Team Koheltajat

Täydellinen päätös onnelliselle viikolle

2011-06-19T08:53:00.000-07:00

Tänään meillä on juhlittu. Iskä loihti juhlapöydän herkut: kalavoileipäkakun ja mansikkakermakakun. Syytä juhlaan on todella ollut. Ensiksikin sain tiistaina tietää, että olen saanut opiskelupaikan Lapin yliopiston luokanopettajakoulutuksesta. Suuri unelmani täyttyi! Vielä on hieman vaikeata tajuta, että minä todella sain paikan, sillä soveltuvuuskokeen jälkeen en siihen uskonut. Eiköhän totuus kuitenkin iskeydy tajuntaan, kun pitää alkaa järjestellä käytännön asioita :)

Toinen juhlan aihe liittyy Astaan. Asta nimittäin debytoi tänään näyttelykehässä Haukiputaan ryhmänäyttelyssä. Tuomarina toimi Hilkka Salohalla. Rämäpääpentuni oli ensimmäisenä arvosteluvuorossa. Ensiksi tuomari mittasi Astan ja sanoi sen olevan koon ylärajoilla. Tiedän, että Asta on monia ikäisiään kookkaampi. Muuten kuulin tuomarin sanelevan arvosteluun positiivisia asioita. Takaliikkeet kuitenkin olivat ahtaat. Pöydällä Asta esiintyi astamaiseen tyyliin. Se kaipaa vielä treenaamista, mutta pentuhan Asta vielä on :) Liikkeetkin menivät ihan hyvin, vaikka torstaisissa näyttelytreeneissä mukaan meinasi tulla pentumaisia kujeita. Maassa Asta esiintyi hienosti. Luokassa oli myös seitsemän muuta pentua. Kilpailuluokassa kiersimme vielä kehän yhdessä ympäri. Tuomari pyysi vielä tassuttelemaan edes takaisin. Tuomari kätteli pari pois, sijoitti koirakoita, kunnes huomasin, että me olemme vielä sijoituksetta. Tuomari tuli kättelemään meidät ykköseksi :) Saimme myös kunniapalkinnon. Sitten olimme kehässä urosten parhaan pennun kanssa, Astan "poikakaveri" Speedyn (Lemmikkipolun Speedy Gonzales) kanssa. Ja kuinkas sitten kävikään? Asta oli ROP-pentu. Astan näyttelyura ei olisi voinut saada parempaa aloitusta! :)

Arvostelu kokonaisuudessaan:
Koon ylärajoilla oleva mittasuhteiltaan oikea, ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu. Hyvä pään kiila. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen rintakehä. Hyvä luusto. Erinomainen karvapeite ja väri. Liikkuu hieman ahtaasti takaa riittävällä sivuaskeleella.

Myös Taika matkasi näyttelyyn. Aikuisilla oli tuomarina Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Taika esiintyi Annin kanssa oikein hienosti. Arvostelu oli muuten hyvä, mutta kyynärpäät olivat löysät ja takaliikkeet ahtaat. Taika esiintyi kyllä kuin unelma. Alla kuva ihanista trikeistä. Asta ei meinannut haluta olla Taikan vieressä, joten kuva oli työn ja tuskan takana :) Mutta eikö olekin tytöt samannäköisiä? Asta on hieman Taikaa isompi ja sillä on vahvempi pää ja isältä peritty piirto. Ihania tyttöjä kuitenkin molemmat! <3

Näyttelyn jälkeen myös Speedy omistajineen tuli meille voittokakkukahveille. Kiva, kun kävitte! Pennut saivat vielä keskenään riemuita saavutuksistaan!

Kolmas syy juhlaan oli Taikan nousu agilityn kakkosluokkaan. Taika teki 2.6 Rovaniemellä voittoisan nollaradan, joka avasi tien kakkosluokkaan. Hienoa Janne ja Taika! te ootte tykkejä :) Jatkakaa tykitystä kakkosissa! Rata löytyy täältä.

Taika kisaa +vierasta pennuntuoksua :)

2011-05-27T23:09:00.000-07:00

Nyt Taika kisaa.
Se hyppii, kiipee, pujottelee
viiden startin verran.
Taika on lähtenyt kisaan.

Nyt Taika kisaa.
Se hyppyradan voittaa, muilta saa kokemusta.
Taika on lähtenyt kisaaaaan!

Saa kait sitä vieläkin tunnelmoida jääkiekon MM:n kultamitalia :) Jokainen voi tuon vihjeen perusteella päätellä, mihin kappaleeseen tuo uudelleen sanoittamani laulu sopii ;)

Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan Sofin ensimmäiseen pentueeseen syntyneen Taikan agilitykisoja Oulussa. Olin nähnyt Taikaa viimeksi maaliskuussa, kun kävin tuomaroimassa Asta-assistenttini kanssa Kemin Koiraharrastajien match showta. Se oli ensimmäinen kertani tuomarina ja kokemus oli kiva. Astakin pääsi tunnustelemaan, minkälaista on olla isommassa koiratapahtumassa. Jälleennäkeminen Taikan kanssa on aina yhtä iloinen -molempien puolesta. Kyllä ne vaan muistaa!

Oli kiva päästä seuraamaan Taikan agilityratoja. Asta oli myös mukana totuttelemassa väenpaljouteen. Astalla olis kyllä ollut kovat menohalut radalle :) Puolisiskoksilla meinasi vähän tunteen kuumua, kun kummankin piti pitää huolta, ettei toinen syö toisen makupaloja. Välillä sai kyllä toimia haukkukonsertin kapellimestarina.

Lauantaina Taikalla oli kolme starttia: kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Tilanne oli jännittävä, sillä Taikalta puuttui enää yksi nollatulos agilityradalta kakkosluokkaan. Seurasin sen kaksi agilityrataa. Ensimmäiseltä tuli hylky. Minun oli hieman vaikea seurata rataa ja kuvata samalla, mutta hylyn syynä taisi olla, että Taika sujahti väärään päähän putkea. Toiselta radalta tuli kymppi. Rata on nähtävissä alla. Virhepisteitä tuli kepeiltä ja keinulta. Kun ensimmäisellä radalla Taika hidasteli kontakteilla, niin nyt ne sujuivat paljon paremmin. Valitettavasti minulta jäi näkemättä voittoisa nollatuloksen arvoinen hyppyrata :(

Sunnuntaina oli vielä kaksi rataa: agilityrata ja hyppyrata, joilta kummaltakin tuli hylky. Ensimmäisen hylyn syynä taisi olla väärää kautta hypätty aita. Hyppyradalla homma taisi tyssätä kepeille. Taika sai kuitenkin arvokasta kokemusta, vaikkei sitä nollaa tullutkaan. Oli hienoa nähdä, miten Taikasta on kehittynyt oikea agilitytaituri Jannen ohjauksessa. On mukavaa nähdä ja kuullakin, miten omat kasvatit tuovat iloa omistajilleen. Taikan sisko Sennakin harrastaa agilitya, saa nähdä, minkälainen taituri Sennasta kehkeytyy, vaikkakin tärkeintä on kuitenkin harrastuksesta saatu ilo! Tänä viikonloppuna Taika liiteleekin kotikisoissaan. Meillä on peukut ja tassut täällä pystyssä! :)

Muut Taikan radat on nähtävissä galleriassam me.

Ja sitten ollaan päästy tuoksuttelemaan vähän vieraampaa pennuntuoksua :) Nimittäin äitille on kotiutunut kääpiöpinserineiti, joka sai kokoaan kuvaavan nimen -Mini. Viralliselta nimeltään se on Bonzer's woman of the world. Se on kyllä uskomattoman pieni. Kuvan perusteella luulin paljon isommaksi. Siiri ja Miina ovat ottaneet uuden kaverin vastaan hyvin. Mini vaikutti oikein iloiselta neidiltä, kun sitä kävin eilen katsomassa.

Meillä on ollut Astan kanssa treenivapaaviikko omien menojeni vuoksi :/ Ensi viikolla sitten päästään taas kunnolla treenaileen. Niitä odotellessa :)

Nyt varmaan saisin kirjoittaa OMG!

2011-05-19T04:56:00.000-07:00

Meidän Penni osaa yllättää. Ensimmäisen kerran se yllätti minut pentuna puomilla, se oppi sen hyvin nopeasti. Toisen kerran se yllätti, kun vetäisi pisimmän korren näyttelyssä ollessaan ROP ja RYP3. Kolmas kerta oli erkkarissa kun sinivalkoinen rapsahti tiukalta tuomarilta. Nuo yllätykset ovat ihania, mutta eivät mitään siihen verrattuna miten Penni yllätti kasvattaja-Sirkan, minut ja muut ihmiset tiistaina!

Tiistai aamupäivä alkoi tavalliseen tapaan Silimen-kennelissä. Koirat pissalle, Penni katseli telkkaa Sirkan kanssa ja Sirkka lähti töihin klo 11, Pennin ollessa tavanomaisen rauhallinen tyttö. Ei merkkiäkään siitä, että kun Sirkka seuraavan kerran astuu ovesta sisään häntä odottaisi onnellinen emo ja viisi pientä pentua!

Niin kuitenkin kävi. Tämä tyttö yllätti taas meidät! Penni oli synnyttänyt yksin viisi pentua alta kolmen tunnin. Vielä klo. 11, Sirkan lähtiessä töihin, merkkiäkään siitä, että pentuja olisi tulossa ei näkynyt. Ei petaamista, polttoja/supistuksia tai levottomuutta. Pelkästään iloinen Penni.

Sain puhelun Sirkalta tiistai-iltana, että arvaappas miten tämä sinun neiti nyt yllätti! Olin varmaan järkyttyneen kuuloinen, kun kuulin millaisen satsin se sieltä oli yksin maailmaan saattanut!

Ensimmäinen kuva pennuista on valitettavasti kännykkäkameralaatua, mutta kuitenkin tässä pennut muutaman tunnin ikäisinä. Kuva S-L Metso.

Viisi pentua. Yksi tricolour uros, yksi merle uros, trikki narttu ja kaksi merle narttua. Kaikki hyvinvoivia pieniä tuhisijoita. Yksi pennuista oli vähän pienempi kuin muut ja sitä piti hieman lämmittää, mutta senkin elämän alkutaival on alkanut hyvin! Pentujen painot jakautuivat välille 100-170g. Painoa on tullut tasaisesti lisää näiden kuluneiden päivien aikana.

Pennut vuorokauden ikäisinä. Kuva: S-L Metso.

Tästä kuvasta voi huomata, että aina ei käy tasan onnen lahjat värityksen kanssa. Saatiin nimittäin yksi hyvinkin mustavoittoinen poitsu! Maltan tuskin odottaa millainen tuosta väristä tulee, kun turkki kasvaa :D. Varmaan aika koomisen söpö. Toinen merle-nartuista on vähän likaisemman värinen, mutta väri kirkastuu varmasti ajan myötä. Kolmannella on jo kirkkaampi väri! Mustat ovat ihanan mustia.

Kuva: S-L Metso.

Pääsen itse lauantaina näkemään tämän ihanan katraan, kun suuntaan Sirkalle käymään Villen kanssa.

Silloin sitten viimestään lisää kuvia!

Ollaan me treenattu

2011-05-15T07:38:00.000-07:00

Vaikka minun puolestani ei kuulumisia olekaan kirjoitettu sitten tammikuun, syy ei ole se, ettei me oltais tehty mitään. Päinvastoin, ollaan oltu hyvinkin aktiivisia eri harrastusten parissa. Anni on kertonut Pennin kuulumisista. Pian meidän pikku-Pennistä pitäisi tulla äiti <3 Kovasti odottelemme jo uutisia Lahden suunnalta ja toivomme kaiken sujuvan hyvin. Kyllä sitä huomaa, kun yksi laumasta puuttuu ja ikävä on ollut suuri!

Astan kanssa ollaan tehty vaikka mitä: olemme suorittaneet pentukurssin, tavanneet koirakavereita, kokeilleet koiratanssia, aloittaneet agilityryhmässä ja tokon alkeisryhmässä sekä treenanneet näyttelyn alkeita match showssa. Asta on loistava treenikaveri: helposti motivoitava, nopea oppija ja innolla mukana. Se on yllättänyt mut joka kerta treeneissä :) Asta sisaruksineen saavutti vappuna puolivuotispäivänsä. Nemo on kotiutunut hienosti Joensuun pojaksi. Nemo muistuttaa tosi paljon äitiään, kuten alla olevasta kuvasta voi nähdä. Lillistä on tullut oikein sievä siro tyttönen, joka on yhtä iloinen kuin äitinsä pentuna.

Kuva: Tiia Pentti

Kuva: Rose Pietola

Luovutuksen jälkeen Lilli on käynyt meillä muutaman kerran kylässä. Lisäksi Lilli oli mukana shelttilenkillä 3.4 Letonniemessä, jossa olin itse Astan, Sofin ja Siirin kanssa. Vähällä oli, että pitkään odotettu lenkki peruuntui sadesään vuoksi, mutta kuin ihmeen kaupalla vähän ennen kahtatoista taivas kirkastui ja sade lakkasi. Vaikka emme saaneetkaan nauttia auringon säteistä, oli lenkillä mukavaa. Olin tutustunut Letonniemeen jo etukäteen käymällä siellä lenkillä koirien kanssa. Shelttiporukan kanssa kiersimme ensin lenkin, jonka jälkeen pysähdyimme taukopaikalle makkaranpaistoon.
Meillä oli tosi mukava retki! Koirilla oli iso urakka yrittää vahdata makkaroita, josko jotain tippuisi. No, oli meillä koirillekin herkkuja :)

25.2 meillä alkoi Astan kanssa pentukurssi Koirakoulu Vietissä. Asta oli kurssin viidestä pennusta kaikkein nuorin, mutta eipä se kehittymisessään kuitenkat.an muille pennuille hävinnyt. Kuuden kerran ajan vietimme aina tunnin perjantai-illastamme Hiukkavaaran koirahallilla. Tunnista teimme aina puolet tokoa ja puolet agilitya, mikä oli mielestäni erittäin mukavaa. Tokon puolelta harjoittelimme perusasentoa, kontaktia, seuraamista, luoksetuloa ja paikallaoloa. Kokeilimme myös hyppyä ja jopa ruutua. Saimme hyvän pohjan jatkaa tokoharrastustamme. Minulle selvisi ainakin, että Asta on potentiaalinen tokokoira. Agilityssa harjoittelimme putkea, pussia ja A:n kontaktia. Teimme myös lyhyitä radanpätkiä -rimat tietenkin maassa. Asta osoitti kykyjä myös agilityyn. Se ei yhtään arkaillut uusia esteitä ja vitsit, millä nopeudella se meni. En ole itse tottunut moiseen vauhtiin Sofin kanssa :) Viimeisellä kurssikerralla järjestimme leikkimieliset möllitokokisat, joissa Asta kruunattiin voittajaksi :)
Olemme myös käyneet Oulun Koirakerhon koiratanssitunneilla katselemassa ja vähän kokeilemassa. Olen pitkään ollut kiinnostunut koiratanssista. Joukkuevoimisteluharrastukseni totutti minut yhdistämään musiikin ja liikunnan, joten miksei jatkaisi samaa, mutta toisi siihen uuden ulottuvuuden eli ottaisi koiran mukaan vaakojen, hyppyjen ja vartaloliikkeiden sijaan. Tässäkin Asta on ollut oiva treenikaveri. Siinä on sellaista veikeyttä ja leikkimielisyyttä, pilkettä silmäkulmassa, jota tarvitaan koiratanssissa. Jospa tanssiparille tarttuisi myös vähän noita piirteitä :) Koiratanssin kevätkausi huipentui 17.4 kevätnäytökseen, jossa ryhmämme muut jäsenet esittivät hienot ohjelmansa. Päästiinpä me Astankin kanssa areenalle tekemään pieni pujottelupätkä.

Olemme nyt kevään aikana käyneet yhteensä neljässä match showssa. Punainen nauha on joka kerta saatu. Kirkkain sijoitus on ollut punaisten pentujen neljäs. Me ollaan kuitenkin Astan kanssa saatu rutkasti kaipaamaamme treeniä. Kun ensimmäisillä kerroilla Asta temppuili pöydällä eikä antanut katsoa hampaitaan ja haukkui loppukehässä, viimeisimmässä match showssa se esiintyi mallikelpoisesti ja oli lähes koko ajan hiljaa myös loppukehässä. Meidän oma voitto siis! :) Äitienpäiväsunnuntaina olimme myös itse järjestämässä match showta, kun Pohjois-Suomen Sheltit RY järjesti ensimmäisen oman match shownsa. Minä myin arpoja Astan toimiessa palkintojen vahtina. Saimme järjestettyä match shown oikein onnistuneesti. Kaiken kruunasi aurinkoinen sää. Nyt meidän on hyvä jäädä odottelemaan näyttelyikää.

