Ollaan me treenattu

Vaikka minun puolestani ei kuulumisia olekaan kirjoitettu sitten tammikuun, syy ei ole se, ettei me oltais tehty mitään. Päinvastoin, ollaan oltu hyvinkin aktiivisia eri harrastusten parissa. Anni on kertonut Pennin kuulumisista. Pian meidän pikku-Pennistä pitäisi tulla äiti <3 Kovasti odottelemme jo uutisia Lahden suunnalta ja toivomme kaiken sujuvan hyvin. Kyllä sitä huomaa, kun yksi laumasta puuttuu ja ikävä on ollut suuri!

Astan kanssa ollaan tehty vaikka mitä: olemme suorittaneet pentukurssin, tavanneet koirakavereita, kokeilleet koiratanssia, aloittaneet agilityryhmässä ja tokon alkeisryhmässä sekä treenanneet näyttelyn alkeita match showssa. Asta on loistava treenikaveri: helposti motivoitava, nopea oppija ja innolla mukana. Se on yllättänyt mut joka kerta treeneissä :) Asta sisaruksineen saavutti vappuna puolivuotispäivänsä. Nemo on kotiutunut hienosti Joensuun pojaksi. Nemo muistuttaa tosi paljon äitiään, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä. Lillistä on tullut oikein sievä siro tyttönen, joka on yhtä iloinen kuin äitinsä pentuna.
















Kuva: Tiia Pentti
















Kuva: Rose Pietola


Luovutuksen jälkeen Lilli on käynyt meillä muutaman kerran kylässä. Lisäksi Lilli oli mukana shelttilenkillä 3.4 Letonniemessä, jossa olin itse Astan, Sofin ja Siirin kanssa. Vähällä oli, että pitkään odotettu lenkki peruuntui sadesään vuoksi, mutta kuin ihmeen kaupalla vähän ennen kahtatoista taivas kirkastui ja sade lakkasi. Vaikka emme saaneetkaan nauttia auringon säteistä, oli lenkillä mukavaa. Olin tutustunut Letonniemeen jo etukäteen käymällä siellä lenkillä koirien kanssa. Shelttiporukan kanssa kiersimme ensin lenkin, jonka jälkeen pysähdyimme taukopaikalle makkaranpaistoon.
Meillä oli tosi mukava retki! Koirilla oli iso urakka yrittää vahdata makkaroita, josko jotain tippuisi. No, oli meillä koirillekin herkkuja :)



25.2 meillä alkoi Astan kanssa pentukurssi Koirakoulu Vietissä. Asta oli kurssin viidestä pennusta kaikkein nuorin, mutta eipä se kehittymisessään kuitenkat.an muille pennuille hävinnyt. Kuuden kerran ajan vietimme aina tunnin perjantai-illastamme Hiukkavaaran koirahallilla. Tunnista teimme aina puolet tokoa ja puolet agilitya, mikä oli mielestäni erittäin mukavaa. Tokon puolelta harjoittelimme perusasentoa, kontaktia, seuraamista, luoksetuloa ja paikallaoloa. Kokeilimme myös hyppyä ja jopa ruutua. Saimme hyvän pohjan jatkaa tokoharrastustamme. Minulle selvisi ainakin, että Asta on potentiaalinen tokokoira. Agilityssa harjoittelimme putkea, pussia ja A:n kontaktia. Teimme myös lyhyitä radanpätkiä -rimat tietenkin maassa. Asta osoitti kykyjä myös agilityyn. Se ei yhtään arkaillut uusia esteitä ja vitsit, millä nopeudella se meni. En ole itse tottunut moiseen vauhtiin Sofin kanssa :) Viimeisellä kurssikerralla järjestimme leikkimieliset möllitokokisat, joissa Asta kruunattiin voittajaksi :)
Olemme myös käyneet Oulun Koirakerhon koiratanssitunneilla katselemassa ja vähän kokeilemassa. Olen pitkään ollut kiinnostunut koiratanssista. Joukkuevoimisteluharrastukseni totutti minut yhdistämään musiikin ja liikunnan, joten miksei jatkaisi samaa, mutta toisi siihen uuden ulottuvuuden eli ottaisi koiran mukaan vaakojen, hyppyjen ja vartaloliikkeiden sijaan. Tässäkin Asta on ollut oiva treenikaveri. Siinä on sellaista veikeyttä ja leikkimielisyyttä, pilkettä silmäkulmassa, jota tarvitaan koiratanssissa. Jospa tanssiparille tarttuisi myös vähän noita piirteitä :) Koiratanssin kevätkausi huipentui 17.4 kevätnäytökseen, jossa ryhmämme muut jäsenet esittivät hienot ohjelmansa. Päästiinpä me Astankin kanssa areenalle tekemään pieni pujottelupätkä.

Olemme nyt kevään aikana käyneet yhteensä neljässä match showssa. Punainen nauha on joka kerta saatu. Kirkkain sijoitus on ollut punaisten pentujen neljäs. Me ollaan kuitenkin Astan kanssa saatu rutkasti kaipaamaamme treeniä. Kun ensimmäisillä kerroilla Asta temppuili pöydällä eikä antanut katsoa hampaitaan ja haukkui loppukehässä, viimeisimmässä match showssa se esiintyi mallikelpoisesti ja oli lähes koko ajan hiljaa myös loppukehässä. Meidän oma voitto siis! :) Äitienpäiväsunnuntaina olimme myös itse järjestämässä match showta, kun Pohjois-Suomen Sheltit RY järjesti ensimmäisen oman match shownsa. Minä myin arpoja Astan toimiessa palkintojen vahtina. Saimme järjestettyä match shown oikein onnistuneesti. Kaiken kruunasi aurinkoinen sää. Nyt meidän on hyvä jäädä odottelemaan näyttelyikää.


Kurssien loputtua meille tuli pieni tauko aktiiviseen treenaamiseen, mutta nyt ollaan taas päästy oikein kunnolla treenaamisen makuun. Käymme Astan kanssa maanantaisin Koirakoulu Vietin agilityryhmässä ja keskiviikkoisin meillä on Oulun Koirakerhon tokon alkeiskurssi. Molemmissa on nyt yhdet treenit takana. Eikä Sofikaan jää ihan toimettomaksi. Kunhan juoksut ovat ohi, pääsemme yhdeksän kuukauden jälkeen treenaamaan agilitya Oulun Koirakerhon 1.luokan agilityryhmään. Saas nähdä, kuina mammaloma on pehmittänyt Sofin aivot :)

Suht aktiivinen koirakesä on siis tulossa, mut me tykätään :)