Melkein kaikki pennut yhdessä koossa

Ajateltiin jo, kun pennut yksi vuorollaan lähtivät omiin koteihinsa, että järjestetään sitten kesällä pentuetapaaminen. Kun Taika-pentu Kemistä tuli tännepäin viettämään juhannusta, ajattelin heti, että kun Taika tulee kylään, kutsutaan myös muutkin pennut tänne meille. Senna-pentu ei valitettavasti päässyt tulemaan. Pipsa, Taika ja Sulo sen sijaan tulivat. Taika saapui ensimmäisenä. Sieltä se ampaisi asuntoauton ovesta suoraan syliin. Hyvin sulomainen reagointitapa :) Taika mennä viiletti pitkin meidän pihamaita. Välillä se ehti moikatakin ohimennen. Pipsa tuli heti Taikan perästä kaverinsa Papu-sheltin kanssa. Pipsa oli vähän ujompi tapaus. Se oli aika paljon Taikaa pienempi, mutta ainahan se on pienin ollut. Sitä vähän ihmetytti koirapaljous eikä se oikein uskaltanut mennä Taikan kanssa leikkimään. Taikalla kun oli vähän rajummat menot. Sofi ja Penni tulivat myös ulos. Ihme kyllä Sofi suhtautui melko suopeasti tyttöihin. Ei se niiden kanssa leikkimään alkanut, mutta ei hirveästi komentanutkaan. Kai se ajatteli, että ei kai nuo termiitit takaisin tulleet. Sulo tuli vähän myöhemmin. Sofi katosikin ihmeellisesti heti, kun Sulo astui ulos autosta. Sieltä se terassin takaa piti käydä hakemassa. Taikalla ja Sulolla alkoivatkin heti leikit. Niillä oli tainnut olla ikävä toisiaan. Pipsa katseli menoa mielellään sylistä. Se oli huomattavasti paljon rauhallisempi kuin Sulo ja Taika. Yksi seikka näytti yhdistävän näitä kolmea pentua: kaikilla oli kerjäyksen jalo taito hallussa. Kun joku kahvipöydästä otti jotain, oli siinä joku pentu napittamassa silmiin ja tekemässä jättiloikkia, jos saisi herkun napattua. Taika ja Sulo näyttivät olevan tässä hommassa mestareita. Pipsa ei viitsinyt meille taitoaan esitellä, mutta Marita kertoi Pipsan olevan ihan samanlainen. Ja Sofi oli tietenkin näyttämässä mallia. Mitä äiti edellä, sitä pennut perässä :)

"Perhepotretti" piti myös tietenkin ottaa. Alkuun se oli hieman haastavaa. Sulo ei malttanut millään olla paikoillaan, vaan roikkui mun kädessä ja laittoi selälle makaamaan ja yritti leikkiä Taikan kanssa, mutta saimme kuitenkin jokusen onnistuneenkin otoksen. Sofikaan ei olisi haluksi halunnut poseerata pikku termiittien vieressä, mutta lopulta myöntyi.Sulo ja Taika painivat viimeiseen asti. Oli todella ihana nähdä kaikkia pentuja. Kiitos vielä, kun tulitte ja tulkaahan uudestaankin! Lisää kuvia voi katsoa: http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Vuosi+2009/Sofin+pentujen+tapaaminen+21.6.2009/

Juoksuisia narttuja ja agikuulumisia

Täällä hyrrää hormoonit! Siirillä ja Pennillä on juoksut. Ihmeen lyhyt väli Pennillä oli noissa juoksuissa (n. 6-7 kk), kun on tottunut collien pitkiin 10 kk väleihin. Nyt ollaan taikouiltu Pennin kanssa kaikesta juoksujen takia, mutta ens viikolla varmaan taas voi aloittaa treenailun :). Nyt neitiä taitaa kiinnostaa tuo naapurin sekarotuinen uros enemmän kuin istuminen ja maahan meno ;).

