Rovaniemeltä päin

Penni aloitti juoksut eilen. Se näkyi kyllä tänään Rovaniemellä liikkeissä. Lähdettiin ajelemaan kohti Rovaniemeä aamulla kello 8 matkaseurana myös russeli Remu ja omistaja Ellu. Sofi lähti Pennin manageriksi mukaan. Jos Sofi osaisi puhua se olisi nimittänyt itseään manageriksi. Oli se niin tärkeänä siellä ja seuras kehää silmät tapitettuna muihin sheebuihin. Matka sujui kohtalaisen nopeasti ja olimme perillä joskus ennen yhtätoista. Paikalla oli ihan tajuttoman kylmä ja äitin kanssa käytiin ostamassa mulle ihka uus fleece. Se päällä sitten hytisin vähän aikaan kunnes alkoi jo lämmetä. Muutamia kohtalaisia kuviakin sain otettua, mutta motivaatio meni, kun huomas muiden järjestelmäkamerat.. No kohta se on meidänkin vuoro... ;) Kuvassa "kehän somistusta"

Kun PU kehä alkoi, niin aurinko päätti yhtäkkiä näyttäytyä ja tummat pilvet näytti väistyvän. Jippii! Tuli ihan kunnolla lämmin ja pääsi kehään hyvin mielin jäsenet vetreänä. Junnunarttuja oli PALJON. Yksitoista kovatasoista ja kaunista nuorta neitokaista. Tuomari piti kohtalaisen tiukkaa linjaa yllä ja näin sieluni silmin kuinka punainen nauha tulee meillekkin. Muutamat siniset tuomari jakeli ja vähän jo alkoi polvia tutisuttamaan, että taasko me saadaan turkin värinen nauha. Koko päivänä mua ei sitten jännittänyt ollenkaan. Olin jatkuvasti sillä asenteella, että ihan sama mitä tulee mun koira on kuitenkin mulle se kaikkein paras. No menin sitten kehään ja tuomari tutki Penniä. Herkkä kun tuo Penni on nyt juoksujen aikaan, niin kyllähän tuo vähän nieleskeli, kun tuomari kopeloi, mutta tosi hyvin pysyi paikoillaan ja antoi koskea. Liikkeet... ne pirulaiset! Kyselin tuossa pari tekstiä alas päin, että miten saan hillittyä niitä, niin nyt ne oli ainakin hillityt! Aivan liikaa. Remmi pitkänä (kuten tossa kuvassa vasemmalla näkyy, kuva (c) Auli Näsi), niin tuli mun perässä ja ei kiinnittänyt makkaraan mitään huomiota. Punainen nauhahan sieltä käteen tuli ja hymyilevä omistaja (ja apaattinen koira, ei tainnut olla tyytyväinen ;)). Arvosteluhan oli minun mielestä niiin hyvä :) Ja sehän kuuluu näin: Selvän sukupuolileiman omaava narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Turhan syvä kallo-osa. Kookkaat, mutta hyvin taittuvat korvat. Hyvä eturinta. Riittävästi kulmautunut. Liikkeet melko hyvällä askelpituudella, mutta liikkeet saisivat olla tehokkaammat. Varsin lupaava koira, mutta vielä kesken.
Juu, kyllähän minä tiiän, että se on liian kesken suomilaisille tuomareille. Pitääpä katsella mihin sitten syksyllä suuntaa. Katsotaan lähteekö Penni Lahteen Sirkan mukana katselemaan Etelä-Suomen koiranäyttelyelämää.

Jäätiin näyttelypaikalle vähän pidemmäksi aikaa, kun russelit oli myöhässä. Käytiin Iinan ja koirien kanssa kiertelemässä vähän näyttelypaikalla ja yhtäkkiä meille sanoi siinä vieressä mies, että haluatteko ilmaisia studiokuvia koirista. Sopi kyllä meille ihan hirveän hyvin. Pee ja Soo ei tainneet kyllä olla kovin kuvauksellisella päällä. Otettiin hienoja (toivottavasti korvat ei harota tytöillä sivuilla ja ei oo myrtsit ilmeet) yhteiskuvia. Sofi poseerasi hienosti yksityispotreteissa ja Penni... Penni muistutti muumimörköä, kun se oli niin hapan. Pisti kyllä naurattamaan se sen ilme! Yksityiskuvat ei onnistuneet Penniltä, mutta toivottavasti jokunen kaksoispose tytöillä :). Päästiin sitten Iinan kanssa myös kuvaan koirien kanssa ja yritettiin ainakin hymyillä, mutta Pennin ilme oli vieläkin niiiiiiiin hapan. Mihin mun iloinen Pee on kadonnut?! :( Sofi oli oma iloinen itsensä ja tämän ikuistin siitä, kun se seuraili kiinnostuneena kehää.

Tässä Auli Näsin ottama kuva Pennistä kehässä. Kieltämättä ei se mikään karvapehko ole, mutta kyllä tota tukkaa kuitenkin vähän on.