Kurssien loputtua meille tuli pieni tauko aktiiviseen treenaamiseen, mutta nyt ollaan taas päästy oikein kunnolla treenaamisen makuun. Käymme Astan kanssa maanantaisin Koirakoulu Vietin agilityryhmässä ja keskiviikkoisin meillä on Oulun Koirakerhon tokon alkeiskurssi. Molemmissa on nyt yhdet treenit takana. Eikä Sofikaan jää ihan toimettomaksi. Kunhan juoksut ovat ohi, pääsemme yhdeksän kuukauden jälkeen treenaamaan agilitya Oulun Koirakerhon 1.luokan agilityryhmään. Saas nähdä, kuina mammaloma on pehmittänyt Sofin aivot :)

Suht aktiivinen koirakesä on siis tulossa, mut me tykätään :)

Penni ♥ Rölli

2011-05-04T02:47:00.000-07:00

Niin se aika on kulunut ja kyllähän tämän uskaltaa jo julkistaa, kun odotusta on takana 46vrk. Eli meidän pieni sininen neiti, Penni on astutettu maaliskuussa Blenmoon Black King eli Rölli nimisellä uroksella. Tällä kertaa pennut ei kuitenkaan tule meille vaan Sirkalle Silimen-kenneliin. Pennuntuoksuinen kesä on silti tulossa, sillä aion ehdottomasti viettää aikaa pentulaatikon äärellä!

Yllä olevassa kuvassa on helluspari :). Astutuksessa ei ollut mitään ongelmaa, mikä yllätti positiivisesti, kun ajattelee edellistä kahta yritystä. Neiti oli ollut hyvin suotuisa ja mitään ongelmia ei ollut.

Rölli suoriutui tehtävästään ansiokkaasti. Nyt jännätään minkä värisiä lapsia sieltä tulee!

Odotusaika on sujunut hyvin. Pennillä oli vain 2vk ruokatauko, nyt sille on alkanut maistumaan ruoka jo vähän paremmin. Aiemmin se suostui syömään vain nakkeja. Nyt maistuu jo muut herkkuruuat. Entinen supersheltin ruokahalu ei kuitenkaan ole vielä palautunut, mutta kaikki aikanaan. Penni on ihan kunnolla alkanut diivailemaan selvästi, kun ei suostu uloskaan menemään vapaaehtoisesti. Liekkö ikävää vai pentuajan pahoinvointia nämä oireet.

11 vuotta, mihin tämä aika oikein kului?

2011-04-04T08:16:00.000-07:00

11 vuotta sitten Silimen-kenneliin syntyi neljän pienen sheltin värikirjo. Oli mustavalkoista, tricolouria ja merleä. Ylpeänä äitinä toimi kaunis tricolour narttu Cabone's Lady Awidienne, joka vielä vuonna 2009 pyörähti viimeistä kertaa näyttelykehässä. Pentueen upea isä oli shelttihistorian kautta aikain upein merle-uros Silimen Blue Tarzan.

Lempi ja Siiri vuonna 2001

Tänään on kulunut siis jo yksitoista vuotta siitä, kun meidän perheen ensimmäinen sheltti Siiri syntyi. Sitä kysyy itseltään miten aika on kulunut näin nopeaa? Vastahan me haimme Oulunsalon lentokentältä tuon kauniin pienen pennun. Siiriä katsoessa ei näy vuosista jälkeäkään, energiaa on edelleen saman verran kuin nuorenakin, ainoastaan valikoiva kuulo on parantunut vuosien saatossa (ks. lenkillä ei aina välttämättä tarvitse kuulla käskyjä, mutta auta armias, jos ruokapussi rapisee!).

Siiri ansiosta rakkautamme shetlanninlammaskoiria kohtaan on kasvanut. Ilman Siiriä tuskin olisi tullut Lempiä, Adolfia, Sofia, Penniä ja Astaa. Siiri on opettanut meille paljon shelteistä; kuinka ihanan kätevä ja upea rotu se on, vaikka haasteitakin riittää varmasti.

Vaikka näyttelykoiraa Siiristä ei tullut sen korkeuden vuoksi, niin Siiri on ollut näiden vuosien ajan ihanaa lenkkiseuraa. Nuorempana se sai pyörähtää myös agilityssä, josta se jäi kuitenkin varhaiseläkkeelle varsin aikaisin. Edelleen Siiri nauttii pitkistä lenkeistä jäällä ja keppien järsimisestä. Siiri on ollut aina muuten varsin terve koira ellei muutamaa pientä haaveria lasketa. Kerran se jyrsi keppejä niin paljon, että tikku jäi törröttämään suuhun ja se piti ottaa nukutuksen avustamana pois. Muuten Siiri on ollut helppo ja perusterve koira. Sillä on kerran vuodessa järjetön karvanlähtö, mutta turkin laadun takia siihen ei takkuja helposti tule.

Siiri 3.4.2011 Letoniemellä shelttilenkillä

Luonne Siirillä on edelleen yhtä villi kuin aiemminkin. Sitä ei iän rasitteet paina ollenkaan!

Toivottavasti saamme viettää ikinuoren muorin kanssa vielä monia yhteisiä vuosia ja unohtumattomia hetkiä!

Onneksi olkoon rakas shetlanninlammaskoiramme, Siiri!

Erkkarin tuulia

2011-03-30T11:47:00.000-07:00

Pitkään odotettu erikoisnäyttely on nyt käyty. Sunnuntaina starttasi auto Vantaalta kohti Paimiota. Matka sujui nopeasti, mitä nyt Paimiossa eksyttiin, kun google maps neuvoi omia reittejään, mutta onneksi sitten päästiin paikalle! Penni tosiaan lähti n. kuukausi sitten Sirkalle ilahduttamaan kasvattajan arkea ja ehkä jotain muutakin... ;). Oli siis kiva nähdä tyttö pitkästä aikaa ja iloinen jälleennäkeminen se olikin! Kauhea ikävä ollut sitä sinistä neitiä.

Erkkariin oli ilmoitettu todella monta koiraa. Valitettavasti oma into lopahti kuvaamiseen, kun ei ollut tarpeeksi hyvää putkea, joten tyydyn odottelemaan muiden kuvia :). Pennin luokassa oli 47 avo-narttua, joten kilpailu oli kovaa ja tiukkaa. Penni ei suostunut mamman kanssa esiintymään, vaan oli liian innoissaan meidän jälleennäkemisestä, joten Sirkka sai viedä Pennin kehään, kun tajusin kuinka katostrofi se tulisi olemaan yksilöarvostelussa, jos itse veisin sitä. Minun kanssa Penni siis piti korvat takana ja heilutti häntää (PS. YLI SELKÄLINJAN) ja hyppi ja pomppi. Ei sitä tohtinut hirveästi hillitä. Ihana neiti ♥.

Tuomarina meillä toimi Irene Beaden, Iso-Britanniasta. Vaikka Penni ei ollut parhainmillaan juoksujen turvotuksen ja löysyyden takia osaa se yllättää positiivisesti! Nimittäin Penni oli hienosti ERI SA4 heti Nuppu-siskon jälkeen :]. Olin pelkkää hymyä!

Arvostelu yllätti myös positiivisesti, vaikka tiesinkin, että Peellä on varmasti liian pyöreä pää tälle tuomarille. Tällaista kommenttia saimme:

Silmät nappaava sininen hyvällä koolla. Pään tasapaino hieman syvä kallosta kuin mistä pidän, mikä ei kuitenkaan vähennä hänen suloista ilmettään. Hyvin asettuneet silmät, hyvät korvat. Hyvä kaula. Hyvä rakenne edestä ja takaa? Väri on hyvä ja hyvin rikkoutunut. Hyvä ylälinja. Liikkuu erittäin kauniisti edestä ja takaa ja draivilla.

Nuppu-sisko

Silimeneillä oli kertakaikkiaan hyvä erkkari-viikonloppu. Pennin äiti Usva, oli VAL ERI 1 SA PN2. Trick eli Silimen Usvametsän Prinssi oli NUO ERI 2 SA. Minka, Silimen Usva Metsänneito NUO ERI 4 SA. Siiri, Silimen Usva Linnaneito NUO ERI sekä Keiju, Silimen Helmi-Keijutar VET ERI.

Tähän ei kuitenkaan tulokset päättyneet sillä Sirkka valittiin ROP-kasvattajaksi (+KP) sinisellä ryhmällään! Lisäksi Usvan jälkeläisryhmä voitti kera KP:n. Esitin Pennin kasvattajaluokassa, mutta harmikseni en ehtinyt jäädä katsomaan/esittämään Penniä jälkeläisluokkaan, vaan piti kiiruhtaa autolle ja kohti Vantaata.


KUVA: Sirpa Saari

Meillä oli siis kertakaikkiaan onnistunut viikonloppu!

Ehkäpä ne pakkaset vihdoin hellittää?

2011-02-04T01:05:00.000-08:00

Pitkästä aikaa täältäkin suunnalta kuulumisia :). Multa loppui tänään työharjoittelu ja paluu opiskelijanelämään alkaa taas maanantaina. Voi siinä olla totuttelemista hetki! Viimeksi olen kuitenkin koululla ollut marraskuussa. Lukujärjestys näyttää jälleen mun osalta tosi rankalta ja tylsältä. Fysiikkaa, palkanlaskentaa, kirjanpitoa... Huh. Ehkä seuraavasta jaksosta selviää jotenkin kunnialla läpi? Ainakin toivomus olisi sellainen!

Iina ja Asta kävivät pentutapaamisella Smartteams-kennelissä! Siellä taisi olla paljon vilinää ja melskettä ainakin Iinan ottamien kuvien perusteella! Menossa mukana olivat ainakin Asta, Lexie, Agnes, Late, Sulo, Kurttu, Miisa, Siri ja Leidi.
Mitään isoa täällä suunnalla ei ole kuitenkaan tapahtunut. Asta on saanut uusia leikkikavereita ja Lilli-sisko kävi kylässä pari viikkoa sitten. Voi sitä jälleennäkemisen riemua :). Muutamia kivoja yhteiskuviakin saimme siskoksista. Pitääpä lisätä ne kuvagalleriaan. Alla kuitenkin muutama onnistunut otos.

Pennikin on vihdoin innostunut leikkimään Astan kanssa. Takapihalla ne tykkää vetää sellasta rallia, että heikompaa hirvittää! Sain yksi päivä napattua kivoja kuvia tyttöjen menosta. Ei meinannut kamera pysyä kaverusten perässä!

Lisäksi tiistaina oli mukavan aurinkoinen kuvaus-sää. Päätin sitten käväistä ulkona ottamassa pari kuvaa Penni-neidistä ja Adolfista. Sain ehkä jopa kerrankin Pennistä sellaisen kuvan, jossa sen korvat ei sojota itään ja länteen. Penni ei oikein tykkää olla kameran edessä...

Mitään muuta erikoista ei ole siis lähiaikoina tapahtunut :). Penni suuntaa maaliskuussa shelttien pääerkkariin kokeilemaan, että mitäs tuomari tykkää Penni-neidistä. Viimeinen sinivalkoinenkin olisi haaveissa, saa nähdä kuinka käy!

Juhlan riemua ja luopumisen haikeutta

2011-01-08T07:33:00.000-08:00

Kolmen viikon loma alkaa olla kohta takanapäin ja maanantaina on aika palata töihin. Loma on kulunut älyttömän nopeasti. Suurimman osan lomasta olen käyttänyt avoimen yliopiston opintoihin. Lähiopiskelua meillä ei ole ollut, mutta kaksi esseetä olen väsännyt tässä loman aikana. Nooo, onneksi aihe oli mielenkiintoinen :) Joulun pyhät kyllä pidin ihan opiskeluvapaina ja kun sain viimeisen esseen torstaina valmiiksi, niin jäihän mulle nyt tää viikonloppu niin, ettei tarvitse stressata esseen valmistumista. En minä nyt sentään koko lomaa ole istunut nokka kiinni kirjoissa ja läppärin ruudussa. On sitä paljon muutakin tapahtunut ja tullut tehtyä.

Minä en tahdo seistä paikoillani, kun tuolla on paljon kiinnostavampia juttuja tutkittavana.(Nemo)

"Äidin pikkupoika menee muille maille,
äidin pikkupoika jää nyt lämpöäs vaille äidin pikkupoika menee muille maille,
äidin pikkupoika menee vaikka ulkomaille"

No ei nyt sentään ulkomaille, mutta aika kauas kuitenkin. Nimittäin 22.12 oli aika luovuttaa ensimmäinen pennuista uusille omistajilleen. Ensimmäisenä lähtövuorossa oli meidän pikkupoika Nemo. Vaikka sitä niin tietää, että kun pennut ovat seitsemän viikon ikäisiä, ne lähtevät, ei siihen voi silti mitenkään valmistautua tai voi valmistautua keräämällä materiaalia pentupakettiin ja kokoamalla pentukansion, mutta se suuri haikeuden tunne -ei sitä voi mitenkään välttää. Vaikka tietää, että pentu lähtee hyvään ja rakastavaan kotiin, on seitsemässä viikossa siihen jo ehtinyt kiintyä. No Nemon oli silti lähdettävä, vaikka sitä jäi kuinka ikävä tahansa. Kun mulle jäi ikävä, niin uusien omistajien ikävä tyyntyi, kun saivat vihdoin pennun omakseen. Nemolla oli edessään pitkä kotimatka ensin Kotkaan joululoman ajaksi. Sinne se lähti Tiian ja Joonaksen koiraksi. Minua hieman hirvitti kahdeksan tunnin ajomatka, mutta toisaalta luotin Nemon reippauteen. Turhaanhan minä jälleen kerran murehdin, sillä matka oli mennyt loistavasti. Nemo oli nukkunut suurimman osan matkasta. Nemon vakituinen asuinpaikka tulee sitten olemaan Joensuu, kun Tiia ja Joonas palaavat omalle opiskelupaikkakunnalleen. Olen ollut monta kertaa yhteydessä Nemon uusiin omistajiin luovutuksen jälkeenkin ja olen saanut kuulla joka kerta mitä parhaimpia uutisia. Kaikki on lähtenyt sujumaan hyvin! Nemolla on ollut leikkikaverinaan ruotsinlapinkoira Salsa. Nemolla oli ollut oikein lahjarikas joulu. Takkurannan tontut olivat näemmä vieneet terveisensä Kotkan tontuille ;) Toivon onnellista yhdessäeloa ja riemukkaita hetkiä Nemolle, Tiialle ja Joonakselle!

Kuva: Tiia Pentti

Hei hei Nemo! Ole reipas poika siellä Joensuussa!

"Koska meillä on joulu,
juhla armas lapsien,
eikä rasita koulu,
syyt on olla iloinen!"

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo -ei mikään loistoteos, mutta pystyssä pysyi. Shelttirakkaille ihmisille pitää tietenkin olla shelttipipareita.

Niin saapui joulu riisipuuron tuoksuineen myös meidän kotiimme. Aattoaamu valkeni ihanan lumisissa tunnelmissa. Onneksi pakkastakaan ei ollut kovin paljon. Joulumme sujui hyvin perinteiseen tyyliin: riisipuuro, metsälenkki koirien kanssa, joulusauna, monta eri ruokalajia sisältävä jouluateria, Korvatunturin vieras joulupukki, mukavaa yhdessäoloa ja yöllinen joulukirkko. Joulupukki oli muistanut meitä lapsia taas monilla lahjoilla. Oltiin taidettu olla kiltimpiä, kuin itse kuviteltiinkaan ;) Omaa mieltäni lämmitti erityisesti, kun lahjapaperien takaa paljastui kaksi toivomaani kirjaa: Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi. Siinä kaksi loistavaa opusta, joita on tullutkin lueskeltua tässä loman aikana. Vinkkejä on myös hyödynnetty jo käytännössä. Pikkusiskoilleni tein itse kaksi taulua: Annin taulua koristi Pennin kuvat ja Linnéan taulua pentujen kuvat. Taulut tein Art Medium -kuvansiirtoliimalla. Tutustuin tähän menetelmään jo viime toukokuussa äitien päivän aikoihin. Olenkin tehnyt usean kassin ja taulun tätä menetelmää hyväksikäyttäen lahjaksi sukulaisille, ystäville ja ihan vain omaksi ilokseni. Liimalla saa kankaille kivan antiikkisen vaikutelman.

Joulupukki muisti myös pentuja Astaa ja Lilliä paketeilla. Kyllä olivat tytötkin ansainneet pakettinsa. Tässä videossa tytöt avaavat pakettejaan -samalla saivat pienen aktivointitehtävän.

Asta ja Lilli avaavat lahjapakettia from Iina Hautala on Vimeo.

Paketista paljastui kalkkunatikut ja solmulelut. Oli aikuisille koirillekin varattu kalkkunatikut ja saivat ne kinkkuakin maistiaiset.

Tapanin päivänä oli Lillin vuoro jättää meillä jäähyväiset. Onneksi Lilli ei mennyt sen kauemmaksi kuin Ouluun, mutta surku tuli silti. Tämä pieni sheltin alku aiheutti meille niin paljon huolta ja pelkoa sen hengen puolesta, mutta voi sitä riemua, kun vihdoin saimme huokaista helpotuksesta, kun sen jalka parani. Astan rakas leikkikaveri on nyt riemastuttamassa Paavo-kissaa ja omistajaansa Rosea. Asta toivoo erityisesti, että Lilli-sisko tulee usein käymään meillä kylässä leikkimässä. Myös Lillille ja Roselle toivon ihania hetkiä yhdessä! Olette aina tervetulleita kylään!

Jotta tämän pentueen jälkeiseltä tyhjän pesän kriisiltä (ei Sofin vaan minun!) vältyttiin, jäi trikki tyttö Asta meille. Oikeastaan olin jo kauan ennen synnytystä tai oikeastaan jo ennen astutustakin päättänyt, että mulle jää Sofilta trikki tyttö. Minulla on selvästi näkijän kykyjä, kun trikki tyttö sieltä tulla tupsahti. Nimikin oli päätetty jo valmiiksi kauan kauan sitten. Kesällä taisi tuo nimi tupsahtaa mieleen. Tykkään vanhanaikaisista nimistä. Pennuista Asta on se tempperamenttisin -suuna päänä kaikkialla, välillä uhkarohkeakin, oikea Ms Kauhukakara, mutta aivan ihana sellainen. Kongi, nameilla täytetyt tyhjät vessapaperirullat, aktivointipallo ja luut ovat kovassa käytössä, jotta tämä neiti saadaan pidettyä poissa pahanteosta. Muuten se keksii itse jotain purtavaa. Nyt lomalla olemme käyneet pikareissuja ulkona ja voi miten nopeasti Asta on ymmärtänyt, että tänne ne tarpeet tehdään. Se tekee lähes joka kerta pissat ja joskus kakatkin ulos, kunhan vain osaa viedä sen oikeaan aikaan. Toki sisältäkin löytyy välillä lammikoita ja kasoja, mutta ainakin se on tajunnut homman jujun. Tänäkin aamuna oli lattialla kuivat lehdet ja vasta ulkona tehtiin tarpeet! Jes! Ollaan tehty ihan pikaisia reissuja ulos kovien pakkasten takia, mutta onneksi nyt on jo ollut vähän lauhempaa. Myös hihnassa olemme käyneet postilaatikolla :)

Asta on ollut myös auton kyydissä useaan otteeseen eikä ainakaan vielä ole osoittanut merkkejä matkapahoinvoinnista. Toivotaan, että niin myös jatkuu. Sofi nimittäin oksensi nuorempana jokaisella automatkalla. Ei kivaa! Olemme vierailleet useaan kertaan äitini luona, jossa Asta on ottanut tehtäväkseen Miinan ja Siirin ärsyttämisen. Viime sunnuntaina kävimme Smartteams-kennelissä pentutreffeillä. Paikalla oli kymmenen sheltin pentua, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Asta ujosteli muka aluksi, mutta loppu ajan se olikin sitten se peto, joka repi kaikkia korvista ja karvoista, juoksutti ympäriinsä, hyppi päälle. Melkein kaksi tuntia se jaksoi riehua ja sitten pitikin nukkua saman verran kotiin päästyä. Seuraavia pentutreffejä on jo mietitty ja niitä me kyllä ootetaan jo! Tänään käväistiin tutustumassa ihmisvilinään kaupungissa. Asta sai emännän kyllä tuntemaan suurta ylpeyttä, kun oli niin reippaasti. Vielä menoa piti tyytyä katselemaan sylistä, mutta muutaman kuukauden päästä otetaan uusiksi niin, että Asta kävelee remmissä. Asta sai monen ihmisen hymyilemään :)

Asta kavereiden kanssa pentutreffeillä

Uutena vuotena meidän pihasta ammuttiin muutama raketti taivaalle pikkuveljeni iloksi. Sofi pelkäsi, mutta ei onneksi ollut paniikissa -kyyhötti vain yläkerran vessan nurkassa tai minun jalkani vieressä. Penni oli hieman hermostunut. Adolf ja Asta eivät olleet milläänsäkään. Mitään tiukkoja tavoitteita en aseta tällekään vuodelle. Suunnitelmissa on muutama näyttelyvisiitti Pennille ja myös Astalle, jos ulkomuoto kehittyy sen mukaiseksi. Tokon alkeita olemme jo alkaneet harjoitella Astan kanssa, lähinnä katsekontaktia ja siinä meillä riittääkin työsarkaa. Agilityn alkeita alamme myös harjoitella jossain vaiheessa. Ensimmäisenä tavoitteena on opettaa Astalle kunnon koirakansalaisen taitoja eli ihmisten kohtaamista, sisäsiisteyttä, käsittelyn sietämistä ja remmissä kävelyä. Tuossa onkin jo melko paljon oppimista! :)

Tahdomme toivottaa kaikille menestystä ja onnea vuodelle 2011! Ties mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan. Ehkäpä edessä on suuriakin elämänmuutoksia.... Katsotaan taas vuoden päästä :)

Riemukasta joulua!

2010-12-24T09:40:00.000-08:00

Haluamme toivottaa kaikille blogimme lukijoille riemukasta joulua ja onnea vuodelle 2011! Nauttikaa hyvästä ruuasta ja teille rakkaiden ihmisten seurasta unohtamatta tietenkään niitä karvaisia perheenjäseniä. Niin mekin aiomme tehdä!

Jouluisen maustemixin tohinoita

2010-12-20T10:20:00.000-08:00

Seitsemän viikkoa on kulunut. Se meni aivan liian nopeasti! Pennut ovat nyt jo sen ikäisiä, että pikku hiljaa ne lähtevät ilahduttamaan uusia omistajiaan. Minulla tulee jo valmiiksi ikävä niitä! Seitsemässä viikossa ehtii jokaiseen kiintyä. Vaikka ne ovatkin samoista vanhemmista, on jokainen omalla tavallaan ihana! Luonne-erot ovat tulleet entistä selkeämmin esille. Asta on kaikista reippain ja rohkein -jopa uhkarohkea. Se hakee jatkuvasti läheisyyttä ihmisiltä ja on oikein tomerana koko ajan. Se uskaltaa hyppiä aikuistenkin nenille. Myönnetään, että se osaa olla melkoinen riiviökin :D

Aune, josta tulee Lilli taas on paljon rauhallisempi ja vähän ujompi kuin Asta. Se tykkää leikkiä. Astan kanssa niillä onkin usein painimatsi :)

Aimo, jonka tulevat omistajat nimesivät Nemoksi, taas on oikea vekkuli. Vieraiden tullessa häntä heiluu ja korvat painuvat päätä vasten. Välillä se tepsuttelee tosi suloisesti :)

Viime aikoina pennut ovat saaneet paljon uusia kokemuksia. Toissa viikonloppuna ne pääsivät pesulle. Haiskahtivat nimittäin melko pahalle! No ainakin hetken ne tuoksuivat kukkasille :) Kynsisaksiin, trimmisaksiin ja harjaan ollaan myös totuteltu moneen otteeseen. Ensimmäinen automatka tehtiin toissa sunnuntaina, kun ajoimme noin 15 minuuttia mummumme luo. Matka sujui rauhallisesti kevythäkissä nukkuen. Koko kyläreissunkin ajan pennut nukkuivat. Ensimmäinen matkamme kotimme ulkopuolelle sujui siis erittäin hyvin. Se rauhoittikin minua kovasti, sillä viime torstaina ajelimme Eläinklinikalle pentutarkastukseen. Ihana iskäni lähti avukseni :) Eläinklinikka on avattu vasta marraskuun alussa, joten se oli ihan uusi paikka myös meille. Onneksi vastassa oli kuitenkin tuttu eläinlääkäri. Olin todella tyytyväinen Eläinklinikan palveluun. Vastaanottoapulainen tuli laittamaan pennuille silmätipat ja palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Klinikalla oli silmätarkastuspäivä, joten vilskettä ei puuttunut odotushuoneesta. Jopa lähes samanikäiset shelttipennut samalta kylältä olivat yhtäaikaa siellä. Silmätarkastuksen tehnyt eläinlääkäri antoi todella tarkan kuvauksen pentujen silmistä. Ja TATTADADAA: kaikkien pentujen silmät olivat terveet! Miten iloinen olinkaan! Pennut olivat tosi reippaasti koko silmätarkastuksen ajan. Ne eivät paljon vastustelleet. Melkein heti silmätarkastuksen jälkeen pääsimme viereiseen huoneeseen pentutarkastukseen ja sirutukseen. Tytöillä oli kaikki kunnossa! Olin erityisen helpottunut, kun Lillin jalka todettiin hyvin parantuneeksi. Nemolla kuului sydämestä lievä sivuääni, mutta toivotaan, että se häviää iän myötä. Kivekset ovat kuulemma vielä matkalla ja toivottavasti ne löytävät oikeaan osoitteeseen joku päivä! :) Pennut olivat kyllä todella reippaasti. Voi, miten ylpeä sainkaan olla niistä. No ehkä ne pari hätäkakkaa olisi voitu jättää vääntämättä sinne häkin pohjalle, mutta pitäähän sitä jotain muistoja jättää :) Onneksi pentutarkastus on takanapäin. On se aina sen verran jännä paikka!

Pennut ovat saaneet paljon uusia ihmiskontakteja. Viime lauantaina vietimme voimistelujoukkueeni pikkujouluja meillä kotona. Meillä oli kahdeksan 8-10-vuotiasta tyttöä ja kaksi valmentajakaveriani. Silittelijöitä siis riitti. Pennut tykkäsivät, mutta niin myös tytötkin! Samana iltana oli vielä pikkusiskoni synttärit. Pennut ovat kyllä saaneet tottua ihmisiin lapsista vanhuksiin. Ne kyllä suhtautuvatkin ihmisiin avoimesti.

Pennut ovat saaneet olla paljon vapaana alakerrassamme. Toki niiden pitää olla koko ajan valvovan silmän alla, sillä koskaan ei tiedä, mitä nämä veijarit saavat päähänsä. Öisin ja kun ketään ei ole kotona, ne ovat pikkuveljeni huoneessa. Onneksi olen aamuvirkku, sillä pennut heräävät tai herättävät joka aamu ennen kuutta. Asta ilmoittaa joka aamu kimeällä ja erittäin kuuluvalla äänellään, että on aamupalan aika. Sitten niiden pitää päästä huoneesta pois. Aamuvillit kestävät tunnista kahteen.

Sofi on muuten ollut näiden pentujen kanssa paljon suopeampi kuin viime pennuille. Tuntuu, että siitä on itsekin tullut pentu. Viimeksi, kun se päätti lopettaa imettämisen, se kyllä piti huolen, että nisissä ei enää sitten roikuta. Nyt se antoi niiden imeä paljon pidempään. Se on myös leikkinyt pentujen kanssa, mitä se ei viimeksi tehnyt. Niin se kokemus tuo varmuutta. Sofi on kyllä selviytynyt hienosti äidin roolissaan!

Tässä muutama uunituore video pentujen touhuiluista.

Tässä pennut ovat saaneet ihmeteltäväkseen aktivointipallon. Yhteistyö kunniaan ja pallo pyörimään. Nopein nappaa herkut suuhunsa :)

Pennut aktivointipallon kimpussa from Iina Hautala on Vimeo.

Tässä videossa pennut painivat ja leikkivät leluillaan:

Pentujen leikit from Iina Hautala on Vimeo.

Ja meno sen kuin kovenee:

Pennut riehuvat from Iina Hautala on Vimeo.

Tässä pennut saivat ratkaistavakseen arvoituksen: vessapaperirullan sisään oli piilotettu jotain hyvin herkullista. Tätäkin pulmaa ratkottiin yhteisvoimin:

Pulmallinen arvoitus from Iina Hautala on Vimeo.

Pennuille mietittiin pitkään virallisia nimiä. Halusin nimien liittyvän jollain tavalla toisiinsa. Mielessä pyörivät talveen ja jouluun liittyvät nimet. Ovathan ne nyt ajankohtaisia. Pitkällisten pohdiskelujen jälkeen nimien teemaksi päätettiin jouluiset mausteet. Cinnamon ja Ginger pomppasivat heti mieleen, mutta kolmatta sai miettiä vähän pidempään. Lopulta sekin keksittiin: sahrami eli Saffron. Kuka on kukin, oli vielä päätettävänä ja niinhän se sitten meni, että Astasta tuli Cinnamon, Lillistä Ginger ja Nemosta Saffron. Jouluinen maustemix on valmis! Tuoksuupa hyvälle! :)

Äidin pikku kullanmurut

2010-11-26T23:30:00.000-08:00

Mikä sen mukavampaa Sofi-mamalle kuin se, että imettämisestä on tullut yhä kivuliaampaa pentujen neulanterävien hampaiden takia tai se, että kaikista kivoin leikki pentujen mielestä on roikkua äidin häntäkarvoissa. Senpä takia mamma viihtyy yhä enemmän pentulaatikon ulkopuolella. Sofille tärkeintä on putsata pentujen lihakermisaterioiden jäljet. Ruoka maittaa siis mammalle erittäin hyvin. No ei ihme, sillä onhan pentujen hoito sen verran energiaa vievää puuhaa. Mama alkaakin olla kohta valmiina aurinkorantalomalle, sillä turkki on vaihdettu kohta bikineihin. Ei osunut parhaan mahdolliseen aikaan tuo kesäkunto kovien pakkasten takia. Senpä takia Sofi saa pukea lenkillensä ylle tuliterän punaisen Hurtta-talvimanttelinsa. Sofin ilme ei kyllä ollut kovinkaan iloinen, kun tämän talven muotiluomus sen ylle vedettiin, mutta luulenpa sen kiittävän 20 asteen pakkasilla kylmän viiman tuivertaessa paljasta vatsaa ja pohjavillatonta runkoa. Valitettavasti emäntä arvioi leidin selän pituuden hieman väärin, joten huomenna otetaan uudestaan suunta kohti eläinkauppaa ja vaihdetaan takki numeroa isompaan.

Pentujen elämässä on tapahtunut paljon mullistuksia niiden taitojen kehittyessä. Silmät avautuivat jokaisella eri aikoihin: Aimolla jo 11.päivän ikäisenä, Aunella 13.päivän ikäisenä ja Astalla 15.päivän ikäisenä. Tässäpä olisi yksi video pentujen kolmannelta viikolta. Tässä ne ovat alkaneet jo vähän leikkiä ja kävellä. Meno oli kuitenkin tuossa vaiheessa vähän sellaista askel, askel, horjahdus, askel horjahdus...

Pentujen leikkiä from Iina Hautala on Vimeo.

Pikku hiljaa pennut ovat saaneet alkaa maistella myös kiinteää ruokaa. Kyllä se paras ravinto edelleen saadaan mammasta, mutta kyllä kermaviili, maissivelli ja jauhelihakin maittavat. Varsinkin meidän iso tyttö Aune vetelee oikein antaumuksella ruokaa kupista. Aimo ja Astakin kyllä vierailevat kupilla, kunhan muilta touhuiltaan ehtivät. Kaikista kivointahan on upottaa tassut suoraan ruokaan ja sitten nuolla ruoka siitä pois.