Oltiin haukkiksella tossa viikko taaksepäin kisaamassa. Kontaktipinnat oli mukana radassa, vaikka mä luulin ettei niitä rataan tule. No, käytiin sitten kokeilemassa Miinan kanssa ihan huvikseen ja päästiin loppuun asti. Miina vaan päätti, että 55 cm korkeat esteet oli aluks kauheita hirviöitä, mutta alkoihan se sitten sujua. Puomin kielsi (hyl), mutta muuten meni tosi hyvin. Aikaa ja todellista virhepistemäärää en tiedä, kun ei saatu lappuja. Paremmin sujui kuitenkin kuin ACn kisoissa.

Iina kisas Sofin kanssa ja Sofi sijoittui luokassaan hienosti kolmanneksi kymmenellä virhepisteellä. Hienosti meni :).

Oulun näyttely on seuraava Pennillä ja saamme oikein kunniavieraita kylään, kun Pennin ihana äiti Usva ja "poikkis" Rölli tulevat kylään ja samalla Oulun näyttelyyn. Ihana nähdä koiria ja Sirkkaa myös :). Turkkikin on pikku hiljaa tuolta Pennille tulossa. Vielä hieman massaa pitäisi saada, kun on kovin hoikkasessa kunnossa.

Rovaniemeltä päin

Penni aloitti juoksut eilen. Se näkyi kyllä tänään Rovaniemellä liikkeissä. Lähdettiin ajelemaan kohti Rovaniemeä aamulla kello 8 matkaseurana myös russeli Remu ja omistaja Ellu. Sofi lähti Pennin manageriksi mukaan. Jos Sofi osaisi puhua se olisi nimittänyt itseään manageriksi. Oli se niin tärkeänä siellä ja seuras kehää silmät tapitettuna muihin sheebuihin. Matka sujui kohtalaisen nopeasti ja olimme perillä joskus ennen yhtätoista. Paikalla oli ihan tajuttoman kylmä ja äitin kanssa käytiin ostamassa mulle ihka uus fleece. Se päällä sitten hytisin vähän aikaan kunnes alkoi jo lämmetä. Muutamia kohtalaisia kuviakin sain otettua, mutta motivaatio meni, kun huomas muiden järjestelmäkamerat.. No kohta se on meidänkin vuoro... ;) Kuvassa "kehän somistusta"

Kun PU kehä alkoi, niin aurinko päätti yhtäkkiä näyttäytyä ja tummat pilvet näytti väistyvän. Jippii! Tuli ihan kunnolla lämmin ja pääsi kehään hyvin mielin jäsenet vetreänä. Junnunarttuja oli PALJON. Yksitoista kovatasoista ja kaunista nuorta neitokaista. Tuomari piti kohtalaisen tiukkaa linjaa yllä ja näin sieluni silmin kuinka punainen nauha tulee meillekkin. Muutamat siniset tuomari jakeli ja vähän jo alkoi polvia tutisuttamaan, että taasko me saadaan turkin värinen nauha. Koko päivänä mua ei sitten jännittänyt ollenkaan. Olin jatkuvasti sillä asenteella, että ihan sama mitä tulee mun koira on kuitenkin mulle se kaikkein paras. No menin sitten kehään ja tuomari tutki Penniä. Herkkä kun tuo Penni on nyt juoksujen aikaan, niin kyllähän tuo vähän nieleskeli, kun tuomari kopeloi, mutta tosi hyvin pysyi paikoillaan ja antoi koskea. Liikkeet... ne pirulaiset! Kyselin tuossa pari tekstiä alas päin, että miten saan hillittyä niitä, niin nyt ne oli ainakin hillityt! Aivan liikaa. Remmi pitkänä (kuten tossa kuvassa vasemmalla näkyy, kuva (c) Auli Näsi), niin tuli mun perässä ja ei kiinnittänyt makkaraan mitään huomiota. Punainen nauhahan sieltä käteen tuli ja hymyilevä omistaja (ja apaattinen koira, ei tainnut olla tyytyväinen ;)). Arvosteluhan oli minun mielestä niiin hyvä :) Ja sehän kuuluu näin: Selvän sukupuolileiman omaava narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Turhan syvä kallo-osa. Kookkaat, mutta hyvin taittuvat korvat. Hyvä eturinta. Riittävästi kulmautunut. Liikkeet melko hyvällä askelpituudella, mutta liikkeet saisivat olla tehokkaammat. Varsin lupaava koira, mutta vielä kesken.
Juu, kyllähän minä tiiän, että se on liian kesken suomilaisille tuomareille. Pitääpä katsella mihin sitten syksyllä suuntaa. Katsotaan lähteekö Penni Lahteen Sirkan mukana katselemaan Etelä-Suomen koiranäyttelyelämää.

Jäätiin näyttelypaikalle vähän pidemmäksi aikaa, kun russelit oli myöhässä. Käytiin Iinan ja koirien kanssa kiertelemässä vähän näyttelypaikalla ja yhtäkkiä meille sanoi siinä vieressä mies, että haluatteko ilmaisia studiokuvia koirista. Sopi kyllä meille ihan hirveän hyvin. Pee ja Soo ei tainneet kyllä olla kovin kuvauksellisella päällä. Otettiin hienoja (toivottavasti korvat ei harota tytöillä sivuilla ja ei oo myrtsit ilmeet) yhteiskuvia. Sofi poseerasi hienosti yksityispotreteissa ja Penni... Penni muistutti muumimörköä, kun se oli niin hapan. Pisti kyllä naurattamaan se sen ilme! Yksityiskuvat ei onnistuneet Penniltä, mutta toivottavasti jokunen kaksoispose tytöillä :). Päästiin sitten Iinan kanssa myös kuvaan koirien kanssa ja yritettiin ainakin hymyillä, mutta Pennin ilme oli vieläkin niiiiiiiin hapan. Mihin mun iloinen Pee on kadonnut?! :( Sofi oli oma iloinen itsensä ja tämän ikuistin siitä, kun se seuraili kiinnostuneena kehää.

Tässä Auli Näsin ottama kuva Pennistä kehässä. Kieltämättä ei se mikään karvapehko ole, mutta kyllä tota tukkaa kuitenkin vähän on.

Agikuulumisia treeneistä ja kisoista

Aluksi voisin vähän raportoida reeneistä. Perjantaina 5.6 meillä oli oikein tehotreenit. Ryhmästämme oli nimittäin vain puolet paikalla, mikä tarkoittaa sitä, että meitä oli vain kaksi. Kahden sheltin voimin sitten vedettiin treenit Mikon johdolla läpi. Kylymä oli... Hrrrrh.... Mutta onneksi radalla sai juosta. Aluksi treenattiin radan haastava alkupätkä kuntoon. Siinä oli kaksi hyppyä aluksi linjassa ja niiden jälkeen kolmas hyppy viistossa oikealla. Ongelmaksi ois voinut siis muodostua toisen hypyn ohitus, kun ohjaajan piti odottaa kolmannen hypyn vieressä. Sofi ohittikin muutaman kerran toisen hypyn ja juoksi suoraan luokseni. Alkua piti vahvistaa monta kertaa ja vielä muiden harjoitusten välissä. Kolmatta hyppyä ennen piti valssata ja vielä sen jälkeenkin, mikä meinasi aluksi aiheuttaa ohjaajalle päänvaivaa. Taas meillä oli ongelmana kaksi vierekkäistä hyppyä, joita oli radalla kaksi. Ensimmäiset sujuivat, mutta toiset eivät meinanneet millään onnistua. Syy oli minussa, koska en ohjannut Sofia riittävän pitkälle ja se sitten tyli hyppyjen välistä. Muita ongelmia radalla oli, että käskyt tulivat myöhässä. Selvittiin radasta kuitenkin kohtuuhyvin ongelmista huolimatta. Ehdittiinpä tehdä vielä toinenkin harjoitus, jossa ongelmana oli ennen kahta viimeistä hyppyä tehtävä takaaleikkaus. Takaaleikkausta pitää alkaa kunnolla nyt vahvistelemaan. Sofi ei meinaa irrota millään eteenpäin, jos vaihdan puolta sen takana. Mutta treenit olivat kyllä tehokkaat!

Meillä oli vain parin päivän lepo, sillä maanantaina 9.6 oli vuorossa viimeiset treenimme. Tällä kertaa aurinko oli ilonamme, mutta yhtäkkiä sääskiparvi hyökkäsi kimppuumme ja kyllä ne olivatkin äkäisiä. Tehtiin rata, jossa oli 15 estettä. Esteiden määrä sai kyllä ainakin minut aluksi kauhistumaan, mutta loppujen lopuksi se ei tuntunutkaan niin isolta. Aluksi vahvistettiin radan alkuosaa ja sitten loppua. Heti alkuun Sofille muodostui ongelmaksi putkeen irtoaminen. Se ei siis mennyt sinne, vaan juoksi ohi. Sitä jouduttiin vähän alkuun vahvistamaan. Sofille sattui myös pieni onnettomuus, se nimittäin kompastui yhdellä hypyllä. Säikähdin, mutta onneksi jalkaan ei tullut mitään. Se vain tärähti ja pian Sofi alkoikin kävellä ihan normaalisti. Pystyimme jatkamaan treenejä, sillä se ei aristanut jalkaa yhtään ja käveli normaalisti. Loppupätkässä meillä oli aika hankala takaakierto ja pelkäsin sen muodostuvan ongelmaksi, mutta se menikin heti hyvin. Koko rata meni aika hyvin. Putkella oli taas ongelmia. En ymmärrä, miksi Sofi ei suostunut sinne aluksi menemään, vaikka yleensä se on mennyt ihan mielellään. Ne oli sitten viimeiset jatkokurssien agilitytreenit. Nyyh :'(. Paljon me kyllä ollaan opittu. Kontakteja ollaan tehty edelleen remmissä, samoin keppejä. Niitä pitää saada vielä paljon varmemmaksi, ennen kuin uskallan päästää Sofin irti.

Viime viikolla käytiin sitten pari kertaa itsenäisesti hallilla. Vahvistettiin putkea ja se sujuikin hyvin. Eilen tiistaina sitten oli meidän ensimmäiset mölliagilitykisat, jotka järjesti Active Dogs RY. Täytyy myöntää, että pikkuisen jännitti, sillä nyt ei ollut kukaan kertomassa, miten piti ohjata ja korjaamassa virheitä. Sofi kisasi mineissä. Säkäkorkeuden puolesta se varmaan menisi medeihin, mutta koska emme ole vielä nostaneet rimoja kovin ylös, mentiin mineihin, joissa rimat olivat samalla korkeudella kuin treeneissä. Tuomarina oli siis agilitykouluttajanamme jo tutuksi tullut Mikko Aaltonen. Oli se aika jännää tutustua siihen rataan ja aluksi meinasi mennä sormi suuhun, mutta kun alkoi muistella treeneissä tehtyjä juttuja, alkoi oma ohjaustekniikka muotoutua. Rata oli pidempi kuin olimme treeneissä tottuneet, mutta se ei kuitenkaan tuntunut mahdottomalta. Sää oli taas viileä. Tämä Suomen suvi on niin ihanaa aikaa... Minä ja Sofi starttasimme viidensinä. Alku sujui hyvin. Puolessa välissä tuli ongelma, kun Sofi ei taaskaan meinannut mennä putkeen ensi käskyllä. No toisella se sujahti jo sinne. Pituus-este sujui myös hyvin, vaikka se vähän minua pelottikin, sillä emme olleet sitä pitkään aikaa treenanneet. Putkiongelma toistui viimeisellä putkella. Mrrh.... En voi ymmärtää, miksi Sofi epäröi, vaikka ennen se on mennyt sinne mielellään. Hypyillä ei tullut mitään ongelmia. Luulin, että niissä ne ongelmat olisi tullut. Lisäksi Sofi oli liikaa minussa kiinni. Saldona oli siis kymmenen virhepistettä ja ihanneaika alittui 5,81 sekunnilla. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseemme. Tuo toi meille kokemusta ja varmuutta osallistua myös tuleviin möllikisoihin. Nyt vain pitää tuota putkea vahvistaa lisää. Pitää varmaan käskyttää sitä koko ajan ennen putkea ja suunnata oma liike tarkasti putken suulle. Miina starttasi myös Annin kanssa medimölleissä. Miinaa jännitti uusi tilanne, mutta ongelmista huolimatta Anni ja Miina pääsivät radan läpi.

