Meillä on käynyt tuuri ja olemme pitkään eläneet siinä uskossa, että täällä ei ole käärmeitä. Oltiin siitä varmoja, koska koskaan täällä metsissä ei luikerot ole tulleet vastaan. Todistuipa se väittämä vääräksi! Olimme pari viikkoa sitten tavalliseen tapaan metsälenkillä koirat irti. Pienellä polulla koirat kävelivät takanamme (onneksi). Kävelin Iinan takana kunnes yhtäkkiä kuului outoa ääntä. Iina jähmettyi minun edessä ja lähti juoksemaan koirat edellä pois päin. Vaikken luikeroa nähnytkään oletin heti, että se on käärme ja juoksin kuin ohjus perään. ONNEKSI, oi onneksi koirat kävelivät takanamme - ne kun ovat noin uteliaita, että ois voinut pahemmin käydä. No, ko. reittiä ei enää mennä, koska luulenpa, että kyyn oleskelupaikka on siinä jossain lähellä.. Niin tuttavallisesti se siellä majaili.
16.8 työskentelimme Iinan kanssa haukkiksen shelttimestaruuskisoissa ratahenkilöinä. Vettä satoi kaatamalla, mutta saimme Iinan kanssa suojaisan istumapaikan ja paljon ei pudotuksia tullut, joten saimme seurata aitiopaikalta shelttien upeaa menoa! Kisa oli tiukka ja jännittävä, hyvä lopetus kesäkaudelle, vaikka vettä tulikin kuin syksyllä konsanaan.
Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun Pennin lonkkakuvat otettiin. Tulosten odotus on jo hieman piinaavaa ja meikäläisellä alkaa mennä jo hermot. No, toivotaan että odotus palkitaan!
Olemme Pennin kanssa aloittaneet nyt vihdoin virallisesti tokostelun. Valitettavasti ilman naksutinta (naksuttelu on taas jäänyt), mutta ehkä saan sen vielä myöhemmin yhdistettyä? Pennillä sujuu hienosti perusasento ja sivukiepahdus. Maahanmeno on kovassa harjoittelussa ja se sujuu jo sillä tasolla, että ollaan jo uskallettu kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Seuraaminen on mitä on, mutta kovasti työskennellään sen parissa.
Loppuun vielä ehkäpä viimeisiä kesäkuvia?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti