usva Linnaneito NUO ERI sekä Keiju, Silimen Helmi-Keijutar VET ERI. 

Tähän ei kuitenkaan tulokset päättyneet sillä Sirkka valittiin ROP-kasvattajaksi (+KP) sinisellä ryhmällään! Lisäksi Usvan jälkeläisryhmä voitti kera KP:n. Esitin Pennin kasvattajaluokassa, mutta harmikseni en ehtinyt jäädä katsomaan/esittämään Penniä jälkeläisluokkaan, vaan piti kiiruhtaa autolle ja kohti Vantaata.

KUVA: Sirpa Saari

Meillä oli siis kertakaikkiaan onnistunut viikonloppu!