Shelttiriehassa

Tänään minä ja Anni mentiin Sofin ja Pennin kanssa puoli kahdeksitoista Haukkukeitaalle Pohjois-Suomen shelttikerhon järjestämään shelttiriehaan. Auton mittari näytti 20 astetta, mutta aurinkoa ei näkynyt paksun pilviverhon takaa. Lämmin kesätuuli välillä pöllyytti hiekkaa silmiimme, mutta onneksi sateelta vältyttiin. Haukkukeitaalla olikin jo aika paljon shelttejä paikalla. Niillä oli siellä jo oikein kivat leikit. Penni ja Sofi pääsivät myös irti. Penni lähtikin iloisena muiden leikkiin mukaan. Sofi oli kumma kyllä pelkuri ja pysytteli aluksi turvallisesti mamman vieressä. Kyllä se myöhemmin uskaltautui lähteä hieman kauemmaksi tutustumaan muihin, mutta ei se uskaltautunut samaan tapaan leikkiin kuin Penni. No onneksi Penni muisti välillä tulla leikkimään myös bestiksensä kanssa :) Penni oli kyllä todella reipas ja osasi leikkiä tosi nätisti muiden kanssa. Sofilla se taas meni helposti hännän kääntämiseen :) Sofi tunnisti monen soopelisheltin joukosta heti vanhan tutun -agilityryhmässämme ollut Mimmi-sheltti oli nimittäin tullut myös Haukkukeitaalle. Kerrankin ne saivat nuuskia toisiaan rauhassa. Agilitytreeneissä kun tytöillä on joskus ollut tapana karata toistensa luokse. Siellä kun ei ole aikaa leikeille. No eivät ne nytkään leikkiin ryhtyneet, vaan nuuskivat vain toisiaan ja juoksivat toistensa ympärillä hetken. Oli kyllä kiva katsella shelttijoukon riemua, kun se saivat vapaasti remuta rotutovereidensa kanssa. Eikä yhtään tappeluitakaan näyttänyt syntyvän.

Tapahtumassa saimme nähdä muutaman sheltin taidonnäytteen eri harrastusten saroilla. Aluksi saimme nähdä Piritta Ihmeen ja hänen shelttinsä Pietarin taidonnäytteen tokossa. Saimme kuulla vähän tietoa lajista ja sen jälkeen meille esiteltiin seuraamista, luoksetulo, nouto ja ruutu. Oli hienoa seurata heidän menoaan. Seuraavaksi saimme nähdä kaksi Tiina Jounion esittämää koiratanssiesitystä. Aluksi hänen kavaljeerinaan toimi sheltti Oiva. Oiva olikin ehtinyt jo 13 vuoden ikään ja hän oli lisäksi umpikuuro. Saattaa kuulostaa aika haastavalta, mutta Oiva ja Tiina selvisivät oikein hienosti ohjelmastaan. Kyllä vanhalta herraltakin tanssi sujuu. Seuraavaksi Tiina esitti toisen ohjelman aussiensa Niklaksen kanssa. Se olikin hieman vauhdikkaampi numero ja saimme nähdä hienoja korkeita hyppyjä.

Näytösten jälkeen pääsimmekin kisaamisen makuun. Aluksi olimme kuitenkin vain kannustajina, sillä ensimmäisenä kilpailtiin pujottelussa. Vauhdikkaita suorituksia riittikin! Seuraavassa kilpailussa jatkoimme edelleen agilityn parissa. Agilityrallattelu-nimisessä kilpailussa osallistujat suorittivat lyhyen agilityradan. Minä ja Sofi kävimme myös rallattelemassa. Alku sujui hyvin, mutta kolmannella putkella Sofi juoksi ohi. Sama juttu kävi vielä viimeisellä putkella ja viimeisellä hypyllä, mutta oli kiva osallistua. Olisikohan Sofilla ollut ramppikuumetta, niin monen rotutoverin katsoessa vierestä? :) Monen sheltin vauhti oli päätähuimaava. Anni ja Penni eivät tähän kisaan osallistuneet. Pennillä on vielä hiukan treenattavaa, mutta se kokeili kuitenkin putkea.

