Yhteensä 460 gramman lahjapaketti

Sofi vajaa vuorokausi ennen synnytystä

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen saamme vihdoin nauttia pentujen ihanasta tuoksusta ja tuhinasta. Lokakuun viimeisenä päivänä, sunnuntaina Sofi alkoi osoittaa merkkejä, etät nyt voisi jotain tapahtua. Lämpö laski 37 asteeseen ja läähätys ja vaeltelu alkoi. Nukuin yön sen vieressä lattialla, mutta yöllä ei vielä tapahtunut mitään. Aamulla menin sitten käymään töissä -sillä aikaa, kun Anni päivysti kotona- ja kerroin tilanteen. Onneksi ymmärtäväinen työnantajani päästi minut heti kotiin. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Sofi sitten synnytti -viisi päivää etukäteissynttärilahjana minulle ;)- kolme pentua: trikkitytön, soopelipojan ja soopelitytön. Pentueen isänä on Cimillan Batman. Ilman vastoinkäymisiä ja huolta ei tämä synnytys tapahtunut. Valitettavasti viimeisenä syntynyt trikkipoika syntyi kuolleena eikä se pelastusyrityksistämme huolimatta alkanut hengittää :'( Kovin pahaltahan se tuntui, mutta kaipa se vain on hyväksyttävä.

Toisena syntynyt isompi soopelityttö sitten aiheutti meille suurta huolta ja murhetta. Kun otin sen tarkempaan tarkasteluun, huomasin kauhukseni, että sen oikeassa etujalassa oli tosi syvä reikä. Otimme heti yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin ja kerroimme tilanteen. Hän pyysi meitä tulemaan luokseen. Pentu jouduttiin siis ensimmäisten maitopisaroiden jälkeen kiidättämään eläinlääkäriin. Iskä ja Anni lähtivät käyttämään sitä. Onneksi eläinlääkäri oli kotonaan päivystämässä-noin puolen tunnin matkan päästä meiltä- eikä työpaikallaan reilu tunnin matkan päässä. Itse pelkäsin kotona pahinta, mutta pian iskä laittoi minulle viestiä, että haava ommellaan. Eläinlääkäri epäili, että napanuora olisi viiltänyt jalkaan haavan. Pentujen iho kun on niin ohut. Eläinlääkäri ompeli vain kaksi tikkiä, jotta märkä pääsisi ulos, jos haava tulehtuisi. Meille kävi siis erittäin huono tuuri... :( Muuten eläinlääkäri sanoi pennun olevan oikein terhakka. Olin hyvin huolissani, miten tämä pentu selviää loukkaantuneen jalkansa kanssa. Onneksi se oli syntyneistä pennuista se kaikista suurikokoisin. Onneksi se pystyi heti käyttämään jalkaansa hyvin, joten se TODELLAKIN osasi pitää puolensa maitobaarissa. Eläinlääkäri lupasi soittaa antibiootin heti lähitapteekkiimme, jos haava tulehtuisi. Toivoin niin kovasti, että antibioottia ei tarvittaisi, mutta kuinkas ollakaan tiistaina haava alkoi märkiä. Antibioottikuuri aloitettiin välittömästi. No onneksi tulehdus alkoi parantua melko nopeasti. No vastoinkäymiset eivät tähän loppuneet. Vastoinkäymiset jatkuivat, kun torstaina huomasimme kummankin tikin olevan irti. Perjantaiaamuna siis uusi soitto eläinlääkärille ja iskä ja mummuni pääsivät aamulla käyttämään sitä asemalla minun ollessa töissä. Pennulle ommeltiin tällä kertaa neljä tikkiä hieman kauempaa kiinni. Tulehdus oli lähtenyt jalasta, mutta eläinlääkäri epäili, että haava tulehtuisi uudestaan, koska hän joutui raaputtamaan hieman arpikudosta pois. Saimme ohjeeksi jatkaa antibioottikuuria ja puhdistaa haavaa pari kertaa päivässä. Pentu oli ollut kuulemma hurjan reipas! Sen elämä ei kyllä saanut parasta mahdollista alkua, mutta onneksi siltä löytyy sisua ja taistelutahtoa. Meidän pieni survivor! Nyt haava on paljon paljon pienempi ja siihen on tullut rupi. Seuraavaksi on vuorossa tikkien poisto -tosin osa niistä on jo irronnut.


Kesti muutaman päivän ennen kuin huolestumisen rypyt otsalta silottuivat. Nyt kuitenkin kaikki on hyvin (*koputtaa puuta: kop kop kop!). Huoli on pikku hiljaa muuttunut yhä enemmän iloksi. Sofi on kyllä erinomainen äiti! Hoitaa imettämisen ja pentujen pesun hienosti. Pennut ovat ihania <3 Niillä kaikilla on isukilta peritty kaunis piirto päässää: tytöillä leveät, pojalla kapeampi. Tytöillä on suuremmat valkoiset kaulukset kuin pojalla, jolla on vain pieni valkoinen alue niskassa. Syntyessään trikkityttö ja poika painoivat 130 grammaa ja isompi tyttö 200 grammaa. Maitobaarissa on riittänyt kaikille ruokaa tasapuolisesti ja painot ovatkin nousseet tasaisesti.
Ei ole olemassa mitään niin ihanaa tuoksua kuin koiranpennut. Niitä voisi nuuskutella päivät pitkät ja katsoa, kun ne nukkuvat <3

Ylhäältä alas Aimo, Aune ja Asta

Suoritin kasvattajan peruskurssin 16.-17.10 Raahessa. Kennelnimi on vielä mietintämyssyssä. Tiedän, minkälaisen haluan, mutta kirjaimet vielä hakevat paikkaansa :) Tähän loppuun vielä voin ylpeänä esitellä Sofin uuden sängyn, joka on syntynyt "papan pajalla". Sofille ostettiin pentuna peruskangassänky, mutta sen tyyny on aikoja sitten heitetty roskikseen, kun jonkun piti selvittää, mitä se pitää sisällään :) En halunnut ostaa sille enää kangaspetiä, sillä tiedän, että sen kohtalo olisi ennen pitkää ollut sama kuin edellisenkin. Niinpä googlettamalla etsin puisen koiransängyn mallin ja annoin nikkaripapalleni kuvan ja mitat ja pyysin häntä tekemään sängyn. Ja tadaa, kun pappa viime sunnuntaina tuli 19-vuotissynttärikahveilleni, oli hänellä valmis sänky mukanaan. Ja se on juuri sellainen, kuin halusin -hienompikin! Nyt Sofilla on uniikki ja kestävä sänky ja jopa niin iso, että siihen mahtuu kaverikin kainaloon ;)

Nyt voisin palata taas pentulaatikon äärelle nuuskuttelemaan pentuja. Lisää kuvia pennuista löydätte galleriastamme.