Nyt Taika kisaa.
Se hyppii, kiipee, pujottelee
viiden startin verran.
Taika on lähtenyt kisaan.
Nyt Taika kisaa.
Se hyppyradan voittaa, muilta saa kokemusta.
Taika on lähtenyt kisaaaaan!
Se hyppii, kiipee, pujottelee
viiden startin verran.
Taika on lähtenyt kisaan.
Nyt Taika kisaa.
Se hyppyradan voittaa, muilta saa kokemusta.
Taika on lähtenyt kisaaaaan!
Saa kait sitä vieläkin tunnelmoida jääkiekon MM:n kultamitalia :) Jokainen voi tuon vihjeen perusteella päätellä, mihin kappaleeseen tuo uudelleen sanoittamani laulu sopii ;)
Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan Sofin ensimmäiseen pentueeseen syntyneen Taikan agilitykisoja Oulussa. Olin nähnyt Taikaa viimeksi maaliskuussa, kun kävin tuomaroimassa Asta-assistenttini kanssa Kemin Koiraharrastajien match showta. Se oli ensimmäinen kertani tuomarina ja kokemus oli kiva. Astakin pääsi tunnustelemaan, minkälaista on olla isommassa koiratapahtumassa. Jälleennäkeminen Taikan kanssa on aina yhtä iloinen -molempien puolesta. Kyllä ne vaan muistaa!
Oli kiva päästä seuraamaan Taikan agilityratoja. Asta oli myös mukana totuttelemassa väenpaljouteen. Astalla olis kyllä ollut kovat menohalut radalle :) Puolisiskoksilla meinasi vähän tunteen kuumua, kun kummankin piti pitää huolta, ettei toinen syö toisen makupaloja. Välillä sai kyllä toimia haukkukonsertin kapellimestarina.
Lauantaina Taikalla oli kolme starttia: kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Tilanne oli jännittävä, sillä Taikalta puuttui enää yksi nollatulos agilityradalta kakkosluokkaan. Seurasin sen kaksi agilityrataa. Ensimmäiseltä tuli hylky. Minun oli hieman vaikea seurata rataa ja kuvata samalla, mutta hylyn syynä taisi olla, että Taika sujahti väärään päähän putkea. Toiselta radalta tuli kymppi. Rata on nähtävissä alla. Virhepisteitä tuli kepeiltä ja keinulta. Kun ensimmäisellä radalla Taika hidasteli kontakteilla, niin nyt ne sujuivat paljon paremmin. Valitettavasti minulta jäi näkemättä voittoisa nollatuloksen arvoinen hyppyrata :(
Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan Sofin ensimmäiseen pentueeseen syntyneen Taikan agilitykisoja Oulussa. Olin nähnyt Taikaa viimeksi maaliskuussa, kun kävin tuomaroimassa Asta-assistenttini kanssa Kemin Koiraharrastajien match showta. Se oli ensimmäinen kertani tuomarina ja kokemus oli kiva. Astakin pääsi tunnustelemaan, minkälaista on olla isommassa koiratapahtumassa. Jälleennäkeminen Taikan kanssa on aina yhtä iloinen -molempien puolesta. Kyllä ne vaan muistaa!
Oli kiva päästä seuraamaan Taikan agilityratoja. Asta oli myös mukana totuttelemassa väenpaljouteen. Astalla olis kyllä ollut kovat menohalut radalle :) Puolisiskoksilla meinasi vähän tunteen kuumua, kun kummankin piti pitää huolta, ettei toinen syö toisen makupaloja. Välillä sai kyllä toimia haukkukonsertin kapellimestarina.
Lauantaina Taikalla oli kolme starttia: kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Tilanne oli jännittävä, sillä Taikalta puuttui enää yksi nollatulos agilityradalta kakkosluokkaan. Seurasin sen kaksi agilityrataa. Ensimmäiseltä tuli hylky. Minun oli hieman vaikea seurata rataa ja kuvata samalla, mutta hylyn syynä taisi olla, että Taika sujahti väärään päähän putkea. Toiselta radalta tuli kymppi. Rata on nähtävissä alla. Virhepisteitä tuli kepeiltä ja keinulta. Kun ensimmäisellä radalla Taika hidasteli kontakteilla, niin nyt ne sujuivat paljon paremmin. Valitettavasti minulta jäi näkemättä voittoisa nollatuloksen arvoinen hyppyrata :(
Sunnuntaina oli vielä kaksi rataa: agilityrata ja hyppyrata, joilta kummaltakin tuli hylky. Ensimmäisen hylyn syynä taisi olla väärää kautta hypätty aita. Hyppyradalla homma taisi tyssätä kepeille. Taika sai kuitenkin arvokasta kokemusta, vaikkei sitä nollaa tullutkaan. Oli hienoa nähdä, miten Taikasta on kehittynyt oikea agilitytaituri Jannen ohjauksessa. On mukavaa nähdä ja kuullakin, miten omat kasvatit tuovat iloa omistajilleen. Taikan sisko Sennakin harrastaa agilitya, saa nähdä, minkälainen taituri Sennasta kehkeytyy, vaikkakin tärkeintä on kuitenkin harrastuksesta saatu ilo! Tänä viikonloppuna Taika liiteleekin kotikisoissaan. Meillä on peukut ja tassut täällä pystyssä! :)
Muut Taikan radat on nähtävissä galleriassamme.
Ja sitten ollaan päästy tuoksuttelemaan vähän vieraampaa pennuntuoksua :) Nimittäin äitille on kotiutunut kääpiöpinserineiti, joka sai kokoaan kuvaavan nimen -Mini. Viralliselta nimeltään se on Bonzer's woman of the world. Se on kyllä uskomattoman pieni. Kuvan perusteella luulin paljon isommaksi. Siiri ja Miina ovat ottaneet uuden kaverin vastaan hyvin. Mini vaikutti oikein iloiselta neidiltä, kun sitä kävin eilen katsomassa.
Meillä on ollut Astan kanssa treenivapaaviikko omien menojeni vuoksi :/ Ensi viikolla sitten päästään taas kunnolla treenaileen. Niitä odotellessa :)
Sievä pieni pentu! Sun pitää ottaa siitä kuva jonkun lenkkarin tms vieressä, että saa käsitystä koosta! :D Varmaan kyllä pieni! Eikös noiden aikuiskokokin ole aika mini ;)
VastaaPoistaTuossa kuvassa se kyllä näyttää tosi isolta. Astakin tuntuu jättiläiseltä sen vieressä. Jos jotenkin kuvailee, niin se on meidän collien pään kokoinen. Mini ei kyllä taida tajuta, kuinka pieni se on oikeasti, kun uskaltaa noita isompia uhmata. Luulisi, että se pelkäisi muita, kun ne on niin paljon isompia. Oikeastaan tilanne on päinvastainen, sillä Asta pelkää sitä :D On se kyllä hurrrja pentu! Muistaakseni kääpiöpinserinartut on aikuisena noin 25 cm.
VastaaPoista