Sitten saimme katsoa, kuinka Lilli-sheltti Vuokko Mettovaaran ohjaamana suoritti flyball-radan. En ollut ennen nähnytkään flyballia, joten oli kiva nähdä, miten homma käytännössä sujuu. Sofista ei kyllä flyball-joukkueeseen olisi. Se ei tennispalloa suuhunsa suostuisi ottamaan. Miina pallohullucollie saattaisi tykätä lajista. Pienen huilitauon jälkeen jatkettiin tokorallilla, johon ilmoittauduimme lopulta kumpikin. Siinä piti jättää koira istumaan aluksi, kutsua se luokse, juosta merkille ja laittaa se maahan, sitten pujotella, suorittaa tokohyppyeste ja juosta maaliin. Sofilla ja minulla sujui ihan hyvin, Annilla ja Pennillä myös. Hyppyestettä Pee ei suostunut suorittamaan. Lopuksi olikin vuorossa selvästi suosituin laji. Sheltit ottivat mittaa toisistaan nakinsyöntikisassa. Vadissa oli vettä, johon laitettiin kolme nakinpalaa ja koiran piti ne sieltä kaivaa. Kisaa oli kova ja tyylejä monenlaisia. Jotkut koirat ajattelivat, että helpoiten nakit saa tyhjentämällä ensin vadin vedestä. Sofille laji oli kuin tehty. Se ei epäröinyt yhtään. Poimi nakit suuhunsa ja nielaisi. Sille olisi maittanut enempikin nakki. Se seurasikin tarkkaavaisesti muiden shelttien suorituksia lopun aikaa. Pennikin söi nakit vadista kohtalaisen nopeasti.

Lopuksi oli vielä vuorossa tietenkin kilpailuissa menestyneille palkinnot. Voittajille oli mahtavia palkintoja: oli vatsan täytettä, vesikuppia, ruoka-astiaa, shampoota. Sofi ansaitsikin kaksi palkintoa: nakinsyöntikisassa se sijoittui kolmanneksi ja tokorallissa toiseksi. Kotiin viemisinä meillä olikin vesikuppi, jonka saa pussiksi sekä pussi puruluita. Lopuksi vielä voittajat poseerasivat kameroille. Sen jälkeen lähdimmekin kotiin. Penni ja Sofi ovatkin lenkin jälkeen maanneet reporankana lattialla. Taitaa tuo kisaelämä olla rankkaa koiralle :)


Meillä oli kyllä erittäin mukava päivä. Kiitoksia kaikille mukanaolleille sheltti-ihmisille ja erityisesti järjestäjille, jotka olivat nähneet vaivaa näin mukavan tapahtuman eteen!

Kymmenen pussia koiranruokaa...

