Kesäkuulumisia

Aluksikin juhannusta kaikille! Haukiputaalla ainakin on saatu nauttia grilliherkuista aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Toivottavasti hyvät säät jatkuvat nyt muutaman viikon. Adolfin puolesta en kyllä kovin kuumia päiviä toivo. Herralla on nimittäin älyttömän paksu turkki ja sillä on vielä karvanlähtö! Pesin sen alkuviikosta ja nyt siitä irtoaa pohjavillaa. Epäreilua, että siinä ei näy yhtään, että sillä ois karvanlähtö. Tytöt kun ne karvansa tiputtaa, niin se kyllä näkyy. Eikä Oulun näyttelyyn ole kuin pari viikkoa. Toivotaan, että tytöillä on silloin jo enemmän tukkaa. No onneksi ne ei ihan kaljuja oo :)

Maanantaina käytiin Annin kanssa Soramontuilla kuvaamassa koiria, kun kamera tuli vihdoin ja viimein korjaamoreissultaan. Uudella objektiivilla saa ihan kivoja kuvia.

Kuten kuvasta näkyy, meidän sheltit eivät viitsi edes tassujaan kastella.

Koirilla oli ainakin hauskaa, kun oli tilaa leikkiä. Metsään kun emme ole viime aikoina uskaltaneet mennä kyyhavaintojen takia.














Tuo kuva näyttää aika hurjalta, mutta tuollaiset leikit noilla on aina ja toistaiseksi ei ole haavereita sattunut.

Torstaina saatiin ihania ja odotettuja vieraita. Taika tuli nimittäin omistajineen ja koirakavereineen käymään meillä, kun olivat ohikulkumatkalla suuntana Hailuodon agilitykisat. Ja voi että, oli niin ihana nähdä <3 Taika kyllä kelpasi ihailla. Karvaakin oli tullut lisää sitten viime näkemän. Ja sen luonne.... se on mitä parhain: se on iloinen, ihmisrakas, oppivainen, tottelevainen, aina valmis toimimaan ja se osaa myös heittäytyä sylivauvaksi. Oli niin ihana kuulla, kun sen omistajat kertoivat olevansa niin tyytyväisiä siihen. Se on tärkeintä se! Taikalla näytti olevan kivaa meillä, kun se sai Pennin kanssa juosta pitkin meidän pihaa. Sofikin intoutui välillä mukaan eikä ollut yhtään pahana. Taika on saanut muuten uuden kaverin, kun perheeseen on otettu bortsupentu. Collieherroista kun ei oikein ole saanut leikkikaveria



















Taika esitteli meille myös agilitytaitojaan, kun ollaan meidän pihalle saatu nyt ne pujottelukepit. Ne on tehty sähkömiehenputkesta. Mettovaaran Vuokko meille kerran antoi sellaisen niksin jossain blogikommentissa. Taika osasi jo pujotella. Se on jo äitiäänkin parempi :D















Parin viikon päästä saadaan Taika meille viikonloppuhoitoon Oulun näyttelyn ajaksi. Can't wait that! :)

Sitten lopuksi muutama sananen Sofin agilitysta. Yhdellä kerralla treenailtiin takaaleikkauksia hypyillä ja se ei onnistunut... ei sitten millään. Aina Sofi teki sen pienen pyörähdyksen esteen jälkeen. Se ei kestä sitä, että oon sen perässä. No onneksi niitä ei kovin paljon tarvi ykkösluokassa. Toissa kerralla meidän ongelmaksi muodostui pöytä. Oltiin treenattu sitä viimeksi alkeiskurssin eka kerralla, joten ei ihme, että se ei ollut muistissa. Radassa se ei onnistunut, joten otin sitä erikseen ja lopuksi niin, että otettiin pikku pätkä rataa sitä ennen ja sen jälkeen. Alkoi sujua. Viimeksi meillä oli ykkösluokan rata ja oli haastava. Siinä oli kolme putkea vierekkäin, mutta putket menivät aika hyvin. Ongelmana olivat kepit ja keinu, jotka olivat eka kertaa mukana radassa. Keppejä Sofi ei vielä osaa. Hihnassa ne menee, mutta heti kun otan hihnan pois, se ei enää osaa. Hmph.... Nyt oon tehnyt niin, että oon mennyt peruuttamalla itse. Se menee joten kuten. Eilen pihalla otin naksuttimen avuksi ja aluksi meni hyvin, mutta sitten tyssäsi. No ehkäpä ne vielä... joskus.... Keinusta oli vähällä tulla lentokeinu, mutta Sofi ei eka kerralla arastellut sitä. Pitää vaan yrittää saada se hidastamaan vauhtia ennen keinua. Rengaskin tuottaa välillä ongelmia. Sofi ei mee sitä aina, vaikka osaa sen. Täytyy aina muistutella muutaman kerran.

Nyt meillä on agilitysta parin viikon tauko, kun tää lähtee tiistaina kohti eteläistä Suomea ja keskiviikkoaamuna VIUH ja Auf Wiedersehen ;)

JH1 SIN5 ja kadonneet blogikommentit

Kuten huomaatte blogi on saanut uuden ilmeen ja uuden osoitteen (toimii kuitenkin vielä vanhalla osoitteella) ! Valitettavasti kaiken sen myötä katosivat blogin kaikki kommentit, toivon mukaan saamme ne vielä takaisin jollain keinolla! Lisäksi "näitä seuraamme"-osio katosi sille tielle uuden blogin tähden, joten toivotaan, että viat saataisiin korjattua mahdollisimman pian..

Eilen käytiin Pennin kanssa taas hieman mätsärissä, sillä torstain mätsäriesiintymisestä jäi aika paha maku suuhun neidin heikohkon esiintymisen takia. Suuntana oli iki ihana Toppila (:D) ja luokkina pienet aikuiset sekä hahaa päätinpä ilmoittautua myös junior handleriin pitkästä aikaa! Ilmoittautumisen jälkeen mietin kyllä hetken, että oonkohan mä liian vanha tähän kisaan, mutta noooo kunnialla selvittiin hienosti pelkän edestakaisin liikkeen jälkeen JH1 :-). Peppana esiintyi kyllä tosi mukavasti ja liikkeetkin meni mukavalla draivilla.

Pienten aikuisten kehässä esiintyminen oli kans ihan mukavaa, oli neiti vissiin vähän väsynyt jo junnukehistä, joten hieman innokkaampaa ja vähemmän kaavamaista tuo esiintyminen olisi tietenkin voinut olla. Saatiin sininen nauha ja "täyden kympin" arvostelu joka kuului näin:

Yleiskunto 5/5
Turkki 5/5
Luonne 5/5
Käsiteltävyys 5/5
Liikkeet 5/5
=Erinomainen

Sinisten kehässä me oltiin sitten jaetulla viidennellä sijalla (tuhannen muun koiran kanssa), mutta varsin tyytyväinen olen tyttöön. Hienostihan se meni, vaikka junnukoiraa tuosta ei kyllä tule tekemälläkään. Vähän junnukehässä Penniä kiinnosti takana oleva saman rodun edustaja, mutta näköjään tuomari ei sitä huomannut ;-D

PUN4

Pitkästä aikaa lähdettiin Pennin kanssa ihan extempore mätsäriin huvikseen katselemaan ja kokeilemaan miten neitiltä sujuu esiintyminen. Vähän laiskastihan se meni, junnuissa eka Suvin kanssa Peppana ja Suvi hienosti JH1. Penniä ei vaan oikeen napannut tuo esiintyminen juuri sillä hetkellä, tuntui neitiä kiinnostavan kaikki muu paitsi kehässä tallusteleminen. Vähän huonosti kääntyi liikkeessä ja etsi mua kehän reunalta, mutta mallikkaasti se ainakin seisoi ;). Penni pääsi myös parin muun kanssa vaihtokoirana kokeilemaan, ei neiti ollut onneksi moksiskaan, vaikka joutui tutuista käsistä pois.

Vähän käytiin Pennin kanssa kokeilemassa myös agilityä; putkea ja hyppäämistä. Hienosti oli kaikki muistissa ja yksinkertainen rata sujuikin tosi nopsakasti ja hyvin. Sekään ei Penniä loppuen lopuksi kiinnostanut, joten sitten Penni päätti yksinkertaisesti lyödä hanskat tiskiin ja laittaa nukkumaan. Ennen kehää sitten sitä vähän harjailin (HOX! vedin harjalla sen viimeisenkin jäljellä olevan haivenen pois)ja yritin innostaa, mutta jostain syystä neiti oli ku ois auringonpistoksen saanut.