Pennut saivat matolääkkeetkin viikon alussa. Kynsiäkin ollaan leikattu tarpeen vaatiessa. Pennut ovat myös laajentaneet reviiriään. Pentulaatikko on vaihdettu korkeareunaisempaan ja isompaan ja aina muutaman kerran päivässä pennut ovat päässeet tutustumaan pentulaatikon ulkopuoliseen elämään. Kävelykin on nyt jo vakaalla pohjalla. Jalat siis kantavat jo melko hyvin. Tässäpä tuoreempi video pentujen touhuista. Verratkaapa ylläolevaan ja huomatkaa, miten nopeasti pennut kehittyvätkään :)

Sofin pentujen touhuja from Iina Hautala on Vimeo.

Pentujen luonteet ovat nyt alkaneet hahmottua paremmin. Aimo -the only boy- tietää selvästi olevansa vähemmistöä kahden vahvan tyttösen rinnalla. Aimo on vähän varovaisempi paikkoja tutkiessaan. Se seurailee mielellään sivusta ja touhuilee mielellään itsekseen. Välillä tämä poika kiljuu suoraa kurkkua, jos se kaipaa huomiota. Se onkin mielellään sylissä ja nauttii huomiosta täysin rinnoin.

Sitten Aune -the big girl- taas tutkii mielellään paikkoja. Ei ole kuitenkaan yhtä kova menijä kuin Asta. Aune on löytänyt selvästi kaksi elämän nautintoaan eli nukkumisen ja syömisen. Aunen jalka on muuten nyt parantunut :) Ei voi kuin kiittää onneaan ja olla ylpeä tytöstä. Se selvisi nuoresta iästään huolimatta aikamoisesta koettelemuksesta. Aika nopeasti haava kuitenkin umpeutui. Tältä tytöltä ei siis sinnikkyyttä puutu!

Sitten Asta, joka on pentulaatikon rohkelikko. Se menee eikä meinaa :) Se osaa myös olla oikea kiusankappale. Toisten syödessä saattaa Asta yhtäkkiä hypätä jonkun selkään ja sen mielestä maman turkki on tarkoitettu roikkumiseen.
On siinä siis äidillä kestämistä, mutta Sofi on kyllä hienosti selviytynyt pentujen hoidosta.

Pennuista löytyy lisää kuvia galleriastamme.

Yhteensä 460 gramman lahjapaketti

2010-11-09T09:16:00.000-08:00

Sofi vajaa vuorokausi ennen synnytystä

Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen saamme vihdoin nauttia pentujen ihanasta tuoksusta ja tuhinasta. Lokakuun viimeisenä päivänä, sunnuntaina Sofi alkoi osoittaa merkkejä, etät nyt voisi jotain tapahtua. Lämpö laski 37 asteeseen ja läähätys ja vaeltelu alkoi. Nukuin yön sen vieressä lattialla, mutta yöllä ei vielä tapahtunut mitään. Aamulla menin sitten käymään töissä -sillä aikaa, kun Anni päivysti kotona- ja kerroin tilanteen. Onneksi ymmärtäväinen työnantajani päästi minut heti kotiin. Marraskuun ensimmäisenä päivänä Sofi sitten synnytti -viisi päivää etukäteissynttärilahjana minulle ;)- kolme pentua: trikkitytön, soopelipojan ja soopelitytön. Pentueen isänä on Cimillan Batman. Ilman vastoinkäymisiä ja huolta ei tämä synnytys tapahtunut. Valitettavasti viimeisenä syntynyt trikkipoika syntyi kuolleena eikä se pelastusyrityksistämme huolimatta alkanut hengittää :'( Kovin pahaltahan se tuntui, mutta kaipa se vain on hyväksyttävä.

Toisena syntynyt isompi soopelityttö sitten aiheutti meille suurta huolta ja murhetta. Kun otin sen tarkempaan tarkasteluun, huomasin kauhukseni, että sen oikeassa etujalassa oli tosi syvä reikä. Otimme heti yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin ja kerroimme tilanteen. Hän pyysi meitä tulemaan luokseen. Pentu jouduttiin siis ensimmäisten maitopisaroiden jälkeen kiidättämään eläinlääkäriin. Iskä ja Anni lähtivät käyttämään sitä. Onneksi eläinlääkäri oli kotonaan päivystämässä-noin puolen tunnin matkan päästä meiltä- eikä työpaikallaan reilu tunnin matkan päässä. Itse pelkäsin kotona pahinta, mutta pian iskä laittoi minulle viestiä, että haava ommellaan. Eläinlääkäri epäili, että napanuora olisi viiltänyt jalkaan haavan. Pentujen iho kun on niin ohut. Eläinlääkäri ompeli vain kaksi tikkiä, jotta märkä pääsisi ulos, jos haava tulehtuisi. Meille kävi siis erittäin huono tuuri... :( Muuten eläinlääkäri sanoi pennun olevan oikein terhakka. Olin hyvin huolissani, miten tämä pentu selviää loukkaantuneen jalkansa kanssa. Onneksi se oli syntyneistä pennuista se kaikista suurikokoisin. Onneksi se pystyi heti käyttämään jalkaansa hyvin, joten se TODELLAKIN osasi pitää puolensa maitobaarissa. Eläinlääkäri lupasi soittaa antibiootin heti lähitapteekkiimme, jos haava tulehtuisi. Toivoin niin kovasti, että antibioottia ei tarvittaisi, mutta kuinkas ollakaan tiistaina haava alkoi märkiä. Antibioottikuuri aloitettiin välittömästi. No onneksi tulehdus alkoi parantua melko nopeasti. No vastoinkäymiset eivät tähän loppuneet. Vastoinkäymiset jatkuivat, kun torstaina huomasimme kummankin tikin olevan irti. Perjantaiaamuna siis uusi soitto eläinlääkärille ja iskä ja mummuni pääsivät aamulla käyttämään sitä asemalla minun ollessa töissä. Pennulle ommeltiin tällä kertaa neljä tikkiä hieman kauempaa kiinni. Tulehdus oli lähtenyt jalasta, mutta eläinlääkäri epäili, että haava tulehtuisi uudestaan, koska hän joutui raaputtamaan hieman arpikudosta pois. Saimme ohjeeksi jatkaa antibioottikuuria ja puhdistaa haavaa pari kertaa päivässä. Pentu oli ollut kuulemma hurjan reipas! Sen elämä ei kyllä saanut parasta mahdollista alkua, mutta onneksi siltä löytyy sisua ja taistelutahtoa. Meidän pieni survivor! Nyt haava on paljon paljon pienempi ja siihen on tullut rupi. Seuraavaksi on vuorossa tikkien poisto -tosin osa niistä on jo irronnut.

Kesti muutaman päivän ennen kuin huolestumisen rypyt otsalta silottuivat. Nyt kuitenkin kaikki on hyvin (*koputtaa puuta: kop kop kop!). Huoli on pikku hiljaa muuttunut yhä enemmän iloksi. Sofi on kyllä erinomainen äiti! Hoitaa imettämisen ja pentujen pesun hienosti. Pennut ovat ihania <3 Niillä kaikilla on isukilta peritty kaunis piirto päässää: tytöillä leveät, pojalla kapeampi. Tytöillä on suuremmat valkoiset kaulukset kuin pojalla, jolla on vain pieni valkoinen alue niskassa. Syntyessään trikkityttö ja poika painoivat 130 grammaa ja isompi tyttö 200 grammaa. Maitobaarissa on riittänyt kaikille ruokaa tasapuolisesti ja painot ovatkin nousseet tasaisesti.
Ei ole olemassa mitään niin ihanaa tuoksua kuin koiranpennut. Niitä voisi nuuskutella päivät pitkät ja katsoa, kun ne nukkuvat <3

Ylhäältä alas Aimo, Aune ja Asta

Suoritin kasvattajan peruskurssin 16.-17.10 Raahessa. Kennelnimi on vielä mietintämyssyssä. Tiedän, minkälaisen haluan, mutta kirjaimet vielä hakevat paikkaansa :) Tähän loppuun vielä voin ylpeänä esitellä Sofin uuden sängyn, joka on syntynyt "papan pajalla". Sofille ostettiin pentuna peruskangassänky, mutta sen tyyny on aikoja sitten heitetty roskikseen, kun jonkun piti selvittää, mitä se pitää sisällään :) En halunnut ostaa sille enää kangaspetiä, sillä tiedän, että sen kohtalo olisi ennen pitkää ollut sama kuin edellisenkin. Niinpä googlettamalla etsin puisen koiransängyn mallin ja annoin nikkaripapalleni kuvan ja mitat ja pyysin häntä tekemään sängyn. Ja tadaa, kun pappa viime sunnuntaina tuli 19-vuotissynttärikahveilleni, oli hänellä valmis sänky mukanaan. Ja se on juuri sellainen, kuin halusin -hienompikin! Nyt Sofilla on uniikki ja kestävä sänky ja jopa niin iso, että siihen mahtuu kaverikin kainaloon ;)

Nyt voisin palata taas pentulaatikon äärelle nuuskuttelemaan pentuja. Lisää kuvia pennuista löydätte galleriastamme.

Syksyn tuulia

2010-10-08T23:10:00.000-07:00

Voi kauhia, kun syksy on mennyt niin nopeasti! Onko nyt jo tosiaan lokakuu? Aamut ovat ainakin päivä päivältä yhä pimeämpiä ja puutkin alkavat pikku hiljaa pudottaa loputkin lehtensä maahan. Ensi viikon alkupäiviksi ennustettiin jo ensilumen tuloa. No saa nyt nähdä... Lumi ois kyllä tervetullutta tuomaan vähän valoa pimeisiin iltoihin. Minulla päivät kuluvat nopeasti töissä. Olen todella tykännyt olla kouluavustajana ja tulevaisuuden urasuunnitelmani ovat vain vahvistuneet. Opiskelukykykin on pysynyt yllä avoimen yliopiston opintojen myötä.

Syy blogin päivittelemättömyyteen johtuu kiireiden lisäksi siitä, että meille ei ole yksinkertaisesti tapahtunut mitään kovinkaan kertomisen arvoista tai oikeastaan on, mutta se pysyköön vielä hetken salaisuutena ;) Jäimme Sofin kanssa agilitytauolle elokuun alussa ja taukoilemme nyt vähän pidemmästi. Ainakin viime agilitytauko teki meille vain hyvää, joten ehkäpä me jo ensi vuonna päästään starttaamaan kisoissa, jos vain saadaan treenipaikka. Kesän aika kehityimme agilityssa todella paljon. Erityisen ylpeä olen siitä, että viimeisellä treenikerralla Sofi teki kepit muutaman kerran loppuun asti, niin että minä vain juoksin sen rinnalla. Kontaktit ovat saaneet myös lisävarmuutta. Kiitos vielä Iinalle ja Hen nalle mukavista ja opettavaisista agilitytreeneistä.

Jatketaan vielä agilityaiheella. Nimittäin Sofin pentu Taika osallistui Tornion Kennelkerhon ruskaralliin 5.9. Katja laittoin minulle kisojen jälkeen viestiä, jonka saatuani olin pelkkää hymyä :) Taika nimittäin oli voittanut kisan nollaradalla ja vielä alittanut ihanneajan 9,91 sekunnilla. Toinen kisa ja jo näin hieno tulos! Ei voi muuta sanoa, kuin että Katja ja Janne ovat tehneet todella hienoa työtä Taikan kanssa. Pääsin itse näkemään omin silmin Taikan mahtavaa agiliitelyä 12.9 Oulun Koirakerhon kisoissa. Sielläkin Janne&Taika tekivät puhtaan hyppyradan ja kohosivat ykköspalkintopallille. Agilityradaltakin irtosi voitto viidellä virhepisteellä pienen keinuvirheen takia. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä, kuinka hienosti Taika osasi! Kyllähän tästä koirasta näki jo pentulaatikossa, että sillä olisi rahkeita agilitykoiraksi: Taika oli aina kiipeilemässä ja hyppimässä joka paikkaan suuna päänä. Otin Taikasta kuviakin kisoissa, mutta muistikortti päätti yhtäkkiä lakata toimimasta, joten en saanut kuvia siirrettyä konelle monista yrityksistäni huolimatta. Vieläkin harmittaa :( Onneksi löysin Pirkko Riekin kuvagalleriasta muutaman kuvan Taikasta Rovaniemen agiltykisoista.

Taika tarvitsee siis enää yhden nollatuloksen, jotta se pääsee kakkosluokkaan. Sen ura ei kyllä olisi voinut alkaa paremmin!

Syksy on kevättalven lisäksi lenkkeilyn kulta-aikaa -ainakin minun mielestäni. On ihanaa kuljeskella metsässä, kun ruska on värjännyt lehdet kauniin värisiksi, ei ole liian kuuma eikä sääsketkään kiusaa. Olemme koirien kanssa tutustuneet Isoniemen maisemiin. On kiva saada hieman vaihtelua lenkkeilymaastoihin. Oma mielikin virkistyy ja koirat saavat haistella uusia hajuja. Itse olen sen verran seikkailumielinen, että kävelen vain eteenpäin, vaikka en tuntisikaan aluetta ollenkaan. Kertaakaan en ole vielä kunnolla eksynyt, sillä pidän aina huolen siitä, että tiedän, missä autotie kulkee. Joskus lenkit ovat kyllä vähän venähtäneet tämän takia :)
Viime sunnuntaina kävimme Isoniemessä etsimässä uusia reittejä. Kamerakin oli mukana ja tässä muutama kuva hiekkakuopilta.

Meillä eletään nyt jännää aikaa, jonka koittaessa bloginkin päivittäminen hieman piristyy ;) Piristäviä syyspäiviä blogimme lukijoille!

Ja ongelmaksi muodostui mikäs muukaan kuin putki

2010-08-10T00:03:00.000-07:00

Aina se sama pahainen putki tuottaa meille ongelmia -niin myös eilen OKK:n epiksissä. Osallistuin Sofin kanssa vain mölliluokkaan, vaikka ollaan harkoissa treenattukin jo ykkösten ratoja. Sofi ei kuitenkaan vielä osaa keppejä kunnolla. Ne menee jo paremmin kuin alkukesästä: menee jo ilman remmiä, mutta niin että minä menen peruuttamalla. Jotain edistystä siis niiden suhteen. Möllirata oli meille haastava. Siinä oli monta vaikeaa putkeen irtoamista. Mietin jo rataan tutustumisessa, että Sofi ei varmaan suostu menemään putkiin, kun niissä oli vettä. Harkoissa ollaan todettu jo tämä, että se ei suostu menemään sinne, jos se on märkä. Yllätyksekseni se kuitenkin meni kolmeen ensimmäiseen putkeen hienosti. Neljänteen putkeen se ei sitten suostunut aluksi menemään, joten siitä kaksi kieltoa. Radan alkuun olin kuitenkin tyytyväinen ja kieltoputken jälkeen loppu sujui myös hyvin. Sofin pitäisi oppia irtoamaan paremmin. Nyt mun pitää viedä se tosi lähelle estettä ja varmistella koko ajan. Oli kuitenkin kivaa eilen osallistua ja lopulta me oltiinkin sitten kolmansia. Ihanneaikakin alittui muutamalla sekunnilla putkisekoilusta huolimatta. Tästä se lähtee!

Sitten hienoja uutisia Kemin suunnalta. Sofin Taika-tyttö korkkasi kisauransa viime lauantaina kotikisoissa. Toiselta radalta tuli kymmenen virhepistettä ja toiselta 15. Katjan mukaan Taika meni hienosti. En tiedä, mistä virhepisteet tulivat. Ensimmäisiksi kisoiksi tulokset ovat erittäin hyviä ja olen kyllä ylpeä Taikasta! :) Tytär on ehtinyt "hieman" edelle äitiään agilityssa :D

Niin se loma meni hujauksessa lämpimästä säästä nauttien! Tämä kesä oli sinällään outo, kun ei ollut opiskelujuttuja mietittävänä. Koirien kanssa ollaan tutustuttu uusiin lenkkeilymaastoihin, kun hankin itselleni auton. Punaisen Fiat Puntoni takakonttiin menee juuri meidän koirat. Minulla olikin autoa valitessani vaatimuksena, että koirien pitää mahtua takakonttiin. On kiva, kun nyt pääsee vapaammin liikkumaan. Ollaan muutaman kerran käyty Isoniemessä lenkkeilemässä ja viikonloppuna oltiin muutama tunti siellä mustikassa koirien kanssa. Siellä onkin tosi kivat lenkkeilymaastot. Alue on jo ennestään tuttua, kun siellä tuli aikoinaan vietettyä viikko rippileirillä.