saatin kantaa tänään tuliaisiksi Haukiputaan mätsäristä. Aamulla saatiin Iinan kanssa päähänpisto (tai siis mä sain), että lähetään hakemaan kokemusta Rovaniemen näyttelyä varten mätsäristä. Sitähän me saatiinkin roppakaupalla ainakin liikkeiden osalta. Sofi tukutuku tuli mukaan katselemaan ja holhoamaan Peetä, että se on kunnollailla kehässä. Montakohan kierrosta me mentiin Pennin kanssa sitä kehää? Yks, kaks, kolme? Tais olla neljäski kierros. En kyllä ihmettele, että saatiin meidän eka sininen (no eka ja eka, krhm miten sen ny ottaa) nauha, kun Pennipomppusheltti päätti laittaa liikkeet leikiksi. Tuomari käski meidän tehdä vielä extra kierroksen, koska Pee hyppeli edellisellä kierroksella kuin jänöjussi. Mun moka, kun liikuin liian hitaasti Pennin kans, nii se ehti hyppiä. Tuomari kyllä sanoi, että päätös oli hankala meidän parin ja Peen väliltä, mutta mää kyllä ymmärrän sen oikein loistavasti. Näytti ku toi ois ollu ekaa kertaa kehässä.. Iina sit neuvoi, että mun pitäis liikkua nopeampaa ton duracelin kanssa ja kun meidät kutsuttiin sinisten kehään, niin pistimpä sitten oikein juoksuksi. Näytti ja tuntui paljon paremmalta! Penni liikkui mun ja Iinan mielestä (ja Sofinkin mielestä) oikein hyvin. Me naureskeltiinki Iinan kanssa, että BIS kehään me ei jäädä, kun oli kylmä ku Siperiassa, mutta mitä se tuomari tekikään?! Aluksi se karsi muutaman koirakon pois ja huomattiin sitten Peen kanssa, että jaahas meitä onki neljä enää jäljellä. Mentiin muutama ympyrä ja eesssuntaas liike ja sit tuomari käski mut ja Peet yllättäen keskelle. Oli ihan wtf, että miksi se laittaa meidät keskelle, jos karsii meidät pois? Tuomari sitten kierrätti muita vielä ympyrässä ja vilkuilin Iinaa kehästä varmaan oikein hemaisevalla ilmeellä. Sitten kaks muuta käteltiin pois kehästä ja joku pieni suloinen pommi (oletan) tuli meidän vierelle ja ennen kuin ehdin koko koiraa seisottaa, niin ykköspysti oli meidän kädessä. Okkei! Saattoi ihmiset kyllä kattoa mua, kun tulin naureskellen kehästä poes. Saatiin myös Pennin kanssa oikein tyylikäs Bento Kronen lippis palkinnoksi ja iso pokaali ja avaimenperä. Onneks tuomarit oli nopeita ja päästiin pian BIS kehään. Onneksi, oi onneksi aurinko päätti ilmestyä taivaalta ja mulla oikein tuli lämmin! BIS kehässä viivyttiinkin sitten pitkään ja tehtiin taas liikkeitä (jotka sujui tosi hienosti) ja isojen tuomari hieman vertaili ja kokeili rakennetta. Sitten me sijoituttiin hienosti kuudensiksi :). Wuhuu! Sininen nauha toi kyllä hyvää menestystä! Saatiin epämääräinen pahvilaatikko palkinnoksi ja kuulin, että se sisältää koiranruokaa. Lähdettiin sitten Iinan kanssa kävelemään kotiin pussit ja kassit täynnä tavaraa. Iina sai kantaa ruokalaatikon ja oletin, että siellä säkki koiranruokaa. Käveltiin kotiin ja kotona aukaisin laatikon ja mitä näinkään? Kymmenen pientä pussia koiranruokaa! Aika suloista.. !

Tässäpä on vielä oikein hieno kuva kehän "somistuksesta". Huomatkaa kuinka rankkaa meidän Pennille on "koiranäyttelykoiran" elämä. *Hohhoijaa* Sofillekkin on itseasiassa tullut jo uusi alusvilla takaisin! Saas nähä kumpi Silkuista on karvaisempi syksyllä? Taitaa mennä Sofi kovaa vauhtia edelle? Sellasia ne äidit on kun vauvat on isoja. Vauvoista puheen ollen käytiin tässä pari päivää taakse päin käyttämässä Sofin pentua Suloa ja Juppia lenkillä. Sulo on aivan ihana pomppu poika! Ihan samanlainen kuin äitinsäkin paitsi villimpi ja tummempi. On kyllä aivan erilaista käyttää kahta urosta lenkillä. Sanotaanko suoraan, että ainakin kauheampaa kuin neljän nartun plus leikatun uroksen käyttö yhtä aikaa lenkillä. Juppia ja Suloa kiinnosti kaikki mahdolliset hajut, kun meidän tytöt ja Arska selviää mettään muutamalla nuuskaisulla, niin nämä pojjaat vetivät joka hajun luo! Miten te uroksien omistajat oikeen kestätte? Onneksi en muista millainen Arska oli pallillisena!

Annankin teille tehtävän kertoa, että miten saan hillittyä ton sheltin intoa liikkeissä? Kyllä me onnistuttiin jo "toisella kiekalla" tässä, kun itse lisäsin vauhtia, mutta ehkä vieläkin voisi rauhoittua. Pitäiskö jättää namit kokonaan poes ja antaa sitten vasta kaiken jälkeen vai tehdä palkkaus ennen liikkeelle lähtöä ja näyttää tyhjiä käsiä?