Kehässä jatkui laiska esiintyminen, liikkeissä tuntu, että olisi raahannut perässä koiraa, mutta kyllähän Pee jostain kumman syystä sai kehuja hienoista liikkeistään. Punainen nauha saatiin käteen, parissa oli kyllä paljon vastusta, kun sekin oli tosi upea mäyräkoira.

Tuomari oli melko tarkka, joten saimme odottaa melko pitkän tovin ennen kehään pääsemistä uudelleen. Punaisten kehässä meidät sitten valittiin neljänsiksi 32 pienestä aikuisesta, joten tyytyväisiä ollaan, vaikka mun mielestä tuolla esiintymisellä oltais ansaittu jäädä ihan ilman mitään ruusukkeita ja palkintoja! Noh, tuomari ei tiedä millainen sähköjänis toi todellisuudessa on, joten ehkä me näytettiin tuomarin silmiin oikein rauhalliselta parivaljakolta!

Suuntana serttimetsälle siis Oulun lisäksi lähinäyttelyt Ylivieska & Kemi. Toivotaan, että jossakin nappais!

Kamera on edelleen huollossa, mutta muutamia kuvia sain näpsittyä Jennan kameralla!

Gaudeamus Igitur...

...iuvenes dum sumus... Muistan varmaan koko loppuikäni sen hetken, kun rehtori oli julistanut meidät 102 ei dalmatialaista vaan abia ylioppilaiksi ja pyysi meitä painamaan valkolakit päähämme. Sen j älkeen Gaudeamus Igitur alkoi soida. Se oli hieno hetki! Toki muistan varmasti myös sen jännittävän hetken, kun minua pyydettiin hakemaan todistus ja lakk i. Se oli ainakin monelle tytölle jännittävä hetki ja erilaisia kauhuskenaarioita pyöri monen mielessä -mitä jos lennän nokalleni kävellessäni kohti rehtoria ja sen jälkeen vielä ro:n luo hakemaan lakkia ja vielä takaisin omalle paikalle koko Jatulin täyden katsomon katsoessa? No onneksi kaikki selvisivät kompastumatta ja nilkkoja taittamatta.
5.6.2010 oli ehdottomasti kolmen I:n arvoinen päivä -ei nyt sentään arvosanallisesti, sillä silloin ei olisi tainnut juhlia tulla, vaan se oli Ikimuistoinen, Iloinen ja Ihana päivä. Juhlia valmisteltiin monta viikkoa ja tarpeita jouduttiin hankkimaan jopa länsirajan takaa, mut ta ke rran elämässähän sitä vain.... Juhlamenu suunniteltiin tarkkaan ja se v aihtui moneen kertaan, kunnes lopulta siitä muokkaantui haluamani näköin en ja makuinen. Täydellisen täyte kakun löytyminen vaati monen keittokirjan selailua ja nett itutkimusta, kunnes oikea osui kohdalle. Mikä kakku olisikaan täydellisempi ylioppilasjuhliin kuin ylioppilaslakin näköinen täytekakku. Ja sellaisia iskä sitten loihti juhliin. Kakun täytteenä oli mansikkaa ja metsömansikkajugurttia ja kuorruutteena sokerimassaa.

Lauantaina kävi paljon sukulaisia ja tuttavia. Kauimmaiset sukulaiset tulivat 440 kilometrin takaa. Oli ihana nähdä myös sukulaisia, joita olin nähnyt viimeksi pikkutyttönä. Kiitos paljon kaikille, jotka tulitte juhliini tai muistitte minua! Teitte päivästäni ikimuistoisen! Reilut 200 valokuvaa jäi päivästä muistoksi Annin ansiosta! Niitä tullaan varmasti vielä monen monituista kertaa katsomaan ja muistelemaan ainutkertaista lakkiaispäivääni. Aamulla ennen lakitusta kävin vielä ihan oikeassa valokuvaamossa ja Sofi oli mukana. Sofia vähän hermostutti aluksi, mutta ainakin yksi onnistunut otos syntyi. Tässä yksi Annin ottama kuva minusta ja maailman kauneimmasta rekvisiitasta:


Lakkiaisten takia en olekaan ehtinyt blogia päivittelemään, vaikka ollaankin aktiivisia Sofin kanssa oltukin nimittäin agilityrintamalla. Päästiin mukaan OKK:n kesän agilityryhmään ja käydään torstaisin Haukkiksella treenailemassa. Kouluttajina toimivat Henna Tapojärvi ja Iina Laurén. Sheltti-ihmisiä molemmat. Nyt meillä on ollut kolmet treenit. Luulin, että Sofi ois unohtanut kaiken lähes vuoden tauolla, mutta olin täysin väärässä. Se on ollut treeneissä parempi kuin koskaan. Sohvaperuna Pullasta ei ole ollut treeneissä tietoakaan. Ollaan nyt jo menty ihan medien kokoisia esteitä ja rimat ei oo edes tippuneet. Olin oikeasti tosi yllättynyt eka treenien jälkeen, kun Sofi meni niin hienosti. Ohjauksessa on paljon parannettavaa. Mun pitäis ohjata paljon tarkemmin, mutta uskon, että kesän aikana ohjaukseni kehittyy. Kontakteja ollaan tehty nyt ihan irti (ennen tehtiin siis remmissä) ja ne on sujunut hienosti. Puomi ja A ovat olleet jo radallakin mukana. Keppejä treenataan edelleen. Oikeita ei olla vielä treenattu. Vinokepit menee ja suoratkin remmissä, mutta heti, kun päästän Sofin irti ei. Iskä nikkaroi meille hienot kepit kotipihalle. Ne pitäis vaan ottaa käyttöön :) Rengasta treenattiin viimeksi paljon. Se alkoi jo sujua hyvin, mutta aina välillä Sofi hyppää renkaan ohi. Keinuakin treenattiin viimeksi. Aluksi meni remmissä hienosti, mutta sitten yhtäkkiä Sofi alkoi hidastella keskellä keinua ja yritti hypätä alas. No muutama nakkipala ja homma alkoi taas sujua. Lopputreeneissä tehtiin jo niin, että Sofi oli irti eikä pelännyt yhtään. On ollut tosi ihanaa päästä taas agiliitelemään. Sofi tykkää ja niin emäntäkin.

Eilen käytiin Active Dogin epävirallisissa ja täytyy sanoa, ettei mennyt ihan putkeen -kirjaimellisesti. Tuomarina toimi Mikko Aaltonen. Heti ensimmäinen putki epäonnistui. Samoin kaksi muuta. Yhden hypynkin Sofi ohitti. Ohjaus taisi olla melko epätarkkaa, kun koira juoksi putken ohi useampaan kertaan. Huoh... No kyllä minä varmaan vielä opin. Ihan untuvikkohan oon vasta agilityssa, kun Sofi on kuitenkin ensimmäinen koira, jonka kanssa agilitya harrastan. Mutta me ei luovuteta. Sitä paitsi agilityhan on vaan harrastus ja pääasia on pitää hauskaa. Penni ja Adolf oli mukana kannustamassa. Adolfkin osasi käyttäytyä kohtuu hyvin. Aina vaan, jos joku alkoi haukkua, Adolfinkin piti yhtyä kuoroon. Tässä linkki Vuokko Mettovaaran ottamaan videoon. Videolta näkee hyvin omat virheet :) Kiitos Vuokolle kuvaamisesta.

Ja sitten vielä lopuksi yksi iloinen jälleennäkeminen. Nimittäin Sofin pentu Senna kävi 31.5 meillä kylässä. Sen omistajat Mirja ja Juha olivat pohjoiseen päin menossa ja Senna oli matkassa. Oli ihana nähdä!

Senna on juuri aloittanut agilityn. Agilityyn sillä kyllä on potentiaalia ainakin vauhdillisesti. Kiitos Mirja ja Juha, kun pistäydyitte! See you soon! Toivottavasti... :)

Kesääni kuuluu ainakin kesätöitä hampurilaisten parissa. Viimeiset kaksi kesää ovat menneet koulutöiden ja ylioppilaskirjoitusten parissa, joten tämä kesä julistetaan opiskeluvapaaksi minun osaltani :) Näyttelyistä sen verran, että Ouluun on ilmoitettu molemmille päiville Penni, Sofi ja Taika. Saadaan taas Taika meille muutamaksi päiväksi hoitoon. Ihanaa! Penni jatkaa viimeisen setinsä metsästystä ja me peukutetaan kovasti. Täytyyhän kalenteriin jättää muutama päivä vapaaksi myös ylppärilahjalle ;)

Toivotaan, että sää lämpenee... Nyt on aivan liian kylmä...