Kesän näyttelyt paketissa

Ja voin vain sanoa, että onneksi. Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Kolme viikonloppua ollaan nyt vietetty kehässä ja kehän laidalla, joten nyt on kiintkiö vähäksi aikaa täysi. Enää ei tarvi huolehtia, voiko koiraa silittää saatika harjata, niin että sen vähä karva ei jää käteen :D Nyt ne saa rellestää loppukesän niin vapaasti, kuin vain tahtovat ja virtaa riittää. Tälle kesälle sattui neljä näyttelyä näin lähelle, joten siksi ollaan nyt käyty niin aktiivisesti kehissä. Tämän kesän viimeinen näyttely oli Kemin kaikkien rotujen näyttely viime lauantaina. Meiltä kehään lähti keimailemaan Penni ja Sofi. Sofin Taika-tyttö tuli myös tietenkin kotinäyttelyynsä. Sää oli aurinkoinen. Aamulla oli hieman viilleämpää, mutta myöhemmin lämpeni. Taika esiintyi jälleen edukseen. Sitä on niin kiva ja helppo esittää. Se vaan tuijottaa makupalaa ja seisoo. Ihana! <3 Taika sai hienosti erinomaisen, mutta ei sijoittunut luokassaan.

Tässä Taikan arvostelu:
Sivulta katsoen hyvin liikkuva, kaunis linja ja häntäänsä kauniisti kantava, hieman pitkä kuono, kauniit korvat, hyvä kaula ja ylälinja ja takaosa, hyvä karva.

Nyt Taikalle ei ole suunniteltu mitään näyttelyitä. Nyt se pääsee rauhassa keskittymään lempilajiinsa agilityyn. Innolla odottelen, mihin tämä neitokainen vielä pystyy ;)

Pennistä ja Sofista täti Tuomari ei sitten tykännyt yhtään. Oli huonot liikkeet, huonot kulmaukset ja korvatkin olivat väärässä paikassa. Saattaa kuulostaa, että olisin kovin pettynyt tai turhautunut punaisiin nauhoihin, jotka meidän tytöille annettiin, mutta eieiei... Näyttelyt ovat vain näyttelyitä. Kaikkia ei voi miellyttää. Sopivassa määrin niissä jaksaa käydä, mutta liian täyteen ei näyttelykalenteria kannata tupata. Onhan se kivaa saada ammattilaisen arvio koirasta, mutta tärkeintä on, että itse näkee koiransa kauneuden. Ja minulle Sofi ja Penni ovat maailman kauneimpia shelttejä -Sofi vaaleine silmineen ja alahammashymyineen ja Penni suurine hörökorvineen :) Ei kukaan sheltti ole täydellinen! Näyttelymenestykselle kun omistaja ei voi paljoa -toki vaatii treeniä, että koira osaa esiintyä kauniisti, jaksaa seistä, liikkuu hyvin ja antaa tuomarin koskea, mutta se ei vaadi todellakaan niin suurta työtä, kuin esimerkiksi agility ja toko, joita täytyy oikeasti treenata säännöllisesti ja paljon. Siinäpä mun mietteitä näyttelyistä ;)

Sofin ja Pennin arvostelut olivat hyvin samankaltaiset.

Penni:
Takaa ahtaasti ja edestä löysästi liikkuva. Hieman kookkaat korvat. Otsapenger saisi olla suorempi. Hyvät ylälinja. Niukat etukulmaukset ja erinomaiset takakulmaukset. Kantaa mielellään häntäänsä liian ylhäällä. Hyvä karvanlaatu ja väri, mutta tänään bikineissä. Miellyttävä käytös.

Penni nosti häntäänsä ilmeisesti siksi, koska Sofi tuli sen perässä. Ei ole ennen tehnyt niin :)

Sofi:
Takaa kovin maa-ahtaasti liikkuva. Edestä löysä ja niukasti kulmautunut. Hyvän tyyppinen tyttö. Hieman alaskiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja karva. Miellyttävä käytös.

