Juhlan riemua ja luopumisen haikeutta

Kolmen viikon loma alkaa olla kohta takanapäin ja maanantaina on aika palata töihin. Loma on kulunut älyttömän nopeasti. Suurimman osan lomasta olen käyttänyt avoimen yliopiston opintoihin. Lähiopiskelua meillä ei ole ollut, mutta kaksi esseetä olen väsännyt tässä loman aikana. Nooo, onneksi aihe oli mielenkiintoinen :) Joulun pyhät kyllä pidin ihan opiskeluvapaina ja kun sain viimeisen esseen torstaina valmiiksi, niin jäihän mulle nyt tää viikonloppu niin, ettei tarvitse stressata esseen valmistumista. En minä nyt sentään koko lomaa ole istunut nokka kiinni kirjoissa ja läppärin ruudussa. On sitä paljon muutakin tapahtunut ja tullut tehtyä.

Minä en tahdo seistä paikoillani, kun tuolla on paljon kiinnostavampia juttuja tutkittavana.(Nemo)

"Äidin pikkupoika menee muille maille,
äidin pikkupoika jää nyt lämpöäs vaille äidin pikkupoika menee muille maille,
äidin pikkupoika menee vaikka ulkomaille"

No ei nyt sentään ulkomaille, mutta aika kauas kuitenkin. Nimittäin 22.12 oli aika luovuttaa ensimmäinen pennuista uusille omistajilleen. Ensimmäisenä lähtövuorossa oli meidän pikkupoika Nemo. Vaikka sitä niin tietää, että kun pennut ovat seitsemän viikon ikäisiä, ne lähtevät, ei siihen voi silti mitenkään valmistautua tai voi valmistautua keräämällä materiaalia pentupakettiin ja kokoamalla pentukansion, mutta se suuri haikeuden tunne -ei sitä voi mitenkään välttää. Vaikka tietää, että pentu lähtee hyvään ja rakastavaan kotiin, on seitsemässä viikossa siihen jo ehtinyt kiintyä. No Nemon oli silti lähdettävä, vaikka sitä jäi kuinka ikävä tahansa. Kun mulle jäi ikävä, niin uusien omistajien ikävä tyyntyi, kun saivat vihdoin pennun omakseen. Nemolla oli edessään pitkä kotimatka ensin Kotkaan joululoman ajaksi. Sinne se lähti Tiian ja Joonaksen koiraksi. Minua hieman hirvitti kahdeksan tunnin ajomatka, mutta toisaalta luotin Nemon reippauteen. Turhaanhan minä jälleen kerran murehdin, sillä matka oli mennyt loistavasti. Nemo oli nukkunut suurimman osan matkasta. Nemon vakituinen asuinpaikka tulee sitten olemaan Joensuu, kun Tiia ja Joonas palaavat omalle opiskelupaikkakunnalleen. Olen ollut monta kertaa yhteydessä Nemon uusiin omistajiin luovutuksen jälkeenkin ja olen saanut kuulla joka kerta mitä parhaimpia uutisia. Kaikki on lähtenyt sujumaan hyvin! Nemolla on ollut leikkikaverinaan ruotsinlapinkoira Salsa. Nemolla oli ollut oikein lahjarikas joulu. Takkurannan tontut olivat näemmä vieneet terveisensä Kotkan tontuille ;) Toivon onnellista yhdessäeloa ja riemukkaita hetkiä Nemolle, Tiialle ja Joonakselle!

Kuva: Tiia Pentti

Hei hei Nemo! Ole reipas poika siellä Joensuussa!

"Koska meillä on joulu,
juhla armas lapsien,
eikä rasita koulu,
syyt on olla iloinen!"

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo -ei mikään loistoteos, mutta pystyssä pysyi. Shelttirakkaille ihmisille pitää tietenkin olla shelttipipareita.

Niin saapui joulu riisipuuron tuoksuineen myös meidän kotiimme. Aattoaamu valkeni ihanan lumisissa tunnelmissa. Onneksi pakkastakaan ei ollut kovin paljon. Joulumme sujui hyvin perinteiseen tyyliin: riisipuuro, metsälenkki koirien kanssa, joulusauna, monta eri ruokalajia sisältävä jouluateria, Korvatunturin vieras joulupukki, mukavaa yhdessäoloa ja yöllinen joulukirkko. Joulupukki oli muistanut meitä lapsia taas monilla lahjoilla. Oltiin taidettu olla kiltimpiä, kuin itse kuviteltiinkaan ;) Omaa mieltäni lämmitti erityisesti, kun lahjapaperien takaa paljastui kaksi toivomaani kirjaa: Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi. Siinä kaksi loistavaa opusta, joita on tullutkin lueskeltua tässä loman aikana. Vinkkejä on myös hyödynnetty jo käytännössä. Pikkusiskoilleni tein itse kaksi taulua: Annin taulua koristi Pennin kuvat ja Linnéan taulua pentujen kuvat. Taulut tein Art Medium -kuvansiirtoliimalla. Tutustuin tähän menetelmään jo viime toukokuussa äitien päivän aikoihin. Olenkin tehnyt usean kassin ja taulun tätä menetelmää hyväksikäyttäen lahjaksi sukulaisille, ystäville ja ihan vain omaksi ilokseni. Liimalla saa kankaille kivan antiikkisen vaikutelman.

Joulupukki muisti myös pentuja Astaa ja Lilliä paketeilla. Kyllä olivat tytötkin ansainneet pakettinsa. Tässä videossa tytöt avaavat pakettejaan -samalla saivat pienen aktivointitehtävän.