Huomenna koittaa sitten paluu arkeen -tosin Annilla se koitti jo tänään. Minä teen comebackin ala-asteelle, kun opit eivät menneet aikoinaan perille :) Olen siis ensi vuoden kouluavustajana ja mietin vielä, miksi alkaisin isona. Ilmeisesti kuusi vuotta ala-astetta ei riittänyt minua puuduttamaan, sillä sinne haluan palata jälleen ja ehkäpä jonain päivänä menen sinne jakamaan tietoutta oppilaille. Ensi vuosi sen toivottavasti kertoo! ;) Hope so! Innolla odotan huomista ja töiden alkua. Onhan se outoa ja jopa haikeaakin, kun ei tarvitse mennä enää itse opiskelemaan. Kovin kauas en entisestä lukiostani päässyt, sillä se on työpaikkaani vastapäätä. Ja opiskelusta tykkäävänä ihmisenä aion suorittaa opintoja avoimessa yliopistossa.

Kesän näyttelyt paketissa

2010-07-26T07:12:00.001-07:00

Ja voin vain sanoa, että onneksi. Nyt saa riittää vähäksi aikaa. Kolme viikonloppua ollaan nyt vietetty kehässä ja kehän laidalla, joten nyt on kiintkiö vähäksi aikaa täysi. Enää ei tarvi huolehtia, voiko koiraa silittää saatika harjata, niin että sen vähä karva ei jää käteen :D Nyt ne saa rellestää loppukesän niin vapaasti, kuin vain tahtovat ja virtaa riittää. Tälle kesälle sattui neljä näyttelyä näin lähelle, joten siksi ollaan nyt käyty niin aktiivisesti kehissä. Tämän kesän viimeinen näyttely oli Kemin kaikkien rotujen näyttely viime lauantaina. Meiltä kehään lähti keimailemaan Penni ja Sofi. Sofin Taika-tyttö tuli myös tietenkin kotinäyttelyynsä. Sää oli aurinkoinen. Aamulla oli hieman viilleämpää, mutta myöhemmin lämpeni. Taika esiintyi jälleen edukseen. Sitä on niin kiva ja helppo esittää. Se vaan tuijottaa makupalaa ja seisoo. Ihana! <3 Taika sai hienosti erinomaisen, mutta ei sijoittunut luokassaan.

Tässä Taikan arvostelu:
Sivulta katsoen hyvin liikkuva, kaunis linja ja häntäänsä kauniisti kantava, hieman pitkä kuono, kauniit korvat, hyvä kaula ja ylälinja ja takaosa, hyvä karva.

Nyt Taikalle ei ole suunniteltu mitään näyttelyitä. Nyt se pääsee rauhassa keskittymään lempilajiinsa agilityyn. Innolla odottelen, mihin tämä neitokainen vielä pystyy ;)

Pennistä ja Sofista täti Tuomari ei sitten tykännyt yhtään. Oli huonot liikkeet, huonot kulmaukset ja korvatkin olivat väärässä paikassa. Saattaa kuulostaa, että olisin kovin pettynyt tai turhautunut punaisiin nauhoihin, jotka meidän tytöille annettiin, mutta eieiei... Näyttelyt ovat vain näyttelyitä. Kaikkia ei voi miellyttää. Sopivassa määrin niissä jaksaa käydä, mutta liian täyteen ei näyttelykalenteria kannata tupata. Onhan se kivaa saada ammattilaisen arvio koirasta, mutta tärkeintä on, että itse näkee koiransa kauneuden. Ja minulle Sofi ja Penni ovat maailman kauneimpia shelttejä -Sofi vaaleine silmineen ja alahammashymyineen ja Penni suurine hörökorvineen :) Ei kukaan sheltti ole täydellinen! Näyttelymenestykselle kun omistaja ei voi paljoa -toki vaatii treeniä, että koira osaa esiintyä kauniisti, jaksaa seistä, liikkuu hyvin ja antaa tuomarin koskea, mutta se ei vaadi todellakaan niin suurta työtä, kuin esimerkiksi agility ja toko, joita täytyy oikeasti treenata säännöllisesti ja paljon. Siinäpä mun mietteitä näyttelyistä ;)

Sofin ja Pennin arvostelut olivat hyvin samankaltaiset.

Penni:
Takaa ahtaasti ja edestä löysästi liikkuva. Hieman kookkaat korvat. Otsapenger saisi olla suorempi. Hyvät ylälinja. Niukat etukulmaukset ja erinomaiset takakulmaukset. Kantaa mielellään häntäänsä liian ylhäällä. Hyvä karvanlaatu ja väri, mutta tänään bikineissä. Miellyttävä käytös.

Penni nosti häntäänsä ilmeisesti siksi, koska Sofi tuli sen perässä. Ei ole ennen tehnyt niin :)

Sofi:
Takaa kovin maa-ahtaasti liikkuva. Edestä löysä ja niukasti kulmautunut. Hyvän tyyppinen tyttö. Hieman alaskiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja karva. Miellyttävä käytös.

Sofin esiintymiseen olin erittäin tyytyväinen. Se esiintyi jo paljon paremmin kuin Oulussa, jolloin sen käytös oli suorastaan lapsellista. Seisoi pöydällä hienosti ja oli sievästi tuomarin tutkiessa. Liikkeissäkään kuono ei kertaakaan mennyt maahan.

Tässä lopuksi vielä kesäisiä kuvia Sofista ja Pennistä Koitelin koskella, jolla vierailimme perjantai-iltana. Myös ensimmäinen kuva on otettu siellä. Kävimme siellä ensimmäistä kertaa ja se oli niin kaunis paikka -kuin pala taivasta.

Lisää kuvia koskelta löytyy täältä.

Ei vieläkään tärppää!

2010-07-18T11:51:00.000-07:00

Takana lyhyt reissu Ylivieskaan näyttelyn merkeissä. Penni on kyllä kasvattanut tukkaa takaisin viikossa aika mukavasti! Alusvilla alkaa jo hieman tuntumaan ja ei se kaljulta enää näytä juuri ollenkaan! Valitettavasti sitä ei ole ilmoitettu minnekään syksyn näytelmiin tai elokuun erkkariin... Inhottavaa olla jälkiviisas, mutta ehkä tauko tekee meille hyvää :). Meillä ei vieläkään tärppää tuon viimoisen sinivalkoisen kanssa, mutta emme luovuta, vaikka Kemi taitaakin jäädä tämän vuoden viimeiseksi näyttelyksi meidän tyttöjen osalta ellei tuulet (;>) suosi sitten vielä syyskuussa tai lokakuussa jotain visiittiä esim. Seinäjoen suunnalle.. En uskalla kuitenkaan alkaa suunnittelemaan.

Tuomari piti tiukkaa linjaa shelttien kohdalla alusta alkaen, joten olihan se taas arvattavissa, että tänään ei tule kummoisempaan menestystä. Penni esiintyi ja liikkui tänään tosi kivasti melko pitkästä nurmikosta johtumatta. Tuuli oli järkyttävä katsokaapas, vaikka tätä kuvaa:

... tästä nimittäin näkee miten oli koirien turkit sekaisin!

Luokassa oli taas mukava määrä avoimia narttuja. Kolme pokas ERInomaisen ja loput taisivat saada EH:n. Suureksi yllätykseksi ja järkytykseksikin tuomari sitten valitsi Pennin neljänneksi eli ihan mukava oli saavutus meidän kohdalla, vaikka hieman laihaksi se jäikin. Tuomari tuntui tykkäävän Pennin liikkeistä, mutta silmät olisivat saaneet olla mantelinmuotoisemmat. Arvostelu kuului näin:

Feminiininen kokonaisuus. Hyvä koko. Kaunis pää jossa hyvä ilme. Hieman isot korvat. Hyvän mittainen runko. Hyvä lihaksisto. Hyvän muotoinen runko. Liikkuu hyvin sivusta. Voisi olla mantelinmuotoisemmat silmät. Turkki tulossa.

ja näin meillä liikutaan nätisti!

ja onhan se turkkikin vielä sieltä tulossa.. ehkä! ;)

Kemissä tapaamisiin!

Ylivieskan kuvia voi katsella täältä:
http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Koiran%E4yttelyt/Ylivieska+kv+18.7.2010/

Aurinkoisen näyttelyviikonlopun tuloksia!

2010-07-12T10:57:00.000-07:00

Nyt on takana Oulun kv! Saimme ihanan Taika-tytön meille hoitoon keskiviikosta sunnuntaihin ja kaikki kolme shelttityttöämme pyörähtivät kehässä. Penni ja Sofi bikineissä ilman alusvillaa, mutta päätimme kuitenkin tytöt viedä kehään, ei me ainoita siitä shelttijoukosta olleet joiden koirien tuppoja lenteli taivaan tuuliin. Lauantaina tuomarina oli ruotsalainen Sonja Björklund. Uroksia katsellessamme totesimme hänet hyvin tiukaksi, sillä uroksille annettiin vain muutama pinkki nauha. Olisiko jopa ollut niin, että urosten pinkit nauhat olivat yhden käden sormilla laskettavissa? Nartut olivat kuitenkin selvästi laadukkaampia tuomarin mielestä, joten niille pinkkiä sitten annettiin reilummalla kädellä.

Taika esiintyi todella hyvin! Erkkarin jälkeen tiesinkin jo, että se osaa seisoa todella kauniisti. Liikkuminen sillä oli myös parantunut. Yhden pompun teki alkukehässä, mutta yksilöarvostelussa jätti senkin pois. Sitä oli niin ihana esittää, kun sillä oli koko ajan valpas ilme ja se tuijotti namia koko ajan. Tuloksena hienosti JUN ERI1 ja viimeisenä kättely pois pn-kehästä tuomarin kommentein "sillä on vielä aikaa". Taika oli päivän menestyjä sillä Penni sai tyytyä punaiseen nauhaan yli vuoden eri-putken jälkeen. Tuomarin mukaan Penni oli "muuten täydellinen", mutta hänellä lähti turkkia ja korvat eivät olleet tämän tuomarin makuun. Penni esiintyi todella kauniisti, vaikka Anni pelkäsi, että se ei näytä hyvältä Annin kanssa. Turhaan... Sofi pokas vaaleiden silmien takia sinisen nauhan kuitenkin ihan mukavalla arvostelulla! Sofin kehäkäytöksessä oli runsaasti parannettavaa. Sen liikkuminen oli laiskahkoa ja pöydällä se laittoi pikkuisen hanttiin. Kyllä tuomari sai sen ihan hyvin tutkittua, onneksi. Pöydällä jouduttiinkin olemaan aika kauan aikaa, sillä tuomari tutki koiran hyvin tarkasti. Mun mielestä pöydällä koiran tulee seisoa liikkumatta ja rauhassa. Pitänee varmaan vähän kertailla Sofin kanssa. Eihän se nyt niin voi olla, että tyttären pitäis näyttää mallia äidilleen... ;) Sofi saa kuitenkin vähän anteeksi, sillä päivä oli todella kuuma! Jos meillä ihmisilläkin oli tukala olo, niin voi vain kuvitella koirien olotilaa siinä turkissa. HUH! Luulenpa, että monen ihmisen iho kärähti siinä paahteessa.

Sunnuntaina jatkettiin. Tällä kertaa tuomarina oli saksalainen Hassi Assenmacher. Päivästä vaikutti tulevan yhtä kuuma kuin edellisesti, mutta kehämme oli tällä kertaa toisella laidalla, jonne puhalsi viileä tuuli. Oli oikeastaan aika kylmä. Sunnuntaina ei kummoista menestynystä tullut. Taika sai jälleen erin ja hyvän arvostelun. Penni nappasi EH:n ja Sofi tyttärensä mallin mukaisesti erin. Sofin silmät muuttuivat arvostelun mukaan astetta tummemmiksi: kun ne lauantaina olivat vaaleat, niin sunnuntain tuomarin mielestä ne olivat keskitummat. Hauskaa oli erityisesti se, että Pennin turkkia kehuttiin hyväksi. Sillä ei tosiaankaan ollut pohjavillaa. Sofin turkista ei ollut mainittu sanaakaan arvostelussa. Lauantaina siitä oli pitkästikin juttua. Tehtiin sunnuntaina sellainen kokeilu, että Anni esitti Sofin yksilöarvostelussa. Siinä oli vähän säätämistä, sillä Penni ja Sofi olivat peräkkäin kehässä. Tämä oli ihan uusi tilanne koirille, mutta hienosti ne siitä selvisivät. Sofi meni Annin kanssa paljon paremmin, vaikka pöytäkäytöksessä oli taas parantamisen varaa. Taika on muuten nyt tienannut itselleen näyttely-ykkösruusukkeen. Ei siihen tarvittu kuin kolme näyttelyä! :) Seuraavaksi kaasuttelemme Ylivieskan näyttelyyn tämän viikon sunnuntaina. Penni tosin on vain ilmoitettu. Ensi viikolla mennään täydellä kokoonpanolla Kemiin! Kivaa, kun ei tartte matkustaa kovin kauas! Mikäs sen mukavampaa kuin kruisailla pitkin kesäisiä Suomen teitä!

Oulun arvostelut lisätään tyttöjen omille sivuille, kunhan saamme selville arvostelusta muutaman sanan ;) Oulun kuvia voi katsella lisää galleriastamme. Kuvia saa julkaista mainitsemalla kuvaajan nimen. Anni toimi paparazzina.

Sitten vielä terveystuloksia. Kävimme eilen Wickströmin Kaisalla päivittämässä silmätarkastustulokset ajan tasalle ja Pennin ja Sofin silmät olivat edelleen terveet. Muutamia ylimääräisiä silmäripsiä oli molemmilla, mutta onneksi ne eivät ole tähän päivään mennessä vaivanneet. Toivotaan, että ne ovat vain harmittomia kauneusvirheitä vielä tästä eteenpäinkin.

Matkakuulumisia ja synttäri-iloa

2010-07-09T01:59:00.000-07:00

Hallo und Grüße aus Berlin! Nyt on Berliinissä vierailtu monen vuoden haaveilun jälkeen ja kyllä meillä oli iskän kanssa mahtava reissu. Miksi juuri Berliini?: Ekaksikin olen opiskellut saksaa 5.luokalta, joten halusin kuulla, minkälaiselta kuulostaa oikea saksa natiivin suusta puhuttuna ja toki halusin myös itse päästä kokeilemaan saksan puhetaitojani ja toiseksi Berliinissä vaikutti olevan paljon nähtävää ja koettavaa kolmelle päivälle. Lähdimme tiistai-iltana kohti Helsinkiä autolla ja ajoimme yötä vasten lentokentälle. Keskiviikkoaamuna lennettiin aikaisin Berliinin Tegelin lentokentälle, josta otimme bussin kohti hotellia. Kesti hetken aikaa, ennen kuin hahmotimme kartalta, missä oltiin. Minä sitten terävänä sanoin, että meidän pitää lähteä toiseen suuntaan, kuin mihin olimme kävelemässä. Ilmeisesti näytimme karttoinemme ja isoine matkalaukkuinemme sen verran turisteilta, että eräs ystävällinen saksalaisrouva neuvoi meitä. Hän saattoi meidät ihan hotellille asti. Täytyy sanoa, että tuli kyllä erittäin miellyttävä ensivaikutelma Saksan kansalaisista tämän rouvan ansiosta.

Kello oli vasta yhdeksän aamulla ja hotellin check in oli vasta kolmelta. Onneksi saimme jättää matkalaukkumme säilytykseen. Hotellilla vaihdoimme kevyemmät vaatteet, sillä Berliinin sää oli lämmin. Sitten otimme suunnan kohti Zoologischer Gartenia, joka oli lähellä hotelliamme. Tämä kyseinen paikka on Saksan vanhin eläintarha, joss asustaa yhteensä noin 14 oo eläintä. Kun Berliinin matkaopasta selailin, tämä paikka tuli vierailulistalle numeroksi yksi. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen. Lämpöasteet kipusivat päivää myöten vain yhä ylemmäksi, joten eläimet eivät jaksaneet paljon liikkua. Mutta oli hienoa nähdä leijonia, norsuja, kirahveja, kenguruita, pingviinejä, apinoita, gorilloita, seeproja ynnä muita harvinaisia eläinlajeja, joita en ole koskaan nähnyt. Asustipa eläintarhassa jopa isopandakin, joka tosin suostui näyttämään meille vain selkäänsä sekä kuuluisa jääkarhu Knut.