Sofin esiintymiseen olin erittäin tyytyväinen. Se esiintyi jo paljon paremmin kuin Oulussa, jolloin sen käytös oli suorastaan lapsellista. Seisoi pöydällä hienosti ja oli sievästi tuomarin tutkiessa. Liikkeissäkään kuono ei kertaakaan mennyt maahan.

Tässä lopuksi vielä kesäisiä kuvia Sofista ja Pennistä Koitelin koskella, jolla vierailimme perjantai-iltana. Myös ensimmäinen kuva on otettu siellä. Kävimme siellä ensimmäistä kertaa ja se oli niin kaunis paikka -kuin pala taivasta.

Lisää kuvia koskelta löytyy täältä.

Ei vieläkään tärppää!

Takana lyhyt reissu Ylivieskaan näyttelyn merkeissä. Penni on kyllä kasvattanut tukkaa takaisin viikossa aika mukavasti! Alusvilla alkaa jo hieman tuntumaan ja ei se kaljulta enää näytä juuri ollenkaan! Valitettavasti sitä ei ole ilmoitettu minnekään syksyn näytelmiin tai elokuun erkkariin... Inhottavaa olla jälkiviisas, mutta ehkä tauko tekee meille hyvää :). Meillä ei vieläkään tärppää tuon viimoisen sinivalkoisen kanssa, mutta emme luovuta, vaikka Kemi taitaakin jäädä tämän vuoden viimeiseksi näyttelyksi meidän tyttöjen osalta ellei tuulet (;>) suosi sitten vielä syyskuussa tai lokakuussa jotain visiittiä esim. Seinäjoen suunnalle.. En uskalla kuitenkaan alkaa suunnittelemaan.

Tuomari piti tiukkaa linjaa shelttien kohdalla alusta alkaen, joten olihan se taas arvattavissa, että tänään ei tule kummoisempaan menestystä. Penni esiintyi ja liikkui tänään tosi kivasti melko pitkästä nurmikosta johtumatta. Tuuli oli järkyttävä katsokaapas, vaikka tätä kuvaa:


... tästä nimittäin näkee miten oli koirien turkit sekaisin!

Luokassa oli taas mukava määrä avoimia narttuja. Kolme pokas ERInomaisen ja loput taisivat saada EH:n. Suureksi yllätykseksi ja järkytykseksikin tuomari sitten valitsi Pennin neljänneksi eli ihan mukava oli saavutus meidän kohdalla, vaikka hieman laihaksi se jäikin. Tuomari tuntui tykkäävän Pennin liikkeistä, mutta silmät olisivat saaneet olla mantelinmuotoisemmat. Arvostelu kuului näin:

Feminiininen kokonaisuus. Hyvä koko. Kaunis pää jossa hyvä ilme. Hieman isot korvat. Hyvän mittainen runko. Hyvä lihaksisto. Hyvän muotoinen runko. Liikkuu hyvin sivusta. Voisi olla mantelinmuotoisemmat silmät. Turkki tulossa.


ja näin meillä liikutaan nätisti!


ja onhan se turkkikin vielä sieltä tulossa.. ehkä! ;)

Kemissä tapaamisiin!

Ylivieskan kuvia voi katsella täältä:
http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Koiran%E4yttelyt/Ylivieska+kv+18.7.2010/

Aurinkoisen näyttelyviikonlopun tuloksia!

Nyt on takana Oulun kv! Saimme ihanan Taika-tytön meille hoitoon keskiviikosta sunnuntaihin ja kaikki kolme shelttityttöämme pyörähtivät kehässä. Penni ja Sofi bikineissä ilman alusvillaa, mutta päätimme kuitenkin tytöt viedä kehään, ei me ainoita siitä shelttijoukosta olleet joiden koirien tuppoja lenteli taivaan tuuliin. Lauantaina tuomarina oli ruotsalainen Sonja Björklund. Uroksia katsellessamme totesimme hänet hyvin tiukaksi, sillä uroksille annettiin vain muutama pinkki nauha. Olisiko jopa ollut niin, että urosten pinkit nauhat olivat yhden käden sormilla laskettavissa? Nartut olivat kuitenkin selvästi laadukkaampia tuomarin mielestä, joten niille pinkkiä sitten annettiin reilummalla kädellä.












