Kiireitä, käärmeitä ja pitkästyttävää odottamista

Huh, elokuu on hujahtanut ihan silmissä! Välillä on kyllä päivät mennyt hitaasti, mutta ainakin viime viikko hujahti ihan silmissä! Olenkin kirjoitellut suurimman osan teksteistä blogiin, sillä Iina lukee parhaillaankin ylioppilaskokeisiin ja pänttää ajokoulua varten. Kohta päästään kursailemaan useimmin koiratapahtumiin! ;)

Meillä on käynyt tuuri ja olemme pitkään eläneet siinä uskossa, että täällä ei ole käärmeitä. Oltiin siitä varmoja, koska koskaan täällä metsissä ei luikerot ole tulleet vastaan. Todistuipa se väittämä vääräksi! Olimme pari viikkoa sitten tavalliseen tapaan metsälenkillä koirat irti. Pienellä polulla koirat kävelivät takanamme (onneksi). Kävelin Iinan takana kunnes yhtäkkiä kuului outoa ääntä. Iina jähmettyi minun edessä ja lähti juoksemaan koirat edellä pois päin. Vaikken luikeroa nähnytkään oletin heti, että se on käärme ja juoksin kuin ohjus perään. ONNEKSI, oi onneksi koirat kävelivät takanamme - ne kun ovat noin uteliaita, että ois voinut pahemmin käydä. No, ko. reittiä ei enää mennä, koska luulenpa, että kyyn oleskelupaikka on siinä jossain lähellä.. Niin tuttavallisesti se siellä majaili.

16.8 työskentelimme Iinan kanssa haukkiksen shelttimestaruuskisoissa ratahenkilöinä. Vettä satoi kaatamalla, mutta saimme Iinan kanssa suojaisan istumapaikan ja paljon ei pudotuksia tullut, joten saimme seurata aitiopaikalta shelttien upeaa menoa! Kisa oli tiukka ja jännittävä, hyvä lopetus kesäkaudelle, vaikka vettä tulikin kuin syksyllä konsanaan.

Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun Pennin lonkkakuvat otettiin. Tulosten odotus on jo hieman piinaavaa ja meikäläisellä alkaa mennä jo hermot. No, toivotaan että odotus palkitaan!

Olemme Pennin kanssa aloittaneet nyt vihdoin virallisesti tokostelun. Valitettavasti ilman naksutinta (naksuttelu on taas jäänyt), mutta ehkä saan sen vielä myöhemmin yhdistettyä? Pennillä sujuu hienosti perusasento ja sivukiepahdus. Maahanmeno on kovassa harjoittelussa ja se sujuu jo sillä tasolla, että ollaan jo uskallettu kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Seuraaminen on mitä on, mutta kovasti työskennellään sen parissa.

Loppuun vielä ehkäpä viimeisiä kesäkuvia?

Merihirmut ja eläinlääkärin syynissä

Säät ovat suosineet meitä täällä Haukiputaalla. Osuipa sitten oikea helleilta maanantaina kohdalle ja päätimme lähteä koiria uittamaan Haukiputaan ehkä ainoalle uimapaikalle 10 kilsan päähän. Autolla tietenkin, on noille pikku shelteille liian pitkä matka kävellä sinne asti ja uida ja kävellä kotiin. Siispä auton nokka kohti Soramonttuja Miina, Sofi & Penni peräkontissa. Tarkoituksena oli saada meidän Sofi-diivakin uimaan, emme vain tienneet mitä siitä tulee. Perillä saimmekin olla keskenämme rannalla, kun muita koiria ei näkynyt. Hieman kylmä tuuli oli veden äärellä, mutta urheasti menin kahlaamaan toppi ja housut päällä veteen. Vesi ei kyllä kylmältä tuntunut ja vaatteet päällä se oli vielä mukavamman tuntoista. Ensimmäisenä Penni pääsi uiskentelemaan jo tutunpaan hommaan, koska edellisenä päivänä se kävi Chico-sheltin kanssa hieman kokeilemassa uimataitoja (tosin ranta oli surkea ja lasinsiruja oli paljon, joten sinne rannalle emme enää mene). Onneksi Soramontut oli asiallisessa kunnossa! Kuitenkin Pee pääsi sylissäni uimaan ja vesi syveni äkkiä, joten kauas rannasta emme päässeet, mutta kuitenkin Penni ui. Ihan hyvinhän se sujui ja saipa Iina napattua kuvankin todistukseksi meidän vesipedosta (joka ei ainakaan vielä mene vapaaehtoisesti kuin kastelemaan tassuja ja vähän kahlailemaan).



















Seuraavana vuorossa olikin Sofi, tuo tyttö joka ei ole ainakaan luotu veteen. Tämä olisi Sofin ihka ensimmäinen uintikerta! Sain Sofin napattua syliini helposti, vaikka luulen, että neiti aavisti mitä tuleman piti. Sofi ei näyttänyt kovin onnelliselta, kun sen veteen laskin, mutta hyvin ja nopeaa se lähti polskuttelemaan kohti rantaa. Ennen kuin Sofi ehti karkuun lähteä otin sen vielä muutaman kerran syliin ja vein veteen ja yhä nopeammin ja nopeammin se ui rannalle takaisin. Sitten päätin antaa Sofin olla ja voin todellakin Iinan kanssa kertoa, että Sofia ei nähty rantaviivan lähellä enää sen jälkeen ;). Tässä on todistus Sofin uintitaidoista!





