Syksyn tuulia

Voi kauhia, kun syksy on mennyt niin nopeasti! Onko nyt jo tosiaan lokakuu? Aamut ovat ainakin päivä päivältä yhä pimeämpiä ja puutkin alkavat pikku hiljaa pudottaa loputkin lehtensä maahan. Ensi viikon alkupäiviksi ennustettiin jo ensilumen tuloa. No saa nyt nähdä... Lumi ois kyllä tervetullutta tuomaan vähän valoa pimeisiin iltoihin. Minulla päivät kuluvat nopeasti töissä. Olen todella tykännyt olla kouluavustajana ja tulevaisuuden urasuunnitelmani ovat vain vahvistuneet. Opiskelukykykin on pysynyt yllä avoimen yliopiston opintojen myötä.

Syy blogin päivittelemättömyyteen johtuu kiireiden lisäksi siitä, että meille ei ole yksinkertaisesti tapahtunut mitään kovinkaan kertomisen arvoista tai oikeastaan on, mutta se pysyköön vielä hetken salaisuutena ;) Jäimme Sofin kanssa agilitytauolle elokuun alussa ja taukoilemme nyt vähän pidemmästi. Ainakin viime agilitytauko teki meille vain hyvää, joten ehkäpä me jo ensi vuonna päästään starttaamaan kisoissa, jos vain saadaan treenipaikka. Kesän aika kehityimme agilityssa todella paljon. Erityisen ylpeä olen siitä, että viimeisellä treenikerralla Sofi teki kepit muutaman kerran loppuun asti, niin että minä vain juoksin sen rinnalla. Kontaktit ovat saaneet myös lisävarmuutta. Kiitos vielä Iinalle ja Hennalle mukavista ja opettavaisista agilitytreeneistä.

Jatketaan vielä agilityaiheella. Nimittäin Sofin pentu Taika osallistui Tornion Kennelkerhon ruskaralliin 5.9. Katja laittoin minulle kisojen jälkeen viestiä, jonka saatuani olin pelkkää hymyä :) Taika nimittäin oli voittanut kisan nollaradalla ja vielä alittanut ihanneajan 9,91 sekunnilla. Toinen kisa ja jo näin hieno tulos! Ei voi muuta sanoa, kuin että Katja ja Janne ovat tehneet todella hienoa työtä Taikan kanssa. Pääsin itse näkemään omin silmin Taikan mahtavaa agiliitelyä 12.9 Oulun Koirakerhon kisoissa. Sielläkin Janne&Taika tekivät puhtaan hyppyradan ja kohosivat ykköspalkintopallille. Agilityradaltakin irtosi voitto viidellä virhepisteellä pienen keinuvirheen takia. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä, kuinka hienosti Taika osasi! Kyllähän tästä koirasta näki jo pentulaatikossa, että sillä olisi rahkeita agilitykoiraksi: Taika oli aina kiipeilemässä ja hyppimässä joka paikkaan suuna päänä. Otin Taikasta kuviakin kisoissa, mutta muistikortti päätti yhtäkkiä lakata toimimasta, joten en saanut kuvia siirrettyä konelle monista yrityksistäni huolimatta. Vieläkin harmittaa :( Onneksi löysin Pirkko Riekin kuvagalleriasta muutaman kuvan Taikasta Rovaniemen agiltykisoista.


Taika tarvitsee siis enää yhden nollatuloksen, jotta se pääsee kakkosluokkaan. Sen ura ei kyllä olisi voinut alkaa paremmin!

Syksy on kevättalven lisäksi lenkkeilyn kulta-aikaa -ainakin minun mielestäni. On ihanaa kuljeskella metsässä, kun ruska on värjännyt lehdet kauniin värisiksi, ei ole liian kuuma eikä sääsketkään kiusaa. Olemme koirien kanssa tutustuneet Isoniemen maisemiin. On kiva saada hieman vaihtelua lenkkeilymaastoihin. Oma mielikin virkistyy ja koirat saavat haistella uusia hajuja. Itse olen sen verran seikkailumielinen, että kävelen vain eteenpäin, vaikka en tuntisikaan aluetta ollenkaan. Kertaakaan en ole vielä kunnolla eksynyt, sillä pidän aina huolen siitä, että tiedän, missä autotie kulkee. Joskus lenkit ovat kyllä vähän venähtäneet tämän takia :)
Viime sunnuntaina kävimme Isoniemessä etsimässä uusia reittejä. Kamerakin oli mukana ja tässä muutama kuva hiekkakuopilta.

Meillä eletään nyt jännää aikaa, jonka koittaessa bloginkin päivittäminen hieman piristyy ;) Piristäviä syyspäiviä blogimme lukijoille!