Taika esiintyi todella hyvin! Erkkarin jälkeen tiesinkin jo, että se osaa seisoa todella kauniisti. Liikkuminen sillä oli myös parantunut. Yhden pompun teki alkukehässä, mutta yksilöarvostelussa jätti senkin pois. Sitä oli niin ihana esittää, kun sillä oli koko ajan valpas ilme ja se tuijotti namia koko ajan. Tuloksena hienosti JUN ERI1 ja viimeisenä kättely pois pn-kehästä tuomarin kommentein "sillä on vielä aikaa". Taika oli päivän menestyjä sillä Penni sai tyytyä punaiseen nauhaan yli vuoden eri-putken jälkeen. Tuomarin mukaan Penni oli "muuten täydellinen", mutta hänellä lähti turkkia ja korvat eivät olleet tämän tuomarin makuun. Penni esiintyi todella kauniisti, vaikka Anni pelkäsi, että se ei näytä hyvältä Annin kanssa. Turhaan... Sofi pokas vaaleiden silmien takia sinisen nauhan kuitenkin ihan mukavalla arvostelulla! Sofin kehäkäytöksessä oli runsaasti parannettavaa. Sen liikkuminen oli laiskahkoa ja pöydällä se laittoi pikkuisen hanttiin. Kyllä tuomari sai sen ihan hyvin tutkittua, onneksi. Pöydällä jouduttiinkin olemaan aika kauan aikaa, sillä tuomari tutki koiran hyvin tarkasti. Mun mielestä pöydällä koiran tulee seisoa liikkumatta ja rauhassa. Pitänee varmaan vähän kertailla Sofin kanssa. Eihän se nyt niin voi olla, että tyttären pitäis näyttää mallia äidilleen... ;) Sofi saa kuitenkin vähän anteeksi, sillä päivä oli todella kuuma! Jos meillä ihmisilläkin oli tukala olo, niin voi vain kuvitella koirien olotilaa siinä turkissa. HUH! Luulenpa, että monen ihmisen iho kärähti siinä paahteessa.

Sunnuntaina jatkettiin. Tällä kertaa tuomarina oli saksalainen Hassi Assenmacher. Päivästä vaikutti tulevan yhtä kuuma kuin edellisesti, mutta kehämme oli tällä kertaa toisella laidalla, jonne puhalsi viileä tuuli. Oli oikeastaan aika kylmä. Sunnuntaina ei kummoista menestynystä tullut. Taika sai jälleen erin ja hyvän arvostelun. Penni nappasi EH:n ja Sofi tyttärensä mallin mukaisesti erin. Sofin silmät muuttuivat arvostelun mukaan astetta tummemmiksi: kun ne lauantaina olivat vaaleat, niin sunnuntain tuomarin mielestä ne olivat keskitummat. Hauskaa oli erityisesti se, että Pennin turkkia kehuttiin hyväksi. Sillä ei tosiaankaan ollut pohjavillaa. Sofin turkista ei ollut mainittu sanaakaan arvostelussa. Lauantaina siitä oli pitkästikin juttua. Tehtiin sunnuntaina sellainen kokeilu, että Anni esitti Sofin yksilöarvostelussa. Siinä oli vähän säätämistä, sillä Penni ja Sofi olivat peräkkäin kehässä. Tämä oli ihan uusi tilanne koirille, mutta hienosti ne siitä selvisivät. Sofi meni Annin kanssa paljon paremmin, vaikka pöytäkäytöksessä oli taas parantamisen varaa. Taika on muuten nyt tienannut itselleen näyttely-ykkösruusukkeen. Ei siihen tarvittu kuin kolme näyttelyä! :) Seuraavaksi kaasuttelemme Ylivieskan näyttelyyn tämän viikon sunnuntaina. Penni tosin on vain ilmoitettu. Ensi viikolla mennään täydellä kokoonpanolla Kemiin! Kivaa, kun ei tartte matkustaa kovin kauas! Mikäs sen mukavampaa kuin kruisailla pitkin kesäisiä Suomen teitä!