Eläintarhan alue oli todella laaja ja välillä tuli tukalat oltavat, kun aurinko porotti niin kuumasti. Mutta mikäpä oli mukavampaa kuin istahtaa välillä penkille lepuuttamaan jalkoja ja katsella eläinten menoa. Otin paljon kuvia muistoksi ja näytettäväksi kotiin. Seuraavaksi kuva mun suosikkiotuksesta eli gorillasta :D Se oli aika hurjan näköinen. En kyllä uskaltaisi lähempää tuttavuutta mennä tekemään.

Lopuksi vierailtiin vielä akvaariossa pikaisesti. Valvottu yö alkoi jo painaa väsymyksenä. Jalatkin alkoivat jo rasittua kävelemisestä. Ulkoilmaravintolassa syötyämme saimme vihdoin hotellihuoneemme, jossa muutaman tunnin päiväunet olivat paikallaan. Illalla käveleskelimme vielä hotellin läheisyydessä. Yöuntakaan ei tarvinnut paljon houkutella. Torstaiksi olimme suunnitelleet shoppailua ja nähtävyyksiin tutustumista. Aamupalan jälkeen kävelimme hotellimme lähellä sijaitsevaan Kaufhaus des Westensiin, joka on Harrodsin jälkeen Euroopan suurin tavaratalo. Ja myöskin varmasti kallein. Se oli valtava: monta kerrosta eri osastoihin jaettuna täynnä laadukasta merkkitavaraa. Koiraosasto oli kuitenkin vain pieni nurkkaus. Ei siis mitään verrattuna Harrodsiin :) Leluosastolta löysimme pikkuveljelleni ja -siskolleni tuliaisia. Elintarvikeosasto oli todellakin niin ylellinen kuin olen kuullut siitä puhuttavan.

KaDeWe-kierroksen jälkeen suuntasimme kiertoajelulle kaksikerroksisella bussilla. Oli ihanaa istua katottomassa bussissa hellesäässä ja katsella Berliinin nähtävyyksiä. Oli hyvä idea lähteä kiertoajelulle, sillä muuten emme olisi jaksaneet kiertää kaikkia nähtävyyksiä. Näimme mm. eri maiden suurlähetystöjä, Checkpoin Charlien, Televisiotornin, Berliinin tuomiokirkon, Brandenburgenin portin ja Keisari Wilhelmin muistokirkon, jossa vierailimme vielä perjantaina sisällä.

Kiertoajelun jälkeen kävimme vielä kaupoissa. Välillä kävimme hotellilla levähtämässä ja nauttimassa huoneen viileästä ilmastoinnista. Ulkona oli nimittäin paahtava helle. Illalla kävimme syömässä kiinalaista ruokaa. Berliinissä ruoka oli huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Hotellimme läheisyydessä oli paljon ruokapaikkoja, joten valinnanvaraa oli. Jalkapallohuuma oli myös selvästi esillä. Autoihin oli kiinnitetty Saksan lippuja ja monessa ravintolassa oli televisio, josta seurattiin ottelua. Myös fanituotteita oli paljon myynnissä.

Perjantain käytimme vielä shoppailuun. Löysimme kaikille mieluisat tuliaiset ja toki myös jotain itsellemmekin. Lentomme lähti vasta puoli kymmeneltä, joten jouduimme odottelemaan lentokentällä kolme tuntia. Kaiken lisäksi lentomme oli myöhässä, mutta onneksi vain parikymmentä minuuttia. Oli ihana palata koti-Suomeen, vaikka reissu oli ikimuistoinen! Kaikki odotukseni täyttyivät täysin. Saksaa puhuin jonkin verran, vaikka englanti kuitenkin oli se käyttämäni pääasiallinen kieli. Berliiniin aion kyllä vielä palata lähivuosina ;) Olimme vielä yötä Helsingissä ja lauantaina ajoimme kotiin. Täytyy myöntää, ett koiria oli ikävä, erityisesti sitä omaa. Palasimme juuri Sofin nelivuotissynttäripäivänä, jonka kunniaksi se sai ekstraherkkuja. Miten aika onkaan kulunut nopeasti? Ei siitä kauan ole, kun se oli pentu. Mutta vuodet kuluvat ja monia rakkaita muistoja Sofin kanssa on jo kertynyt paljon ja kertyy päivä päivältä lisää. Onnea 4-vuotiaalle ihanalle rakkaalle Sofilleni! <3 Meine liebe Sofi!

Kesäkuulumisia

2010-06-26T02:12:00.000-07:00

Aluksikin juhannusta kaikille! Haukiputaalla ainakin on saatu nauttia grilliherkuista aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Toivottavasti hyvät säät jatkuvat nyt muutaman viikon. Adolfin puolesta en kyllä kovin kuumia päiviä toivo. Herralla on nimittäin älyttömän paksu turkki ja sillä on vielä karvanlähtö! Pesin sen alkuviikosta ja nyt siitä irtoaa pohjavillaa. Epäreilua, että siinä ei näy yhtään, että sillä ois karvanlähtö. Tytöt kun ne karvansa tiputtaa, niin se kyllä näkyy. Eikä Oulun näyttelyyn ole kuin pari viikkoa. Toivotaan, että tytöillä on silloin jo enemmän tukkaa. No onneksi ne ei ihan kaljuja oo :)

Maanantaina käytiin Annin kanssa Soramontuilla kuvaamassa koiria, kun kamera tuli vihdoin ja viimein korjaamoreissultaan. Uudella objektiivilla saa ihan kivoja kuvia.

Kuten kuvasta näkyy, meidän sheltit eivät viitsi edes tassujaan kastella.

Koirilla oli ainakin hauskaa, kun oli tilaa leikkiä. Metsään kun emme ole viime aikoina uskaltaneet mennä kyyhavaintojen takia.

Tuo kuva näyttää aika hurjalta, mutta tuollaiset leikit noilla on aina ja toistaiseksi ei ole haavereita sattunut.

Torstaina saatiin ihania ja odotettuja vieraita. Taika tuli nimittäin omistajineen ja koirakavereineen käymään meillä, kun olivat ohikulkumatkalla suuntana Hailuodon agilitykisat. Ja voi että, oli niin ihana nähdä <3 Taika kyllä kelpasi ihailla. Karvaakin oli tullut lisää sitten viime näkemän. Ja sen luonne.... se on mitä parhain: se on iloinen, ihmisrakas, oppivainen, tottelevainen, aina valmis toimimaan ja se osaa myös heittäytyä sylivauvaksi. Oli niin ihana kuulla, kun sen omistajat kertoivat olevansa niin tyytyväisiä siihen. Se on tärkeintä se! Taikalla näytti olevan kivaa meillä, kun se sai Pennin kanssa juosta pitkin meidän pihaa. Sofikin intoutui välillä mukaan eikä ollut yhtään pahana. Taika on saanut muuten uuden kaverin, kun perheeseen on otettu bortsupentu. Collieherroista kun ei oikein ole saanut leikkikaveria

Taika esitteli meille myös agilitytaitojaan, kun ollaan meidän pihalle saatu nyt ne pujottelukepit. Ne on tehty sähkömiehenputkesta. Mettovaaran Vuokko meille kerran antoi sellaisen niksin jossain blogikommentissa. Taika osasi jo pujotella. Se on jo äitiäänkin parempi :D

Parin viikon päästä saadaan Taika meille viikonloppuhoitoon Oulun näyttelyn ajaksi. Can't wait that! :)

Sitten lopuksi muutama sananen Sofin agilitysta. Yhdellä kerralla treenailtiin takaaleikkauksia hypyillä ja se ei onnistunut... ei sitten millään. Aina Sofi teki sen pienen pyörähdyksen esteen jälkeen. Se ei kestä sitä, että oon sen perässä. No onneksi niitä ei kovin paljon tarvi ykkösluokassa. Toissa kerralla meidän ongelmaksi muodostui pöytä. Oltiin treenattu sitä viimeksi alkeiskurssin eka kerralla, joten ei ihme, että se ei ollut muistissa. Radassa se ei onnistunut, joten otin sitä erikseen ja lopuksi niin, että otettiin pikku pätkä rataa sitä ennen ja sen jälkeen. Alkoi sujua. Viimeksi meillä oli ykkösluokan rata ja oli haastava. Siinä oli kolme putkea vierekkäin, mutta putket menivät aika hyvin. Ongelmana olivat kepit ja keinu, jotka olivat eka kertaa mukana radassa. Keppejä Sofi ei vielä osaa. Hihnassa ne menee, mutta heti kun otan hihnan pois, se ei enää osaa. Hmph.... Nyt oon tehnyt niin, että oon mennyt peruuttamalla itse. Se menee joten kuten. Eilen pihalla otin naksuttimen avuksi ja aluksi meni hyvin, mutta sitten tyssäsi. No ehkäpä ne vielä... joskus.... Keinusta oli vähällä tulla lentokeinu, mutta Sofi ei eka kerralla arastellut sitä. Pitää vaan yrittää saada se hidastamaan vauhtia ennen keinua. Rengaskin tuottaa välillä ongelmia. Sofi ei mee sitä aina, vaikka osaa sen. Täytyy aina muistutella muutaman kerran.

Nyt meillä on agilitysta parin viikon tauko, kun tää lähtee tiistaina kohti eteläistä Suomea ja keskiviikkoaamuna VIUH ja Auf Wiedersehen ;)

JH1 SIN5 ja kadonneet blogikommentit

2010-06-15T02:07:00.001-07:00

Kuten huomaatte blogi on saanut uuden ilmeen ja uuden osoitteen (toimii kuitenkin vielä vanhalla osoitteella) ! Valitettavasti kaiken sen myötä katosivat blogin kaikki kommentit, toivon mukaan saamme ne vielä takaisin jollain keinolla! Lisäksi "näitä seuraamme"-osio katosi sille tielle uuden blogin tähden, joten toivotaan, että viat saataisiin korjattua mahdollisimman pian..

Eilen käytiin Pennin kanssa taas hieman mätsärissä, sillä torstain mätsäriesiintymisestä jäi aika paha maku suuhun neidin heikohkon esiintymisen takia. Suuntana oli iki ihana Toppila (:D) ja luokkina pienet aikuiset sekä hahaa päätinpä ilmoittautua myös junior handleriin pitkästä aikaa! Ilmoittautumisen jälkeen mietin kyllä hetken, että oonkohan mä liian vanha tähän kisaan, mutta noooo kunnialla selvittiin hienosti pelkän edestakaisin liikkeen jälkeen JH1 :-). Peppana esiintyi kyllä tosi mukavasti ja liikkeetkin meni mukavalla draivilla.

Pienten aikuisten kehässä esiintyminen oli kans ihan mukavaa, oli neiti vissiin vähän väsynyt jo junnukehistä, joten hieman innokkaampaa ja vähemmän kaavamaista tuo esiintyminen olisi tietenkin voinut olla. Saatiin sininen nauha ja "täyden kympin" arvostelu joka kuului näin:

Yleiskunto 5/5
Turkki 5/5
Luonne 5/5
Käsiteltävyys 5/5
Liikkeet 5/5
=Erinomainen

Sinisten kehässä me oltiin sitten jaetulla viidennellä sijalla (tuhannen muun koiran kanssa), mutta varsin tyytyväinen olen tyttöön. Hienostihan se meni, vaikka junnukoiraa tuosta ei kyllä tule tekemälläkään. Vähän junnukehässä Penniä kiinnosti takana oleva saman rodun edustaja, mutta näköjään tuomari ei sitä huomannut ;-D

PUN4

2010-06-12T09:03:00.000-07:00

Pitkästä aikaa lähdettiin Pennin kanssa ihan extempore mätsäriin huvikseen katselemaan ja kokeilemaan miten neitiltä sujuu esiintyminen. Vähän laiskastihan se meni, junnuissa eka Suvin kanssa Peppana ja Suvi hienosti JH1. Penniä ei vaan oikeen napannut tuo esiintyminen juuri sillä hetkellä, tuntui neitiä kiinnostavan kaikki muu paitsi kehässä tallusteleminen. Vähän huonosti kääntyi liikkeessä ja etsi mua kehän reunalta, mutta mallikkaasti se ainakin seisoi ;). Penni pääsi myös parin muun kanssa vaihtokoirana kokeilemaan, ei neiti ollut onneksi moksiskaan, vaikka joutui tutuista käsistä pois.

Vähän käytiin Pennin kanssa kokeilemassa myös agilityä; putkea ja hyppäämistä. Hienosti oli kaikki muistissa ja yksinkertainen rata sujuikin tosi nopsakasti ja hyvin. Sekään ei Penniä loppuen lopuksi kiinnostanut, joten sitten Penni päätti yksinkertaisesti lyödä hanskat tiskiin ja laittaa nukkumaan. Ennen kehää sitten sitä vähän harjailin (HOX! vedin harjalla sen viimeisenkin jäljellä olevan haivenen pois)ja yritin innostaa, mutta jostain syystä neiti oli ku ois auringonpistoksen saanut.

Kehässä jatkui laiska esiintyminen, liikkeissä tuntu, että olisi raahannut perässä koiraa, mutta kyllähän Pee jostain kumman syystä sai kehuja hienoista liikkeistään. Punainen nauha saatiin käteen, parissa oli kyllä paljon vastusta, kun sekin oli tosi upea mäyräkoira.

Tuomari oli melko tarkka, joten saimme odottaa melko pitkän tovin ennen kehään pääsemistä uudelleen. Punaisten kehässä meidät sitten valittiin neljänsiksi 32 pienestä aikuisesta, joten tyytyväisiä ollaan, vaikka mun mielestä tuolla esiintymisellä oltais ansaittu jäädä ihan ilman mitään ruusukkeita ja palkintoja! Noh, tuomari ei tiedä millainen sähköjänis toi todellisuudessa on, joten ehkä me näytettiin tuomarin silmiin oikein rauhalliselta parivaljakolta!

Suuntana serttimetsälle siis Oulun lisäksi lähinäyttelyt Ylivieska & Kemi. Toivotaan, että jossakin nappais!

Kamera on edelleen huollossa, mutta muutamia kuvia sain näpsittyä Jennan kameralla!

Gaudeamus Igitur...

2010-06-09T23:36:00.000-07:00

...iuvenes dum sumus... Muistan varmaan koko loppuikäni sen hetken, kun rehtori oli julistanut meidät 102 ei dalmatialaista vaan abia ylioppilaiksi ja pyysi meitä painamaan valkolakit päähämme. Sen j älkeen Gaudeamus Igitur alkoi soida. Se oli hieno hetki! Toki muistan varmasti myös sen jännittävän hetken, kun minua pyydettiin hakemaan todistus ja lakk i. Se oli ainakin monelle tytölle jännittävä hetki ja erilaisia kauhuskenaarioita pyöri monen mielessä -mitä jos lennän nokalleni kävellessäni kohti rehtoria ja sen jälkeen vielä ro:n luo hakemaan lakkia ja vielä takaisin omalle paikalle koko Jatulin täyden katsomon katsoessa? No onneksi kaikki selvisivät kompastumatta ja nilkkoja taittamatta.
5.6.2010 oli ehdottomasti kolmen I:n arvoinen päivä -ei nyt sentään arvosanallisesti, sillä silloin ei olisi tainnut juhlia tulla, vaan se oli Ikimuistoinen, Iloinen ja Ihana päivä. Juhlia valmisteltiin monta viikkoa ja tarpeita jouduttiin hankkimaan jopa länsirajan takaa, mut ta ke rran elämässähän sitä vain.... Juhlamenu suunniteltiin tarkkaan ja se v aihtui moneen kertaan, kunnes lopulta siitä muokkaantui haluamani näköin en ja makuinen. Täydellisen täyte kakun löytyminen vaati monen keittokirjan selailua ja nett itutkimusta, kunnes oikea osui kohdalle. Mikä kakku olisikaan täydellisempi ylioppilasjuhliin kuin ylioppilaslakin näköinen täytekakku. Ja sellaisia iskä sitten loihti juhliin. Kakun täytteenä oli mansikkaa ja metsömansikkajugurttia ja kuorruutteena sokerimassaa.