Tattista vaan

Milloin nämä vaikeudet loppuvat? Jees. Eka viikko flunssassa ja kaikki mahdolliset kurkkukivut ja pääkivut ja nyt se sitten tuli mulle, mahatauti. Kiitoksia vaan! Onneksi nyt pysyy jo ruoka sisällä. Hyvä kuitenkin, että tää kaikki koetaan kesän ensimmäisinä viikkoina. Kun muut sitten sairastavat, niin minä oon terve ku pukki! Tänään lauma (miinus Sofi ja kisut) kävivätkin rokotuksilla Oulu Vetissä ja minä jäin nukkumaan kotiin. Kuulemma olivat olleet reippaita hauvoja ja kaikki kaikinpuolin terveitä.

Eilen Pee, Miina ja Sofi suuntasivat nenänsä mun ja Iinan kanssa Active Dog halliin. Tällä kertaa kuitenkin jätettiin radat poissa kokonaan Miinan (ja Sofin kanssa) ja hiottiin kontaktipintoja. Miinan kans pitäiski yrittää päästä elokuussa Active Dogin jatko2 kurssille, niin ehkä joskus päästäis kisaamaanki :). On se kyllä etevä neiti. Penni oli mukana aluksi katseluoppilaana, mutta kokeiltiin sitten myös "kauhupuomia" nakkien kanssa ja lopulta saatiin Pee menemään se! Putki sujui leikiten ja tehtiin pieni "rata" eli hyppy, putkeen, hyppy joka sujui leikiten. Onneksi! Ja mikä vauhti tolla on jo putkessa. Huhhuh! On se niin ketterä ja sievä neitokainen :)

Kesä Esa

Vihdoin kesä on tullut! Lauantaina käteen saatu peruskoulunpäättötodistus toi mukanaan varmaan myös ihanan flunssan poikasen, kun nyt räkätaudissa täällä kirjoittelen. Nämä alkupäivät on mennyt lepäillessä ja lenkkeilessä ihanassa säässä. Onneksi tuuli hieman viilentää ettei koirilla tule liian tukalat oltavat. Talviturkin heittämistä ei voi edes harkita tässä olotilassa, mutta ehkä ensi viikolla. Meidän pitäisi käydä Pennin kanssa muutamassa mätsärissä treenaamassa näyttelyitä varten ja niitähän näyttäisi olevan täällä joka ikinen viikonloppu, että siitä ei ole ainakaan pulaa. Haukiputaalla näyttäisi olevan lauantaina yksi, jotenka ehkä siellä pyörähdetään. Perinteinen Pohjois-Suomen SCY:n mätsäri käydään tsekkaamassa ja katsotaan uskallaudunko Miinan kanssa möllitokoon. Shelttiriehaan menemme myös ainakin katsomaan. Makkaransyönti taitais olla Peen laji, mutta ehkä sekin jätetään nyt suosiolla väliin :).

Meillä koirat nauttivat kesäpäivistä ja Pennille ja Miinalle on tulossa kesäksi oikein muhkeat turkit. Sofikin on saanut jo alusvillaa takaisin..

Pee on käynyt kokeilemassa Active Dog hallilla agiliitämistä ja miten musta tuntuu, että putki on aina kaikille meidän koirille se suosikki juttu? Kun kävin vettä laittamassa kuppiin, niin pieni Pee juoksi putkea edestakaisin! Puomi oli taas se pelottava jörrikkä, mutta toivottavasti sekin alkaa sujumaan..

Miina meni taas kuin vanha tekijä. Kyllä sillä on kaikki vielä muistissa, vaikka taukoa oli "vaivaiset" kuusi kuukautta. Eivätpä ole näköjään vaikuttaneet meidän neidin taitoihin. Kokeiltiin sellainen yksinkertainen rata takaleikkauksella ja se onnistui ihan okei aluksi, mutta myöhemmin alkoi sitten vaikeudet, kun tajusi namialustan paikan.. No, tänään pitäisi lähteä molempien neitokaisten kanssa radalle kokeilemaan :).

Dogit käy uusimassa rokotukset perjantaina Oulu Vetissä. Lisäksi vaihdoin blogiin uuden otsikon, kun edellinen kyllästytti jo.