Oulun arvostelut lisätään tyttöjen omille sivuille, kunhan saamme selville arvostelusta muutaman sanan ;) Oulun kuvia voi katsella lisää galleriastamme. Kuvia saa julkaista mainitsemalla kuvaajan nimen. Anni toimi paparazzina.

Sitten vielä terveystuloksia. Kävimme eilen Wickströmin Kaisalla päivittämässä silmätarkastustulokset ajan tasalle ja Pennin ja Sofin silmät olivat edelleen terveet. Muutamia ylimääräisiä silmäripsiä oli molemmilla, mutta onneksi ne eivät ole tähän päivään mennessä vaivanneet. Toivotaan, että ne ovat vain harmittomia kauneusvirheitä vielä tästä eteenpäinkin.

Matkakuulumisia ja synttäri-iloa

Hallo und Grüße aus Berlin! Nyt on Berliinissä vierailtu monen vuoden haaveilun jälkeen ja kyllä meillä oli iskän kanssa mahtava reissu. Miksi juuri Berliini?: Ekaksikin olen opiskellut saksaa 5.luokalta, joten halusin kuulla, minkälaiselta kuulostaa oikea saksa natiivin suusta puhuttuna ja toki halusin myös itse päästä kokeilemaan saksan puhetaitojani ja toiseksi Berliinissä vaikutti olevan paljon nähtävää ja koettavaa kolmelle päivälle. Lähdimme tiistai-iltana kohti Helsinkiä autolla ja ajoimme yötä vasten lentokentälle. Keskiviikkoaamuna lennettiin aikaisin Berliinin Tegelin lentokentälle, josta otimme bussin kohti hotellia. Kesti hetken aikaa, ennen kuin hahmotimme kartalta, missä oltiin. Minä sitten terävänä sanoin, että meidän pitää lähteä toiseen suuntaan, kuin mihin olimme kävelemässä. Ilmeisesti näytimme karttoinemme ja isoine matkalaukkuinemme sen verran turisteilta, että eräs ystävällinen saksalaisrouva neuvoi meitä. Hän saattoi meidät ihan hotellille asti. Täytyy sanoa, että tuli kyllä erittäin miellyttävä ensivaikutelma Saksan kansalaisista tämän rouvan ansiosta.


Kello oli vasta yhdeksän aamulla ja hotellin check in oli vasta kolmelta. Onneksi saimme jättää matkalaukkumme säilytykseen. Hotellilla vaihdoimme kevyemmät vaatteet, sillä Berliinin sää oli lämmin. Sitten otimme suunnan kohti Zoologischer Gartenia, joka oli lähellä hotelliamme. Tämä kyseinen paikka on Saksan vanhin eläintarha, joss asustaa yhteensä noin 14 oo eläintä. Kun Berliinin matkaopasta selailin, tämä paikka tuli vierailulistalle numeroksi yksi. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen. Lämpöasteet kipusivat päivää myöten vain yhä ylemmäksi, joten eläimet eivät jaksaneet paljon liikkua. Mutta oli hienoa nähdä leijonia, norsuja, kirahveja, kenguruita, pingviinejä, apinoita, gorilloita, seeproja ynnä muita harvinaisia eläinlajeja, joita en ole koskaan nähnyt. Asustipa eläintarhassa jopa isopandakin, joka tosin suostui näyttämään meille vain selkäänsä sekä kuuluisa jääkarhu Knut.




Eläintarhan alue oli todella laaja ja välillä tuli tukalat oltavat, kun aurinko porotti niin kuumasti. Mutta mikäpä oli mukavampaa kuin istahtaa välillä penkille lepuuttamaan jalkoja ja katsella eläinten menoa. Otin paljon kuvia muistoksi ja näytettäväksi kotiin. Seuraavaksi kuva mun suosikkiotuksesta eli gorillasta :D Se oli aika hurjan näköinen. En kyllä uskaltaisi lähempää tuttavuutta mennä tekemään.



