Olemme palanneet ;D Hienoinen parin kuukauden tauko taas tässä välissä, mutta kiireet, kiireet. Eikä tässä kyllä mitään sen suurempaa ole tapahtunut. Paitsi meidän pihtari Penni päätti, ettei siitä äitiä vielä tule, joten pennutus siirtyy sitten syksyyn/loppu kesään :)
Näyttelyissä on tullut käytyä mukavasti, tammikuussa kävin handlaamassa Katjan Viivi-kerryn, joka sai taas sitä ikuista punaista nauhaa. Tammikuun lopussa kävin ihan turistina vaan Alavudella katselemassa shelttikehiä Maikin ja Jaanan mukana joiden tyttöset saivat oikkein kivat arvostelut, Jade EH4 ja Nella PEK4.
Meidän vuoden ensimmäinen näyttely Pennin kanssa oli jo hilikulla, että oltais jääty kottiin. Ilma oli KAMALA, pakkasasteet huiteli siellä reilun 30 yläpuolella. Hulluja me sitten oltiin ja päätettiin lähteä Tuusniemelle hakemaan kokemusta, eihän me nyt oletettu, että mitään suurempaa tulosta saataisiin tiukalta tuomarilta Paula Heikkinen-Lehkoselta. Herätyskello soi kello 3.00, tosin minun osiltani melkein unettoman yön jäljiltä, kun en pakkauksiltani malttanut rauhoittua nukkumaan. Matka alkoi kello 4 aamuyöllä, kun Maikki ja Jaana tuli meät pihasta noutamaan kyytiin. Mukana oli neljä shelttiä; Penni, Nella (Jelisan Desdemona), Jade (Golden Rose Dream Come True) sekä Duffy (Nice Try Dazzling Duff), joka melkein jätettiin kotiin, mutta onneksi otimme tuon hurmuripojan mukaan. Duffyhan päätti ettei aio takakontissa matkustaa, vaan istui melkein koko meno ja paluumatkan minun sylissäni. Kiipesipä se yhdesti laukkuunkin nukkumaan :)
Ulkoilma oli jäätävän kylmä, olimme siinä uskossa, että myös taimitarha olisi niin kylmä, että hyvä kun pystyttäisiin siellä olemaan saamatta kuolemantautia, mutta positiiviseksi yllätykseksi selvisi, että hallihan oli itseasiassa
lämmin! Voi, että oltiin kaikki niin iloisia vielä, kun minä olin puolikuolleena flunssan ja lämpöilyn takia, niin halli oli kuin sisällä ois ollut eikä mikään pakastin! WUHUUU. Sheltit alkoi hyvin aikataulussa, siinä seurasin uroksien kehiä ja totesin, että me ei Pennin kanssa tuolta kehästä lähdetä kuin komian sinisen nauhan kera, kun reippahasti tuomari sitä jakeli. Totesinkin ääneen, että pessimisti ei pety ;D
Onneksi Maikki ei jättänyt Duffya kotiin! Nimittäin Duffylle komeasti luokkavoitto sekä PU4 sijoitus! Mahtavaa, on se komea poika!
Seuraavaksi PU kehän jälkeen alkoikin nartut. Junioriluokassa Jade hienosti EH3 ja Nella MAHTAVALLA arvostelulla T, tyttö kun on päättänyt venähtää liian korkiaksi. Arvostelussakin luki, että koon takia nauha, harmi kun koira ei voi kutistua. Kyllä me todettiin, että Nellan arvostelu oli kyllä sitä luokkaa, että jos tyttö olisi edes pikkusen matalampi, niin ois kyllä muuttunut keltainen nopeasti vaaleanpunaiseksi ;D
Nuortenluokkaan sitten tepasteli tämä minun sininen Penni tyttö. Kyllähän sitä tulikin puunattua aika paljon siinä hermostuksissa, mutta kehässä hermostuneisuus laantui ja usko siniseen nauhaan vain kasvoi. Toisin kuitenkin kävi. Penni sai ainoana luokassaan vaaleanpunaisen nauhan ja sijoittui sitten oleellisesti ykköseksi. Kyllä minä olin äimän käkenä, olin niin varma, että kehäsihteeri kaivaa sinistä nauhaa, mutta toisin sitten näköjään kävi!
Me kävimme sitten puunaamaan Penniä PN-kehään ja edelleen pessimistin tavoin oletin, että se on kiitos, näkemiin ja heippa pois kehästä, että päästään kotimatkalle iloisina luokkavoitosta. Tuomari kierrätti meitä ympäri ja vaihteli paikkoja ja sitten kehää jälleen ympäri mennessä huomasin, että me Pennin kanssa oltiinkin ensimmäisiä ja tuomari jättikin meidät siihen! Olisittepa nähneet, niin shokissa minä olin!!!!! Meidän pikku tyttö PN1 kera SERTin. Apuva. Kyllä siinä puntit tutisi!
Roppi kehässä meillä oli vastassa Pennin puoliveli, mahtavaakin mahtavampi Pikikuonon Brad Pitt. Tässä vaiheessa en olettanut ainakaan rotunsa paras titteliä, olihan Brad valtavine turkkeineen niin näyttävä, mutta ei, meille lyötiin käteen punainen ruusuke! MEIDÄN PENNI VALITTIIN ROTUNSA PARHAAKSI!!! Voi vitsit, minun ilme oli kyllä varmana näkemisen arvoinen! Kyllä siinä melkeen tuli tippa linssiin ;D.
Luonnollisesti jäimme sitten odottelemaan RYP-kehää. Pyörähdin myös Helskon kasvattajakehissä. RYP-kehässä tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen eli meillä kuulemma oli suuret mahdollisuudet sijoitukseen ja varmaan jo arvaattekin, että minä tietenkin aliarvioin taas koiran ja sanoin, että turhaan jäädään tänne odottamaan sitä, että seisotaan sekuntti kehässä ja sitten lähdetään kotiin. Onneksi kuitenkin jäätiin! Penni valittiin "esikarsinnassa" jatkoon ja vielä "finaaliin" neljän parhaan joukkoon ja niin meidät sitten osoitettiin kolmansiksi! Minä olin kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiin shokissa, että kukaan ei varmasti koskaan ole ollut! Huhhuh, minun pikku Penni teki kyllä aikamoisen tempun! Vau! Tässä kyllä riittää toipumista! Voi, että!!!
Pennin arvostelu näyttikin sitten tältä:
Hyvä koko ja mittasuhteet. Erinomainen luusto. Erinomaiset raajojen kulmaukset. Erittäin kaunis pää, silmät, korvat, pitkä kaula. Kaunis ylälinja. Hieman lyhyt häntä. Hyvä laatuinen karva ja puhdas väri. Esiintyy reippaasti. Erittäin hyvin esitetty.Kiitos kaikille onnittelijoille, kyllä on shelttipiireissä ihania ihmisiä! Kiitos Maikille ja Jaanalle aivan huipusta matkaseurasta!
SERTi kuva otetaan kyllä, kunhan tuo tyttö suostuis vielä poseeraamaan hyvin kameralle, siitä kun pitäis aina ottaa salakuvia ;D
Tässä kuitenkin vielä RYP kehästä Jaana Kalaojan ottama kuva Pennistä. Ei mikään priima seisominen, mutta seisoo se kuitenkin.. jotenkin!