Lauantaina kävi paljon sukulaisia ja tuttavia. Kauimmaiset sukulaiset tulivat 440 kilometrin takaa. Oli ihana nähdä myös sukulaisia, joita olin nähnyt viimeksi pikkutyttönä. Kiitos paljon kaikille, jotka tulitte juhliini tai muistitte minua! Teitte päivästäni ikimuistoisen! Reilut 200 valokuvaa jäi päivästä muistoksi Annin ansiosta! Niitä tullaan varmasti vielä monen monituista kertaa katsomaan ja muistelemaan ainutkertaista lakkiaispäivääni. Aamulla ennen lakitusta kävin vielä ihan oikeassa valokuvaamossa ja Sofi oli mukana. Sofia vähän hermostutti aluksi, mutta ainakin yksi onnistunut otos syntyi. Tässä yksi Annin ottama kuva minusta ja maailman kauneimmasta rekvisiitasta:

Lakkiaisten takia en olekaan ehtinyt blogia päivittelemään, vaikka ollaankin aktiivisia Sofin kanssa oltukin nimittäin agilityrintamalla. Päästiin mukaan OKK:n kesän agilityryhmään ja käydään torstaisin Haukkiksella treenailemassa. Kouluttajina toimivat Henna Tapojärvi ja Iina Laurén. Sheltti-ihmisiä molemmat. Nyt meillä on ollut kolmet treenit. Luulin, että Sofi ois unohtanut kaiken lähes vuoden tauolla, mutta olin täysin väärässä. Se on ollut treeneissä parempi kuin koskaan. Sohvaperuna Pullasta ei ole ollut treeneissä tietoakaan. Ollaan nyt jo menty ihan medien kokoisia esteitä ja rimat ei oo edes tippuneet. Olin oikeasti tosi yllättynyt eka treenien jälkeen, kun Sofi meni niin hienosti. Ohjauksessa on paljon parannettavaa. Mun pitäis ohjata paljon tarkemmin, mutta uskon, että kesän aikana ohjaukseni kehittyy. Kontakteja ollaan tehty nyt ihan irti (ennen tehtiin siis remmissä) ja ne on sujunut hienosti. Puomi ja A ovat olleet jo radallakin mukana. Keppejä treenataan edelleen. Oikeita ei olla vielä treenattu. Vinokepit menee ja suoratkin remmissä, mutta heti, kun päästän Sofin irti ei. Iskä nikkaroi meille hienot kepit kotipihalle. Ne pitäis vaan ottaa käyttöön :) Rengasta treenattiin viimeksi paljon. Se alkoi jo sujua hyvin, mutta aina välillä Sofi hyppää renkaan ohi. Keinuakin treenattiin viimeksi. Aluksi meni remmissä hienosti, mutta sitten yhtäkkiä Sofi alkoi hidastella keskellä keinua ja yritti hypätä alas. No muutama nakkipala ja homma alkoi taas sujua. Lopputreeneissä tehtiin jo niin, että Sofi oli irti eikä pelännyt yhtään. On ollut tosi ihanaa päästä taas agiliitelemään. Sofi tykkää ja niin emäntäkin.

Eilen käytiin Active Dogin epävirallisissa ja täytyy sanoa, ettei mennyt ihan putkeen -kirjaimellisesti. Tuomarina toimi Mikko Aaltonen. Heti ensimmäinen putki epäonnistui. Samoin kaksi muuta. Yhden hypynkin Sofi ohitti. Ohjaus taisi olla melko epätarkkaa, kun koira juoksi putken ohi useampaan kertaan. Huoh... No kyllä minä varmaan vielä opin. Ihan untuvikkohan oon vasta agilityssa, kun Sofi on kuitenkin ensimmäinen koira, jonka kanssa agilitya harrastan. Mutta me ei luovuteta. Sitä paitsi agilityhan on vaan harrastus ja pääasia on pitää hauskaa. Penni ja Adolf oli mukana kannustamassa. Adolfkin osasi käyttäytyä kohtuu hyvin. Aina vaan, jos joku alkoi haukkua, Adolfinkin piti yhtyä kuoroon. Tässä linkki Vuokko Mettovaaran ottamaan videoon. Videolta näkee hyvin omat virheet :) Kiitos Vuokolle kuvaamisesta.

Ja sitten vielä lopuksi yksi iloinen jälleennäkeminen. Nimittäin Sofin pentu Senna kävi 31.5 meillä kylässä. Sen omistajat Mirja ja Juha olivat pohjoiseen päin menossa ja Senna oli matkassa. Oli ihana nähdä!

Senna on juuri aloittanut agilityn. Agilityyn sillä kyllä on potentiaalia ainakin vauhdillisesti. Kiitos Mirja ja Juha, kun pistäydyitte! See you soon! Toivottavasti... :)

Kesääni kuuluu ainakin kesätöitä hampurilaisten parissa. Viimeiset kaksi kesää ovat menneet koulutöiden ja ylioppilaskirjoitusten parissa, joten tämä kesä julistetaan opiskeluvapaaksi minun osaltani :) Näyttelyistä sen verran, että Ouluun on ilmoitettu molemmille päiville Penni, Sofi ja Taika. Saadaan taas Taika meille muutamaksi päiväksi hoitoon. Ihanaa! Penni jatkaa viimeisen setinsä metsästystä ja me peukutetaan kovasti. Täytyyhän kalenteriin jättää muutama päivä vapaaksi myös ylppärilahjalle ;)

Toivotaan, että sää lämpenee... Nyt on aivan liian kylmä...

Kuulumisia!

2010-05-19T09:33:00.000-07:00

Pitkästä aikaa täältäkin päin vähän kuulumisia!

Hellettä on jatkunut täällä Haukiputaallakin monta päivää. Koirat yrittää pysytellä varjossa mahdollisimman paljon, äsken mittari kapusi yli 35 asteen. Eli huh hellettä! Miina-neiti kävi jo kahlailemassa vedessä viilennykseksi, vesi oli ainakin omasta mielestäni aivan järjettömän kylmää, vaikka pitihän se talviturkki nakata jo pois ;)

Karvanlähdöntakia en ole Penniä mihinkään näyttelyyn ilmoittanut, sillä on alkanut tippumaan perskarvat. Onneksi neidillä kasvaa aina nopeasti turkki takaisin. Vielä yksi SERTI, niin saadaan meidän neitokaisesti ihan oikea Suomen muotovalio :). Rovaniemi ja Raahe jää meiltä välistä, koska en usko, että turkki ehtii kasvaa näyttelyihin mennessä takaisin. Olen kuitenkin suunnitellut lähteä "serttimetsälle" (;---) seuraaviin näyttelyihin:

11.7 - 12.7 Kv Oulu
17.-18.7 Kv Ylivieska
24.-25.7 Kemi

Jos reissun päälle lähdemme, niin tietenkin kierretään myös etelä-suomen näyttelyitä :)

Kameramme sai uuden nokan, mutta sitten koko kamera menikin rikki =D. Eli kuvaaminen jää pidemmäksi aikaa sitten vähemmälle, toivottavasti saamme kameran takaisin parissa viikossa! Pari kuvaa sain otettua ennen laukaisimen rikkoutumista. Edes sen verran!

Erkkarista sinivalkoista Pennille ja Sofille ja Taikalle kokemusta

2010-04-05T06:36:00.000-07:00

Jippii, YO-kirjoitukset on vihdoin ohi ja minäkin ehdin blogia päivittämään. Lopultakin on aikaa muullekin kuin lukemiselle. Shelttien pääerikoisnäyttely osuikin kivasti juuri samalle viikolle, kun YO-kirjoitukset loppuivat. Muuten olisin minä jäänyt matkasta pois. Odotin kyllä erkkaria kovasti, sillä en ollut muutamaan vuoteen sellaiseen päässyt. Ovat aina niin kaukana meistä nuo erikoisnäyttelyt :) Meiltä erkkariin lähtivät Penni ja Sofi sekä Sofin pentu Taika. Haimme Taikan jo torstaina meille kotoaan Kemistä. En ollut nähnyt tyttöä sitten kesän pentutapaamisen jälkeen kuin kuvissa, joten oli tosi ihana nähdä sitä. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on kyllä mahtavaluontoinen koira: tosi reipas ja energinen, suuna päänä kaikkialla, aivan kuin se jo pentuna oli. Oon niin onnellinen, että se pääsi Katjan ja Jannen luo agilitykoiraksi, sillä oon ihan varma, että siinä touhussa neiti on erinomainen :) Ponnistusvoimaa sillä ainakin on ja vauhtia!

Jälleennäkeminen meidän koirien kanssa sujui suht hyvin. Adolf ja Sofi sitä vähän aluksi komensivat. Illalla otin ryhmän Sofi+Siiri+Taika ja lähdin niiden kanssa rapalenkille pyörätietä pitkin. Taika oli tosi nätisti hihnassa!

Perjantaina oli sitten lähdön aika. Kävin aamulla lenkin Adolfin, Taikan ja Sofin kanssa. Sen jälkeen ne olivat ihan rapaisia. Piti kyllä miettiä, hyödyttikö pestä Sofi keskiviikkona. Katja oli pessyt Taikan myös. No onneksi riitti, että pesin tytöiltä tassut, mahan aluset ja kaulukset. Sitten trimmasin Taikan tassukarvat ja korvakarvat. Olipa niin kiva trimmata sitä, kun se pysyi niin kiltisti paikoillaan. Sofi yrittää aina laittaa vastaan. Sofin olin trimmannut jo keskiviikkona, joten sen vain viimeistelin. Aika paljon sai ottaa tavaraa mukaan yhden yön reissulle. Taika ja Sofi matkustivat peräkontissa samassa boksissa. Sofi ei ollut enää sille yhtään pahana. Penni oli Annin kanssa takapenkillä. Iskä oli niin kiltti, että lähti meidän mukaan. Minähän sain ajokortin marraskuussa, mutta lähes 400 kilometrin matka yksin ajettuna olisi ollut liian pitkä. Lähdimme kahden aikoihin ajelemaan. Ajoin alkumatkan Iisalmeen asti, jossa pysähdyimme syömään jakäyttämään koiria ulkona. Alkumatkasta oli aika paljon vastaantulevaa liikennettä, mutta myöhemmin saimme ajella lähes autioita teitä. Olimme varanneet hotelliyöpymisen Joroisista hotelli Joronjäljestä. Olimme perillä noin kahdeksan aikoihin. Ja voi että, olin onnellinen, kun perillä ei tarvinnut siivota yhtään koiran oksennusta. Sofihan tavallisesti on oksentanut jokaikisellä pidemmällä automatkalla, mutta nyt se ei ollut edes kuolannut. Ehkä se alkaa tottua :) Hotelli ei todellakaan ollut mitään luksusluokkaa. Meidän huoneessa oli kokolattiamatto ja huonekalut ja televisio eivät olleet ihan tältä vuosisadalta eikä siisteyskään ihan huippulaatua ollut, mutta koirien kannalta oli hyvä, että yövyimme siellä. Huone oli tilava, joten koirat mahtuivat siellä liikkumaan. Pihalla oli lisäksi riittävästi tilaa treenata. En pystynyt ollenkaan Taikan kanssa treenaamaan meillä, koska piha oli niin lällyä, joten perjantai-iltana sitten otettiin nätötreenit Annin kanssa hotellin pihalla. Taika osasi seisoa tosi hienosti. Katja oli hyvin treenannut sitä sen kanssa. Katja vähän varoittelikin, että Taikan liikkeet ovat pomppimista ja kiskomista, mutta ei se ollut yhtään niin paha kuin kuvittelin. Samalla otettiin tietenkin kuvia:

Mun omasta mielestä Taika on tosi sievä sheltti. Tykkään sen värityksestä tosi paljon. Anni sanoi, että se ei näytä yhtään Sofilta, mutta musta siinä on vähän Sofia. Sen päässä on musta jotain sofimaista, mutta en osaa sanoa mitä :)

Kävin koirien kanssa illalla vielä pikku lenkin. Sekin oli hyvä, ettei oltu keskellä kaupunkia, niin koirat saivat rauhassa tehdä tarpeensa. Hotellille saapui vielä myöhemmin muitakin shelttejä ja olihan joukossa porukka meidänkin perältä.

Koirat rauhoittuivat huoneeseen melko nopeasti. Yö sujui rauhallisesti ja jokainen meistä nukkui ainakin vähäsen. Itse nukuin jopa odotettu paremmin. Aamulla heräsin jo ennen kuutta ja vein koirat aamutarpeilleen hotellin pihalle. Onneksi ne eivät sotkeutuneet niin pahasti, että olisin joutunut ne pesemään! Aamupalan jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Juvaa. Matka kesti vain puoli tuntia. Lähdettiin hyvissä ajoin, sillä oltiin kuultu, että näyttelypaikan piha olisi tosi rapainen ja niinhän se olikin. Leiriydyttiin häkkialueelle ja hetken päästä kasvattaja Sirkka tulikin laumansa kanssa. Sirkalla oli mukana kaksi Usvan viisiviikkoista merlepentua. Voi että ne oli suloisia! Usva oli myös itse mukana ja samoin Pennin sisko Nuppu ja Usvan äiti Keiju. Muitakin Silimen-koiria ja oli mukana ja niitä oli kiva nähdä :) Treenasin Taikan kanssa vielä pikkuisen ennen kehää: kokeilin sen kanssa pöydällä ja liikkeitä. Se oli tosi reippaasti siellä eikä pelännyt mitään! Junnunartut alkoivat heti kymmeneltä. Harmi, että pennut oli viereisessä kehässä samaan aikaan. Olisin halunnut niitä seurata, mutta ehkä oli parempi, että en niitä mennyt katsomaan lähemmin. Kyllä Usvan pentujen lähempi tarkastelu riitti :) Taikan luokka oli tosi iso: 33 junnunarttua. Tuomari oli Jean Fitzsimons. Taika esiintyi tosi nätisti pöydällä. Se antoi tuomarin katsoa. Kun laskin sen pöydältä alas, se teki pari ilopomppua, mutta muuten se liikkui kohtalaisen hienosti. Eikä musta pari ilopomppua haittaa, sillä se on vielä nuori ja niillä parilla pompulla se kyllä kertoi jotain itsestään :) Kun tuomari saneli arvostelua, Taika seisoi hienosti paikallaan. Tuloksena oli EH, mihin oon tosi tyytyväinen, sillä Taikan luokassa jaettiin vain kolme ERI:ä. Taika sai tosi kivan arvostelun:

Viehättävä. Hyvät merkit. Erittäin hyvä ulkolinja. Pitkä kaula. Oikeanpituinen selkä. Pitkä häntä. Liikkuu hyvin.

Tuo "liikkuu hyvin" on aika hienosti :) Tässä yksi kuva by iskä:

Seuraavaksi oli Peppanan vuoro astella kehään. Penni oli kasvattanut juuri erkkaria varten oikein kivan turkin. Sirkka meni Pennin kanssa, koska Annin kanssa Penni ei suostunut lähtemään. Penni esiintyikin tosi kauniisti ja kyllä se näytti upealta kehässä. Tuomarikin oli samaa mieltä ja ojensi Sirkalle vaalenpunaisen nauhan. Se oli toinen nuorten narttujen luokan erinomaisista, joten saimme jännätä, kumpi vie voiton Penni vai Twiggy (Tiivistunnelma). Hetken päästä Pennille osoitettiin ykköspaikkaa! Pennin ansiosta jäimme odottelemaan PN-kehää jännittyneenä. Välissä Sofi kuitenkin käväisi kehässä. Sofi oli myös kasvattanut hyvän turkin, mutta samalla se oli kasvattanut vähän muutakin. Kylkiluiden päälle oli nimittäin kertynyt vähän liikaa ylimääräistä, vaikka olen siltä annoskokoa pienentänyt ja joka päivähän se lenkillä on käynyt. Eipä ole kovin auttanut. Pitänee vaihtaa sille kokonaan vähärasvaisempi ruoka. Sofin varalle minulla ei ollutkaan suuria odotuksia. Se esiintyi ihan hyvin. Pöydällä se meinasi vähän laittaa vastaan ja jouduin pitämään siitä tiukemmin kiinni. Sofille tuloksena H. Tässä sen lyhyt ja ytimekäs arvostelu:

Hyvin rakentunut narttu. Silmät ovat hieman pyöreät ja vaaleat väriltään. Esiintyy erittäin hyvin. Hieman raskas kauttaaltaan.