Lopuksi vierailtiin vielä akvaariossa pikaisesti. Valvottu yö alkoi jo painaa väsymyksenä. Jalatkin alkoivat jo rasittua kävelemisestä. Ulkoilmaravintolassa syötyämme saimme vihdoin hotellihuoneemme, jossa muutaman tunnin päiväunet olivat paikallaan. Illalla käveleskelimme vielä hotellin läheisyydessä. Yöuntakaan ei tarvinnut paljon houkutella. Torstaiksi olimme suunnitelleet shoppailua ja nähtävyyksiin tutustumista. Aamupalan jälkeen kävelimme hotellimme lähellä sijaitsevaan Kaufhaus des Westensiin, joka on Harrodsin jälkeen Euroopan suurin tavaratalo. Ja myöskin varmasti kallein. Se oli valtava: monta kerrosta eri osastoihin jaettuna täynnä laadukasta merkkitavaraa. Koiraosasto oli kuitenkin vain pieni nurkkaus. Ei siis mitään verrattuna Harrodsiin :) Leluosastolta löysimme pikkuveljelleni ja -siskolleni tuliaisia. Elintarvikeosasto oli todellakin niin ylellinen kuin olen kuullut siitä puhuttavan.

KaDeWe-kierroksen jälkeen suuntasimme kiertoajelulle kaksikerroksisella bussilla. Oli ihanaa istua katottomassa bussissa hellesäässä ja katsella Berliinin nähtävyyksiä. Oli hyvä idea lähteä kiertoajelulle, sillä muuten emme olisi jaksaneet kiertää kaikkia nähtävyyksiä. Näimme mm. eri maiden suurlähetystöjä, Checkpoin Charlien, Televisiotornin, Berliinin tuomiokirkon, Brandenburgenin portin ja Keisari Wilhelmin muistokirkon, jossa vierailimme vielä perjantaina sisällä.









Kiertoajelun jälkeen kävimme vielä kaupoissa. Välillä kävimme hotellilla levähtämässä ja nauttimassa huoneen viileästä ilmastoinnista. Ulkona oli nimittäin paahtava helle. Illalla kävimme syömässä kiinalaista ruokaa. Berliinissä ruoka oli huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Hotellimme läheisyydessä oli paljon ruokapaikkoja, joten valinnanvaraa oli. Jalkapallohuuma oli myös selvästi esillä. Autoihin oli kiinnitetty Saksan lippuja ja monessa ravintolassa oli televisio, josta seurattiin ottelua. Myös fanituotteita oli paljon myynnissä.


Perjantain käytimme vielä shoppailuun. Löysimme kaikille mieluisat tuliaiset ja toki myös jotain itsellemmekin. Lentomme lähti vasta puoli kymmeneltä, joten jouduimme odottelemaan lentokentällä kolme tuntia. Kaiken lisäksi lentomme oli myöhässä, mutta onneksi vain parikymmentä minuuttia. Oli ihana palata koti-Suomeen, vaikka reissu oli ikimuistoinen! Kaikki odotukseni täyttyivät täysin. Saksaa puhuin jonkin verran, vaikka englanti kuitenkin oli se käyttämäni pääasiallinen kieli. Berliiniin aion kyllä vielä palata lähivuosina ;) Olimme vielä yötä Helsingissä ja lauantaina ajoimme kotiin. Täytyy myöntää, ett koiria oli ikävä, erityisesti sitä omaa. Palasimme juuri Sofin nelivuotissynttäripäivänä, jonka kunniaksi se sai ekstraherkkuja. Miten aika onkaan kulunut nopeasti? Ei siitä kauan ole, kun se oli pentu. Mutta vuodet kuluvat ja monia rakkaita muistoja Sofin kanssa on jo kertynyt paljon ja kertyy päivä päivältä lisää. Onnea 4-vuotiaalle ihanalle rakkaalle Sofilleni! <3 Meine liebe Sofi!