Tässä myös tällainen kesäinen "fiilistelykuva" kun Sofi ei ollut vielä veteen koskenutkaan ;)

Viimeisenä muttei vähäisinpänä uimaan pääsi "vanha konkari" Miina. No, ei Miinakaan veteen suostunut menemään vapaaehtoisesti, mikä ihmetytti meikäläistä suuresti, koska on Miina ennen uinut. No, minä sitten kannoin tytön veteen ja johan lähti polskimaan! Uimisen jälkeen Miina oikeein viillyyntyi ja intoutui juoksemaan rantaa ympäri.



Tänään kävimme Pennin kanssa ottamassa viralliset lonkka- ja kyynerkuvat Oulu Vet eläinlääkärissä. Hieman jännittynein fiiliksin tietenkin. Melko pian pääsimmekin perustutkimukseen (sydän, lihakset) Pennin kanssa ja eläinlääkäri antoi tutkimuksen jälkeen todettuaan, että kaikki on ok, rauhoittavan pistoksen. Noin viidessä minuutissa Penni olikin jo unten mailla ja meille sanottiin, että kuvat on otettu n. puolentunnin-tunnin päästä. Lähdimmekin läheiselle R-kioskille kahveelle, mutta pian R-kioskin seinät alkoivat jo kyllästyttää, joten suuntasimme takaisin eläinlääkäriin. Kauan emme kuitenkaan joutuneet odottamaan sillä kuvaukset kestivät vain puolituntia. Pääsimme pian katselemaan minkä näköistä kuvaa seinällä oli ja eläinlääkärin mukaan kuvat näyttivät hyviltä. Kyynereet terveet ja lonkat näyttivät myös tosi hyviltä ;). Eivät kuulemma hänen mielestä B:tä huonompina kennelliitosta pitäisi tulla, joten luotamme lekurin sanaan! Sanoi, että toinen on aika varmasti A ja toinen voi olla B, muttei välttämättä.

Tässä kuva vielä, kun Penni oli juuri saanut herätyspiikin. Tosin, Penni on vieläkin hönössä tuolla sängyn pohjalla. Huomenna varmaan taas oma energinen itsensä. Vielä hieman vinoon kävelee ja nukahtaa keskelle lattiaa. Koskaan en ole nähnyt tuota kakaraa noin paikallaan! ;)



Nyt odottelemaan kennelliiton tuloksia, niissä saattaa vierähtääkin tovi...

Naks ja nami

Pitkästä aikaa kirjoittamistakin kehiin. On näemmä tyssännyt kirjoittaminen näyttelyiden jälkeen.

Olemme kuin olemmekin aloittaneet Pennin kanssa naksuttelun. On se mielenkiintoista puuhaa! Penni ei vierasta ääntä onneksi juuri ollenkaan ja tajusi idean muutaman toiston jälkeen. Siinäpäs on minulla viksu koira :). Tässäkin on nyt taas ollut muutaman päivän tauko, kun on nämä päivät käytetty koulutarvikkeiden shoppailuun ja lenkkeilyyn. Olimme muuten viikon hoitamassa Iinan kanssa tuttujemme kolmea koiraa; cavalier Elmeriä, cotton Rickyä ja bichon havanais Lucaa. Mahtavaa porukkaa! Omat koiramme olivat poikien kanssa useampana päivänä mukana lenkillä ja mahtoi Lucan ja Rickyn töpöjalkoja väsyttää, kun kulkivat meidän koirien perässä. Tuntui, että kun Miina otti yhden askeleen, niin Luca ja Ricky oli ottanut niitä jo kymmenen. Mahtoimmepas olla näky, kun mukana oli sheltit, collie, cavalier ja "tipsut" ;). Voin vain kuvitella.

Penni erityisesti tykkäsi leikkiä Lucan kanssa kotipihalla, saimmekin ikuistettua muutamia mahtavia otoksia!


Erittäin rodunomainen shetlanninlammaskoira :)


Sofin lemppari juttu.


Pennin ja Lucan leikkejä

Kävimme eilen lenkkeilemässä Pennin ja Miinan kanssa Chico-sheltin luona. Edelleenkään Penni ei suostu Chicon kanssa leikkimään, vaikka useammin olemme nähneet ja lenkkeilleet. Yleensä Penni on niin intona uroksista, mutta joku sitten siinä on kun ei leikkiin ala. Todella outoa käytöstä meidän Penniltä, ehkä se alkaa ottamaan Sofista vähän mallia?

Penni jopa näykkäsi Chicoa, joten kun yritimme ottaa yhteiskuvaa, niin Chico ei suostunut tulemaan lähellekkään Penniä. Tais säikähtää meidän ärmättiä ihan kunnolla? ;) Pari kuvaa kuitenkin sain otettua erittäin pikaisesti. Miinasta ja Pennistäkin sain oikein onnistuneet yhteiskuvan!

Kuvat laittelen koneelle myöhemmin.