Asta ja Lilli avaavat lahjapakettia from Iina Hautala on Vimeo.

Paketista paljastui kalkkunatikut ja solmulelut. Oli aikuisille koirillekin varattu kalkkunatikut ja saivat ne kinkkuakin maistiaiset.


Tapanin päivänä oli Lillin vuoro jättää meillä jäähyväiset. Onneksi Lilli ei mennyt sen kauemmaksi kuin Ouluun, mutta surku tuli silti. Tämä pieni sheltin alku aiheutti meille niin paljon huolta ja pelkoa sen hengen puolesta, mutta voi sitä riemua, kun vihdoin saimme huokaista helpotuksesta, kun sen jalka parani. Astan rakas leikkikaveri on nyt riemastuttamassa Paavo-kissaa ja omistajaansa Rosea. Asta toivoo erityisesti, että Lilli-sisko tulee usein käymään meillä kylässä leikkimässä. Myös Lillille ja Roselle toivon ihania hetkiä yhdessä! Olette aina tervetulleita kylään!


Jotta tämän pentueen jälkeiseltä tyhjän pesän kriisiltä (ei Sofin vaan minun!) vältyttiin, jäi trikki tyttö Asta meille. Oikeastaan olin jo kauan ennen synnytystä tai oikeastaan jo ennen astutustakin päättänyt, että mulle jää Sofilta trikki tyttö. Minulla on selvästi näkijän kykyjä, kun trikki tyttö sieltä tulla tupsahti. Nimikin oli päätetty jo valmiiksi kauan kauan sitten. Kesällä taisi tuo nimi tupsahtaa mieleen. Tykkään vanhanaikaisista nimistä. Pennuista Asta on se tempperamenttisin -suuna päänä kaikkialla, välillä uhkarohkeakin, oikea Ms Kauhukakara, mutta aivan ihana sellainen. Kongi, nameilla täytetyt tyhjät vessapaperirullat, aktivointipallo ja luut ovat kovassa käytössä, jotta tämä neiti saadaan pidettyä poissa pahanteosta. Muuten se keksii itse jotain purtavaa. Nyt lomalla olemme käyneet pikareissuja ulkona ja voi miten nopeasti Asta on ymmärtänyt, että tänne ne tarpeet tehdään. Se tekee lähes joka kerta pissat ja joskus kakatkin ulos, kunhan vain osaa viedä sen oikeaan aikaan. Toki sisältäkin löytyy välillä lammikoita ja kasoja, mutta ainakin se on tajunnut homman jujun. Tänäkin aamuna oli lattialla kuivat lehdet ja vasta ulkona tehtiin tarpeet! Jes! Ollaan tehty ihan pikaisia reissuja ulos kovien pakkasten takia, mutta onneksi nyt on jo ollut vähän lauhempaa. Myös hihnassa olemme käyneet postilaatikolla :)


Asta on ollut myös auton kyydissä useaan otteeseen eikä ainakaan vielä ole osoittanut merkkejä matkapahoinvoinnista. Toivotaan, että niin myös jatkuu. Sofi nimittäin oksensi nuorempana jokaisella automatkalla. Ei kivaa! Olemme vierailleet useaan kertaan äitini luona, jossa Asta on ottanut tehtäväkseen Miinan ja Siirin ärsyttämisen. Viime sunnuntaina kävimme Smartteams-kennelissä pentutreffeillä. Paikalla oli kymmenen sheltin pentua, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Asta ujosteli muka aluksi, mutta loppu ajan se olikin sitten se peto, joka repi kaikkia korvista ja karvoista, juoksutti ympäriinsä, hyppi päälle. Melkein kaksi tuntia se jaksoi riehua ja sitten pitikin nukkua saman verran kotiin päästyä. Seuraavia pentutreffejä on jo mietitty ja niitä me kyllä ootetaan jo! Tänään käväistiin tutustumassa ihmisvilinään kaupungissa. Asta sai emännän kyllä tuntemaan suurta ylpeyttä, kun oli niin reippaasti. Vielä menoa piti tyytyä katselemaan sylistä, mutta muutaman kuukauden päästä otetaan uusiksi niin, että Asta kävelee remmissä. Asta sai monen ihmisen hymyilemään :)

Asta kavereiden kanssa pentutreffeillä

Uutena vuotena meidän pihasta ammuttiin muutama raketti taivaalle pikkuveljeni iloksi. Sofi pelkäsi, mutta ei onneksi ollut paniikissa -kyyhötti vain yläkerran vessan nurkassa tai minun jalkani vieressä. Penni oli hieman hermostunut. Adolf ja Asta eivät olleet milläänsäkään. Mitään tiukkoja tavoitteita en aseta tällekään vuodelle. Suunnitelmissa on muutama näyttelyvisiitti Pennille ja myös Astalle, jos ulkomuoto kehittyy sen mukaiseksi. Tokon alkeita olemme jo alkaneet harjoitella Astan kanssa, lähinnä katsekontaktia ja siinä meillä riittääkin työsarkaa. Agilityn alkeita alamme myös harjoitella jossain vaiheessa. Ensimmäisenä tavoitteena on opettaa Astalle kunnon koirakansalaisen taitoja eli ihmisten kohtaamista, sisäsiisteyttä, käsittelyn sietämistä ja remmissä kävelyä. Tuossa onkin jo melko paljon oppimista! :)

Tahdomme toivottaa kaikille menestystä ja onnea vuodelle 2011! Ties mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan. Ehkäpä edessä on suuriakin elämänmuutoksia.... Katsotaan taas vuoden päästä :)