Erkkarista sinivalkoista Pennille ja Sofille ja Taikalle kokemusta

Jippii, YO-kirjoitukset on vihdoin ohi ja minäkin ehdin blogia päivittämään. Lopultakin on aikaa muullekin kuin lukemiselle. Shelttien pääerikoisnäyttely osuikin kivasti juuri samalle viikolle, kun YO-kirjoitukset loppuivat. Muuten olisin minä jäänyt matkasta pois. Odotin kyllä erkkaria kovasti, sillä en ollut muutamaan vuoteen sellaiseen päässyt. Ovat aina niin kaukana meistä nuo erikoisnäyttelyt :) Meiltä erkkariin lähtivät Penni ja Sofi sekä Sofin pentu Taika. Haimme Taikan jo torstaina meille kotoaan Kemistä. En ollut nähnyt tyttöä sitten kesän pentutapaamisen jälkeen kuin kuvissa, joten oli tosi ihana nähdä sitä. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on kyllä mahtavaluontoinen koira: tosi reipas ja energinen, suuna päänä kaikkialla, aivan kuin se jo pentuna oli. Oon niin onnellinen, että se pääsi Katjan ja Jannen luo agilitykoiraksi, sillä oon ihan varma, että siinä touhussa neiti on erinomainen :) Ponnistusvoimaa sillä ainakin on ja vauhtia!

Jälleennäkeminen meidän koirien kanssa sujui suht hyvin. Adolf ja Sofi sitä vähän aluksi komensivat. Illalla otin ryhmän Sofi+Siiri+Taika ja lähdin niiden kanssa rapalenkille pyörätietä pitkin. Taika oli tosi nätisti hihnassa!

Perjantaina oli sitten lähdön aika. Kävin aamulla lenkin Adolfin, Taikan ja Sofin kanssa. Sen jälkeen ne olivat ihan rapaisia. Piti kyllä miettiä, hyödyttikö pestä Sofi keskiviikkona. Katja oli pessyt Taikan myös. No onneksi riitti, että pesin tytöiltä tassut, mahan aluset ja kaulukset. Sitten trimmasin Taikan tassukarvat ja korvakarvat. Olipa niin kiva trimmata sitä, kun se pysyi niin kiltisti paikoillaan. Sofi yrittää aina laittaa vastaan. Sofin olin trimmannut jo keskiviikkona, joten sen vain viimeistelin. Aika paljon sai ottaa tavaraa mukaan yhden yön reissulle. Taika ja Sofi matkustivat peräkontissa samassa boksissa. Sofi ei ollut enää sille yhtään pahana. Penni oli Annin kanssa takapenkillä. Iskä oli niin kiltti, että lähti meidän mukaan. Minähän sain ajokortin marraskuussa, mutta lähes 400 kilometrin matka yksin ajettuna olisi ollut liian pitkä. Lähdimme kahden aikoihin ajelemaan. Ajoin alkumatkan Iisalmeen asti, jossa pysähdyimme syömään jakäyttämään koiria ulkona. Alkumatkasta oli aika paljon vastaantulevaa liikennettä, mutta myöhemmin saimme ajella lähes autioita teitä. Olimme varanneet hotelliyöpymisen Joroisista hotelli Joronjäljestä. Olimme perillä noin kahdeksan aikoihin. Ja voi että, olin onnellinen, kun perillä ei tarvinnut siivota yhtään koiran oksennusta. Sofihan tavallisesti on oksentanut jokaikisellä pidemmällä automatkalla, mutta nyt se ei ollut edes kuolannut. Ehkä se alkaa tottua :) Hotelli ei todellakaan ollut mitään luksusluokkaa. Meidän huoneessa oli kokolattiamatto ja huonekalut ja televisio eivät olleet ihan tältä vuosisadalta eikä siisteyskään ihan huippulaatua ollut, mutta koirien kannalta oli hyvä, että yövyimme siellä. Huone oli tilava, joten koirat mahtuivat siellä liikkumaan. Pihalla oli lisäksi riittävästi tilaa treenata. En pystynyt ollenkaan Taikan kanssa treenaamaan meillä, koska piha oli niin lällyä, joten perjantai-iltana sitten otettiin nätötreenit Annin kanssa hotellin pihalla. Taika osasi seisoa tosi hienosti. Katja oli hyvin treenannut sitä sen kanssa. Katja vähän varoittelikin, että Taikan liikkeet ovat pomppimista ja kiskomista, mutta ei se ollut yhtään niin paha kuin kuvittelin. Samalla otettiin tietenkin kuvia:

Mun omasta mielestä Taika on tosi sievä sheltti. Tykkään sen värityksestä tosi paljon. Anni sanoi, että se ei näytä yhtään Sofilta, mutta musta siinä on vähän Sofia. Sen päässä on musta jotain sofimaista, mutta en osaa sanoa mitä :)

Kävin koirien kanssa illalla vielä pikku lenkin. Sekin oli hyvä, ettei oltu keskellä kaupunkia, niin koirat saivat rauhassa tehdä tarpeensa. Hotellille saapui vielä myöhemmin muitakin shelttejä ja olihan joukossa porukka meidänkin perältä.

Koirat rauhoittuivat huoneeseen melko nopeasti. Yö sujui rauhallisesti ja jokainen meistä nukkui ainakin vähäsen. Itse nukuin jopa odotettu paremmin. Aamulla heräsin jo ennen kuutta ja vein koirat aamutarpeilleen hotellin pihalle. Onneksi ne eivät sotkeutuneet niin pahasti, että olisin joutunut ne pesemään! Aamupalan jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Juvaa. Matka kesti vain puoli tuntia. Lähdettiin hyvissä ajoin, sillä oltiin kuultu, että näyttelypaikan piha olisi tosi rapainen ja niinhän se olikin. Leiriydyttiin häkkialueelle ja hetken päästä kasvattaja Sirkka tulikin laumansa kanssa. Sirkalla oli mukana kaksi Usvan viisiviikkoista merlepentua. Voi että ne oli suloisia! Usva oli myös itse mukana ja samoin Pennin sisko Nuppu ja Usvan äiti Keiju. Muitakin Silimen-koiria ja oli mukana ja niitä oli kiva nähdä :) Treenasin Taikan kanssa vielä pikkuisen ennen kehää: kokeilin sen kanssa pöydällä ja liikkeitä. Se oli tosi reippaasti siellä eikä pelännyt mitään! Junnunartut alkoivat heti kymmeneltä. Harmi, että pennut oli viereisessä kehässä samaan aikaan. Olisin halunnut niitä seurata, mutta ehkä oli parempi, että en niitä mennyt katsomaan lähemmin. Kyllä Usvan pentujen lähempi tarkastelu riitti :) Taikan luokka oli tosi iso: 33 junnunarttua. Tuomari oli Jean Fitzsimons. Taika esiintyi tosi nätisti pöydällä. Se antoi tuomarin katsoa. Kun laskin sen pöydältä alas, se teki pari ilopomppua, mutta muuten se liikkui kohtalaisen hienosti. Eikä musta pari ilopomppua haittaa, sillä se on vielä nuori ja niillä parilla pompulla se kyllä kertoi jotain itsestään :) Kun tuomari saneli arvostelua, Taika seisoi hienosti paikallaan. Tuloksena oli EH, mihin oon tosi tyytyväinen, sillä Taikan luokassa jaettiin vain kolme ERI:ä. Taika sai tosi kivan arvostelun:

Viehättävä. Hyvät merkit. Erittäin hyvä ulkolinja. Pitkä kaula. Oikeanpituinen selkä. Pitkä häntä. Liikkuu hyvin.

Tuo "liikkuu hyvin" on aika hienosti :) Tässä yksi kuva by iskä:

Seuraavaksi oli Peppanan vuoro astella kehään. Penni oli kasvattanut juuri erkkaria varten oikein kivan turkin. Sirkka meni Pennin kanssa, koska Annin kanssa Penni ei suostunut lähtemään. Penni esiintyikin tosi kauniisti ja kyllä se näytti upealta kehässä. Tuomarikin oli samaa mieltä ja ojensi Sirkalle vaalenpunaisen nauhan. Se oli toinen nuorten narttujen luokan erinomaisista, joten saimme jännätä, kumpi vie voiton Penni vai Twiggy (Tiivistunnelma). Hetken päästä Pennille osoitettiin ykköspaikkaa! Pennin ansiosta jäimme odottelemaan PN-kehää jännittyneenä. Välissä Sofi kuitenkin käväisi kehässä. Sofi oli myös kasvattanut hyvän turkin, mutta samalla se oli kasvattanut vähän muutakin. Kylkiluiden päälle oli nimittäin kertynyt vähän liikaa ylimääräistä, vaikka olen siltä annoskokoa pienentänyt ja joka päivähän se lenkillä on käynyt. Eipä ole kovin auttanut. Pitänee vaihtaa sille kokonaan vähärasvaisempi ruoka. Sofin varalle minulla ei ollutkaan suuria odotuksia. Se esiintyi ihan hyvin. Pöydällä se meinasi vähän laittaa vastaan ja jouduin pitämään siitä tiukemmin kiinni. Sofille tuloksena H. Tässä sen lyhyt ja ytimekäs arvostelu:

Hyvin rakentunut narttu. Silmät ovat hieman pyöreät ja vaaleat väriltään. Esiintyy erittäin hyvin. Hieman raskas kauttaaltaan.

No aina ei kaikki tuomarit voi koirasta tykätä, vaikka se omaan silmään, kuinka kaunis olisikin :) Nyt vain Sofille tehdään kunnon ruokaremontti ja tuodaan sen kadoksissa ollut vyötärö paremmin esiin. Tässä Inka Räsäsen ottama kuva siitä kehässä:

Pennin äiti Usva (Silimen Keijun Aamuusva) esiintyi myös AVO-nartuissa, mutta hammaspuutoksen takia sille EH. Samassa luokassa Pennin sisko Nuppu (Silimen Usvan Meritähti) sai EH:n. Veteraaniluokassa Pennin äidin äiti ihana Keiju (Silimen Helmi-Keijutar) sai EH:n ja sainpa minä kunnian esiintyä sen kanssa kilpailuluokassa, tosi ilman sijoitusta. Keiju on aina ollut yksi suosikeistani Sirkalla :)

PN-kehä läheni ja Anni laittoi Pennin edustuskuntoon. Sirkka vei Pennin taas. Valitettavasti tuomari pudotti Pennin heti aluksi pois ja otti mukaan vaaleita soopelinarttuja. Mutta koska kolme ensimmäistä sijoittunutta olivat jo valioita ja kyseessä oli erikoisnäyttely, jossa jaettiin vielä lisäsertit, pääsi Penni kilpailemaan vielä sertistä Helskon Paolan kanssa. Ja hetken pohdinnan jälkeen tuomari ojensi Sirkalle sinivalkoisen nauhan!!! Kyllä siinä muutaman ilon kiljahdus kuului ainakin Annin suusta! Aivan mahtava saavutus Penniltä, mutta kyllä siinä koirassa on selvästi ainesta :) Sillä on nyt kyllä sertiputki niin hyvin päällä: kahdesta peräkkäisestä näyttelystä sertit. Toivomma, että tämä putki jatkuu vielä Lahden näyttelyyn!
Pennin arvostelu kuuluu näin:

Hyvin viehättävä narttu. Hyvä väri ja merkit. Hyvä suu. Esiintyy erittäin hyvin. Oikea koko. Hyvä luusto. Hyvä ulkolinja. Liikkuu erittäin hyvin.

Ja tässä Saija Tuomen ottama luokkavoittajakuva Pennistä:

Vielä oli vuorossa Usvan jälkeläisluokka, johon Penni tietysti osallistui siskonsa ja Usvan viisiviikkoisten pentujen kanssa. Usvan jälkeläisluokka sijoittuikin toiseksi kunniapalkinnon kera. Se jos mikä kruunasi meidän päivän!

Taika lähti Tuomisen Ritvan porukan mukana kotiin. Kiitos Katjalle ja Jannelle, jotka antoivat Taikan meidän mukaan ja ilmoittivat sen näyttelyyn! Mekin lähdimme heti jälkeläisluokan jälkeen kotimatkalle. Reissu oli ollut erittäin onnistunut ja oli mukava nähdä myös Lahden tuttuja.