ylioppilaiksi ja pyysi meitä painamaan valkolakit päähämme. Sen j älkeen Gaudeamus Igitur alkoi soida. Se oli hieno hetki! Toki muistan varmasti myös sen jännittävän hetken, kun minua pyydettiin hakemaan todistus ja lakk i. Se oli ainakin monelle tytölle jännittävä hetki ja erilaisia kauhuskenaarioita pyöri monen mielessä -mitä jos lennän nokalleni kävellessäni kohti rehtoria ja sen jälkeen vielä ro:n luo hakemaan lakkia ja vielä takaisin omalle paikalle koko Jatulin täyden katsomon katsoessa? No onneksi
kaikki selvisivät kompastumatta ja nilkkoja taittamatta.5.6.2010 oli ehdottomasti kolmen I:n arvoinen päivä -ei nyt sentään arvosanallisesti, sillä silloin ei olisi tainnut juhlia tulla, vaan se oli Ikimuistoinen, Iloinen ja Ihana päivä. Juhlia valmisteltiin monta viikkoa ja tarpeita jouduttiin hankkimaan jopa länsirajan takaa, mut ta ke rran elämässähän sitä vain.... Juhlamenu suunniteltiin tarkkaan ja se v aihtui moneen kertaan, kunnes lopulta siitä muokkaantui haluamani näköin en ja makuinen. Täydellisen täyte kakun löytyminen vaati monen keittokirjan selailua ja nett itutkimusta, kunnes oikea osui kohdalle. Mikä kakku olisikaan täydellisempi ylioppilasjuhliin kuin ylioppilaslakin näköinen täytekakku. Ja sellaisia iskä sitten loihti juhliin. Kakun täytteenä oli mansikkaa ja metsömansikkajugurttia ja kuorruutteena sokerimassaa.
Lauantaina kävi paljon sukulaisia ja tuttavia. Kauimmaiset sukulaiset tulivat 440 kilometrin takaa. Oli ihana nähdä myös sukulaisia, joita olin nähnyt viimeksi pikkutyttönä. Kiitos paljon kaikille, jotka tulitte juhliini tai muistitte minua! Teitte päivästäni ikimuistoisen! Reilut 200 valokuvaa jäi päivästä muistoksi Annin ansiosta! Niitä tullaan varmasti vielä monen monituista kertaa katsomaan ja muistelemaan ainutkertaista lakkiaispäivääni. Aamulla ennen lakitusta kävin vielä ihan oikeassa valokuvaamossa ja Sofi oli mukana. Sofia vähän hermostutti aluksi, mutta ainakin yksi onnistunut otos syntyi. Tässä yksi Annin ottama kuva minusta ja maailman kauneimmasta rekvisiitasta:
Lakkiaisten takia en olekaan ehtinyt blogia päivittelemään, vaikka ollaankin aktiivisia Sofin kanssa oltukin nimittäin agilityrintamalla. Päästiin mukaan OKK:n kesän agilityryhmään ja käydään torstaisin Haukkiksella treenailemassa. Kouluttajina toimivat Henna Tapojärvi ja Iina Laurén. Sheltti-ihmisiä molemmat. Nyt meillä on ollut kolmet treenit. Luulin, että Sofi ois unohtanut kaiken lähes vuoden tauolla, mutta olin täysin väärässä. Se on ollut treeneissä parempi kuin koskaan. Sohvaperuna Pullasta ei ole ollut treeneissä tietoakaan. Ollaan nyt jo menty ihan medien kokoisia esteitä ja rimat ei oo edes tippuneet. Olin oikeasti tosi yllättynyt eka treenien jälkeen, kun Sofi meni niin hienosti. Ohjauksessa on paljon parannettavaa. Mun pitäis ohjata paljon tarkemmin, mutta uskon, että kesän aikana ohjaukseni kehittyy. Kontakteja ollaan tehty nyt ihan irti (ennen tehtiin siis remmissä) ja ne on sujunut hienosti. Puomi ja A ovat olleet jo radallakin mukana. Keppejä treenataan edelleen. Oikeita ei olla vielä treenattu. Vinokepit menee ja suoratkin remmissä, mutta heti, kun päästän Sofin irti ei. Iskä nikkaroi meille hienot kepit kotipihalle. Ne pitäis vaan ottaa käyttöön :) Rengasta treenattiin viimeksi paljon. Se alkoi jo sujua hyvin, mutta aina välillä Sofi hyppää renkaan ohi. Keinuakin treenattiin viimeksi. Aluksi meni remmissä hienosti, mutta sitten yhtäkkiä Sofi alkoi hidastella keskellä keinua ja yritti hypätä alas. No muutama nakkipala ja homma alkoi taas sujua. Lopputreeneissä tehtiin jo niin, että Sofi oli irti eikä pelännyt yhtään. On ollut tosi ihanaa päästä taas agiliitelemään. Sofi tykkää ja niin emäntäkin.
Eilen käytiin Active Dogin epävirallisissa ja täytyy sanoa, ettei mennyt ihan putkeen -kirjaimellisesti. Tuomarina toimi Mikko Aaltonen. Heti ensimmäinen putki epäonnistui. Samoin kaksi muuta. Yhden hypynkin Sofi ohitti. Ohjaus taisi olla melko epätarkkaa, kun koira juoksi putken ohi useampaan kertaan. Huoh... No kyllä minä varmaan vielä opin. Ihan untuvikkohan oon vasta agilityssa, kun Sofi on kuitenkin ensimmäinen koira, jonka kanssa agilitya harrastan. Mutta me ei luovuteta. Sitä paitsi agilityhan on vaan harrastus ja pääasia on pitää hauskaa. Penni ja Adolf oli mukana kannustamassa. Adolfkin osasi käyttäytyä kohtuu hyvin. Aina vaan, jos joku alkoi haukkua, Adolfinkin piti yhtyä kuoroon. Tässä linkki Vuokko Mettovaaran ottamaan videoon. Videolta näkee hyvin omat virheet :) Kiitos Vuokolle kuvaamisesta.
Ja sitten vielä lopuksi yksi iloinen jälleennäkeminen. Nimittäin Sofin pentu Senna kävi 31.5 meillä kylässä. Sen omistajat Mirja ja Juha olivat pohjoiseen päin menossa ja Senna oli matkassa. Oli ihana nähdä!
Senna on juuri aloittanut agilityn. Agilityyn sillä kyllä on potentiaalia ainakin vauhdillisesti. Kiitos Mirja ja Juha, kun pistäydyitte! See you soon! Toivottavasti... :)
Kesääni kuuluu ainakin kesätöitä hampurilaisten parissa. Viimeiset kaksi kesää ovat menneet koulutöiden ja ylioppilaskirjoitusten parissa, joten tämä kesä julistetaan opiskeluvapaaksi minun osaltani :) Näyttelyistä sen verran, että Ouluun on ilmoitettu molemmille päiville Penni, Sofi ja Taika. Saadaan taas Taika meille muutamaksi päiväksi hoitoon. Ihanaa! Penni jatkaa viimeisen setinsä metsästystä ja me peukutetaan kovasti. Täytyyhän kalenteriin jättää muutama päivä vapaaksi myös ylppärilahjalle ;)
Toivotaan, että sää lämpenee... Nyt on aivan liian kylmä...
10 kommenttia: