Merihirmut ja eläinlääkärin syynissä

Säät ovat suosineet meitä täällä Haukiputaalla. Osuipa sitten oikea helleilta maanantaina kohdalle ja päätimme lähteä koiria uittamaan Haukiputaan ehkä ainoalle uimapaikalle 10 kilsan päähän. Autolla tietenkin, on noille pikku shelteille liian pitkä matka kävellä sinne asti ja uida ja kävellä kotiin. Siispä auton nokka kohti Soramonttuja Miina, Sofi & Penni peräkontissa. Tarkoituksena oli saada meidän Sofi-diivakin uimaan, emme vain tienneet mitä siitä tulee. Perillä saimmekin olla keskenämme rannalla, kun muita koiria ei näkynyt. Hieman kylmä tuuli oli veden äärellä, mutta urheasti menin kahlaamaan toppi ja housut päällä veteen. Vesi ei kyllä kylmältä tuntunut ja vaatteet päällä se oli vielä mukavamman tuntoista. Ensimmäisenä Penni pääsi uiskentelemaan jo tutunpaan hommaan, koska edellisenä päivänä se kävi Chico-sheltin kanssa hieman kokeilemassa uimataitoja (tosin ranta oli surkea ja lasinsiruja oli paljon, joten sinne rannalle emme enää mene). Onneksi Soramontut oli asiallisessa kunnossa! Kuitenkin Pee pääsi sylissäni uimaan ja vesi syveni äkkiä, joten kauas rannasta emme päässeet, mutta kuitenkin Penni ui. Ihan hyvinhän se sujui ja saipa Iina napattua kuvankin todistukseksi meidän vesipedosta (joka ei ainakaan vielä mene vapaaehtoisesti kuin kastelemaan tassuja ja vähän kahlailemaan).



















Seuraavana vuorossa olikin Sofi, tuo tyttö joka ei ole ainakaan luotu veteen. Tämä olisi Sofin ihka ensimmäinen uintikerta! Sain Sofin napattua syliini helposti, vaikka luulen, että neiti aavisti mitä tuleman piti. Sofi ei näyttänyt kovin onnelliselta, kun sen veteen laskin, mutta hyvin ja nopeaa se lähti polskuttelemaan kohti rantaa. Ennen kuin Sofi ehti karkuun lähteä otin sen vielä muutaman kerran syliin ja vein veteen ja yhä nopeammin ja nopeammin se ui rannalle takaisin. Sitten päätin antaa Sofin olla ja voin todellakin Iinan kanssa kertoa, että Sofia ei nähty rantaviivan lähellä enää sen jälkeen ;). Tässä on todistus Sofin uintitaidoista!





Tässä myös tällainen kesäinen "fiilistelykuva" kun Sofi ei ollut vielä veteen koskenutkaan ;)

Viimeisenä muttei vähäisinpänä uimaan pääsi "vanha konkari" Miina. No, ei Miinakaan veteen suostunut menemään vapaaehtoisesti, mikä ihmetytti meikäläistä suuresti, koska on Miina ennen uinut. No, minä sitten kannoin tytön veteen ja johan lähti polskimaan! Uimisen jälkeen Miina oikeein viillyyntyi ja intoutui juoksemaan rantaa ympäri.



Tänään kävimme Pennin kanssa ottamassa viralliset lonkka- ja kyynerkuvat Oulu Vet eläinlääkärissä. Hieman jännittynein fiiliksin tietenkin. Melko pian pääsimmekin perustutkimukseen (sydän, lihakset) Pennin kanssa ja eläinlääkäri antoi tutkimuksen jälkeen todettuaan, että kaikki on ok, rauhoittavan pistoksen. Noin viidessä minuutissa Penni olikin jo unten mailla ja meille sanottiin, että kuvat on otettu n. puolentunnin-tunnin päästä. Lähdimmekin läheiselle R-kioskille kahveelle, mutta pian R-kioskin seinät alkoivat jo kyllästyttää, joten suuntasimme takaisin eläinlääkäriin. Kauan emme kuitenkaan joutuneet odottamaan sillä kuvaukset kestivät vain puolituntia. Pääsimme pian katselemaan minkä näköistä kuvaa seinällä oli ja eläinlääkärin mukaan kuvat näyttivät hyviltä. Kyynereet terveet ja lonkat näyttivät myös tosi hyviltä ;). Eivät kuulemma hänen mielestä B:tä huonompina kennelliitosta pitäisi tulla, joten luotamme lekurin sanaan! Sanoi, että toinen on aika varmasti A ja toinen voi olla B, muttei välttämättä.

Tässä kuva vielä, kun Penni oli juuri saanut herätyspiikin. Tosin, Penni on vieläkin hönössä tuolla sängyn pohjalla. Huomenna varmaan taas oma energinen itsensä. Vielä hieman vinoon kävelee ja nukahtaa keskelle lattiaa. Koskaan en ole nähnyt tuota kakaraa noin paikallaan! ;)



Nyt odottelemaan kennelliiton tuloksia, niissä saattaa vierähtääkin tovi...