No aina ei kaikki tuomarit voi koirasta tykätä, vaikka se omaan silmään, kuinka kaunis olisikin :) Nyt vain Sofille tehdään kunnon ruokaremontti ja tuodaan sen kadoksissa ollut vyötärö paremmin esiin. Tässä Inka Räsäsen ottama kuva siitä kehässä:

Pennin äiti Usva (Silimen Keijun Aamuusva) esiintyi myös AVO-nartuissa, mutta hammaspuutoksen takia sille EH. Samassa luokassa Pennin sisko Nuppu (Silimen Usvan Meritähti) sai EH:n. Veteraaniluokassa Pennin äidin äiti ihana Keiju (Silimen Helmi-Keijutar) sai EH:n ja sainpa minä kunnian esiintyä sen kanssa kilpailuluokassa, tosi ilman sijoitusta. Keiju on aina ollut yksi suosikeistani Sirkalla :)

PN-kehä läheni ja Anni laittoi Pennin edustuskuntoon. Sirkka vei Pennin taas. Valitettavasti tuomari pudotti Pennin heti aluksi pois ja otti mukaan vaaleita soopelinarttuja. Mutta koska kolme ensimmäistä sijoittunutta olivat jo valioita ja kyseessä oli erikoisnäyttely, jossa jaettiin vielä lisäsertit, pääsi Penni kilpailemaan vielä sertistä Helskon Paolan kanssa. Ja hetken pohdinnan jälkeen tuomari ojensi Sirkalle sinivalkoisen nauhan!!! Kyllä siinä muutaman ilon kiljahdus kuului ainakin Annin suusta! Aivan mahtava saavutus Penniltä, mutta kyllä siinä koirassa on selvästi ainesta :) Sillä on nyt kyllä sertiputki niin hyvin päällä: kahdesta peräkkäisestä näyttelystä sertit. Toivomma, että tämä putki jatkuu vielä Lahden näyttelyyn!
Pennin arvostelu kuuluu näin:

Hyvin viehättävä narttu. Hyvä väri ja merkit. Hyvä suu. Esiintyy erittäin hyvin. Oikea koko. Hyvä luusto. Hyvä ulkolinja. Liikkuu erittäin hyvin.

Ja tässä Saija Tuomen ottama luokkavoittajakuva Pennistä:

Vielä oli vuorossa Usvan jälkeläisluokka, johon Penni tietysti osallistui siskonsa ja Usvan viisiviikkoisten pentujen kanssa. Usvan jälkeläisluokka sijoittuikin toiseksi kunniapalkinnon kera. Se jos mikä kruunasi meidän päivän!

Taika lähti Tuomisen Ritvan porukan mukana kotiin. Kiitos Katjalle ja Jannelle, jotka antoivat Taikan meidän mukaan ja ilmoittivat sen näyttelyyn! Mekin lähdimme heti jälkeläisluokan jälkeen kotimatkalle. Reissu oli ollut erittäin onnistunut ja oli mukava nähdä myös Lahden tuttuja.

Sofin pentujen kuvia ja kuulumisia

2010-02-25T01:00:00.000-08:00

Iina sai sähköpostilaatikkoon Sennan (Sugarbaby) ja Taikan (Magicgirl) kuvia. Tytöistä on kasvanut oikein sieviä shelttineitokaisia! Erityisesti Senna on kuin kopio Sofista! Niin samanlainen ilme ja pää..

Tytöillä on kaikilla ollut jo juoksut. Sulostakin on tullut oikein komea uros, oikea hurmuripoika.

Taika lähtee meidän matkassa shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttelyyn Juvaan, Taikan ensimmäiseen näyttelyyn. Näyttelyyn meiltä on ilmoitettu lisäksi Penni ja Sofi.

Näin kaunis tyttö Sennasta on tullut:

Sennalla on ollut jo ensimmäine oikea karvanlähtö :)

Ja näin upea trikkityttö Taika on:

ERI NUK1 PN1 SERT ROP RYP3

2010-02-21T12:04:00.000-08:00

Olemme palanneet ;D Hienoinen parin kuukauden tauko taas tässä välissä, mutta kiireet, kiireet. Eikä tässä kyllä mitään sen suurempaa ole tapahtunut. Paitsi meidän pihtari Penni päätti, ettei siitä äitiä vielä tule, joten pennutus siirtyy sitten syksyyn/loppu kesään :)

Näyttelyissä on tullut käytyä mukavasti, tammikuussa kävin handlaamassa Katjan Viivi-kerryn, joka sai taas sitä ikuista punaista nauhaa. Tammikuun lopussa kävin ihan turistina vaan Alavudella katselemassa shelttikehiä Maikin ja Jaanan mukana joiden tyttöset saivat oikkein kivat arvostelut, Jade EH4 ja Nella PEK4.

Meidän vuoden ensimmäinen näyttely Pennin kanssa oli jo hilikulla, että oltais jääty kottiin. Ilma oli KAMALA, pakkasasteet huiteli siellä reilun 30 yläpuolella. Hulluja me sitten oltiin ja päätettiin lähteä Tuusniemelle hakemaan kokemusta, eihän me nyt oletettu, että mitään suurempaa tulosta saataisiin tiukalta tuomarilta Paula Heikkinen-Lehkoselta. Herätyskello soi kello 3.00, tosin minun osiltani melkein unettoman yön jäljiltä, kun en pakkauksiltani malttanut rauhoittua nukkumaan. Matka alkoi kello 4 aamuyöllä, kun Maikki ja Jaana tuli meät pihasta noutamaan kyytiin. Mukana oli neljä shelttiä; Penni, Nella (Jelisan Desdemona), Jade (Golden Rose Dream Come True) sekä Duffy (Nice Try Dazzling Duff), joka melkein jätettiin kotiin, mutta onneksi otimme tuon hurmuripojan mukaan. Duffyhan päätti ettei aio takakontissa matkustaa, vaan istui melkein koko meno ja paluumatkan minun sylissäni. Kiipesipä se yhdesti laukkuunkin nukkumaan :)

Ulkoilma oli jäätävän kylmä, olimme siinä uskossa, että myös taimitarha olisi niin kylmä, että hyvä kun pystyttäisiin siellä olemaan saamatta kuolemantautia, mutta positiiviseksi yllätykseksi selvisi, että hallihan oli itseasiassa lämmin! Voi, että oltiin kaikki niin iloisia vielä, kun minä olin puolikuolleena flunssan ja lämpöilyn takia, niin halli oli kuin sisällä ois ollut eikä mikään pakastin! WUHUUU. Sheltit alkoi hyvin aikataulussa, siinä seurasin uroksien kehiä ja totesin, että me ei Pennin kanssa tuolta kehästä lähdetä kuin komian sinisen nauhan kera, kun reippahasti tuomari sitä jakeli. Totesinkin ääneen, että pessimisti ei pety ;D

Onneksi Maikki ei jättänyt Duffya kotiin! Nimittäin Duffylle komeasti luokkavoitto sekä PU4 sijoitus! Mahtavaa, on se komea poika!

Seuraavaksi PU kehän jälkeen alkoikin nartut. Junioriluokassa Jade hienosti EH3 ja Nella MAHTAVALLA arvostelulla T, tyttö kun on päättänyt venähtää liian korkiaksi. Arvostelussakin luki, että koon takia nauha, harmi kun koira ei voi kutistua. Kyllä me todettiin, että Nellan arvostelu oli kyllä sitä luokkaa, että jos tyttö olisi edes pikkusen matalampi, niin ois kyllä muuttunut keltainen nopeasti vaaleanpunaiseksi ;D

Nuortenluokkaan sitten tepasteli tämä minun sininen Penni tyttö. Kyllähän sitä tulikin puunattua aika paljon siinä hermostuksissa, mutta kehässä hermostuneisuus laantui ja usko siniseen nauhaan vain kasvoi. Toisin kuitenkin kävi. Penni sai ainoana luokassaan vaaleanpunaisen nauhan ja sijoittui sitten oleellisesti ykköseksi. Kyllä minä olin äimän käkenä, olin niin varma, että kehäsihteeri kaivaa sinistä nauhaa, mutta toisin sitten näköjään kävi!

Me kävimme sitten puunaamaan Penniä PN-kehään ja edelleen pessimistin tavoin oletin, että se on kiitos, näkemiin ja heippa pois kehästä, että päästään kotimatkalle iloisina luokkavoitosta. Tuomari kierrätti meitä ympäri ja vaihteli paikkoja ja sitten kehää jälleen ympäri mennessä huomasin, että me Pennin kanssa oltiinkin ensimmäisiä ja tuomari jättikin meidät siihen! Olisittepa nähneet, niin shokissa minä olin!!!!! Meidän pikku tyttö PN1 kera SERTin. Apuva. Kyllä siinä puntit tutisi!

Roppi kehässä meillä oli vastassa Pennin puoliveli, mahtavaakin mahtavampi Pikikuonon Brad Pitt. Tässä vaiheessa en olettanut ainakaan rotunsa paras titteliä, olihan Brad valtavine turkkeineen niin näyttävä, mutta ei, meille lyötiin käteen punainen ruusuke! MEIDÄN PENNI VALITTIIN ROTUNSA PARHAAKSI!!! Voi vitsit, minun ilme oli kyllä varmana näkemisen arvoinen! Kyllä siinä melkeen tuli tippa linssiin ;D.

Luonnollisesti jäimme sitten odottelemaan RYP-kehää. Pyörähdin myös Helskon kasvattajakehissä. RYP-kehässä tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen eli meillä kuulemma oli suuret mahdollisuudet sijoitukseen ja varmaan jo arvaattekin, että minä tietenkin aliarvioin taas koiran ja sanoin, että turhaan jäädään tänne odottamaan sitä, että seisotaan sekuntti kehässä ja sitten lähdetään kotiin. Onneksi kuitenkin jäätiin! Penni valittiin "esikarsinnassa" jatkoon ja vielä "finaaliin" neljän parhaan joukkoon ja niin meidät sitten osoitettiin kolmansiksi! Minä olin kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiiin shokissa, että kukaan ei varmasti koskaan ole ollut! Huhhuh, minun pikku Penni teki kyllä aikamoisen tempun! Vau! Tässä kyllä riittää toipumista! Voi, että!!!

Pennin arvostelu näyttikin sitten tältä:

Hyvä koko ja mittasuhteet. Erinomainen luusto. Erinomaiset raajojen kulmaukset. Erittäin kaunis pää, silmät, korvat, pitkä kaula. Kaunis ylälinja. Hieman lyhyt häntä. Hyvä laatuinen karva ja puhdas väri. Esiintyy reippaasti. Erittäin hyvin esitetty.

Kiitos kaikille onnittelijoille, kyllä on shelttipiireissä ihania ihmisiä! Kiitos Maikille ja Jaanalle aivan huipusta matkaseurasta!

SERTi kuva otetaan kyllä, kunhan tuo tyttö suostuis vielä poseeraamaan hyvin kameralle, siitä kun pitäis aina ottaa salakuvia ;D

Tässä kuitenkin vielä RYP kehästä Jaana Kalaojan ottama kuva Pennistä. Ei mikään priima seisominen, mutta seisoo se kuitenkin.. jotenkin!

Hieman päivitystä..

2009-11-28T11:42:00.000-08:00

Pitkästä aikaa ehdin koulukiireiden ja valmennuskiireiden ohella päivittää myös blogia! Edellisestä päivityksestä onkin kulunut jo reippaasti aikaa..

Tosiaan kuukausi taakse päin kävimme tyttöjen eli Sofin ja Pennin kanssa mutkan Seinäjoen näyttelyssä. Sofi pääsi pitkästä aikaa pyörähtämään kehässä ja Pennille lähdettiin hakemaan viimeistä tulosta ykkösruusukkeeseen. Matka Seinäjoelle oli tietenkin pitkä ja lisäksi olimme toista tuntia etuajassa paikalla.. No, ehdimmepä sitten ihan kunnolla treenata Pennin kanssa ja laittaa tytöt kuntoon kehään. Lisäksi hetken aikaa ehdimme seurata bordercollieiden kehää ja kiertää näyttelypaikkaa. Aikataulun mukaisesti kehät sitten alkoivatkin ja tuomari oli suhteellisen nopea työssään. Penni pääsi ensimmäistä kertaa nuortenluokkaan ja kehäkäyttäytyminen Pennillä olikin oikein ensiluokkaista ;). Hienosti seisottiin ja annettiin tuomarin tutkia Penni läpikotaisin. Arvostelu Pennillä oli hyvä ja tuloksena olikin hienosti ERI2 tuomarin pohtiessa kauan kumpi merleistä on ykkönen Penni vai edellä oleva nuorukainen. Ykkösruusuke siis saavutettiin ja vieläpä niin, että omistaja oli erittäin tyytyväinen neitokaisen hienoon esiintymiseen!

Sofi oli tehnyt päätöksen, että se ei tukkaa lokakuussa tarvitse ja päätti tiputtaa kokonaan alusvillan ennen näyttelyä. Ei Sofi pahalta näyttänyt, tuppoja kyllä tuntui tulevan joka paikasta, mutta arvostelussa ei kuitenkaan mainittu asiasta mitään. Tuomari tykkäsi Sofin tyypistä ja pohtikin kauan mitä antaisi neidille tulokseksi. Tällä kertaa sieltä sitten tulikin punainen nauha, EH, sillä tuomarin mielestä etuliikkeissä oli hieman löysyyttä. Mutta sallitaanhan sitä mammaloman jälkeen? ;)

Nyt taukoillaan hieman taas koulukiireiden takia, ehkä sitten joululomalla päästään Pennin kanssa treenaamisen makuun...

SIN1 BIS4

2009-10-12T08:17:00.000-07:00

Ennen Seinäjoen näyttelyä päätin lähteä Pennin kanssa meidän tämän vuoden viimeiseen mätsäriin harjoittelemaan hieman kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä. Viime tipassa tein päätöksen lähteä mätsäriin ja otin Pennin laittamisvehkeet kassiin ja lähdin Suvin kanssa "taivaltamaan" kohti Virpiniemeä.

Matka ei ollut onneksi pitkä ja se taittui mukavasti hyvässä seurassa. Koiria oli paikalla suhteellisen mukavasti, erityisesti pentuja oli tullut mätsäriin paljon. Pennin kanssa osallistuttiin vain pieniin aikuisiin, vaikka junior handler houkutti, mutta jätettiin sitten menemättä (onneksi, en olisi millään enää muistanut miten T ja L tehdään).

Jouduttiin oleellisesti odottamaan aika mukava tovi ennen kehään pääsyä, mutta ehdin hyvin saada Penni laitettua kehäkuntoon ja ohessa treenata hieman. Kun vihdoin pääsimme kehään olin ehtinyt jo jäätyä, mutta juoksiessa sitä hieman onneksi lämpeni. Tuomari tykkäsi Pennistä kovasti, mutta Pennin pöytäkäytös olisi voinut olla hieman parempaa. En nimittäin ehtinyt saada Penniä seisomaan pöydällä ennen kuin tuomari jo tuli, joten Penni ei näyttänyt siinä kovin hyvältä. Arvelinkin, että sininen nauha sieltä tulee, mutta tuomarin mukaan päätös oli hankala. Teimme vielä yhdessä edestakaisin liikkeen ja pääsimme sitten kehästä pois.

Sinisten kehässä tuomari yllätti meidät jättämällä meidät jatkoon. Pian huomasinkin, että meitä oli enää kaksi jäljellä ja voittaja piti valita. Ihmeekseni tuomari valitsi meidät sinisten parhaiksi ja jäimme odottelemaan BIS kehää, jossa loppuen lopuksi sijotuimme neljänsiksi hyvin palkinnoin. Penni sai tuomareilta kehut turkista sekä liikkeistä.

Päivä oli kerrassaan mukava ja saimme lisää varmuutta Seinäjoen kehään, joten tästä on hyvä jatkaa :)

aBcdefg...

2009-09-12T01:47:00.000-07:00

hijklmn... Kennelliitto oli päivittänyt jalostustietojärjestelmään vihdoinkin tulokset! Jipii :). Ja oikein hyvät tulokset olivatkin; lonkkanivel B/B ja kyynereet 0/0! B lonkka on oikein hyvä mielestäni ja tyytyväisiä ollaan. Nyt sitten missikisoihin ilmoja laittamaan Sofille ja Pennille, kuonojen suuntana Seinäjoen Kv ja Jyväskylän kv.

Syksy on lähtenyt täällä meillä hyvin käyntiin. Iina käy ahkerasti ajokoulua ja lukee Yo-kirjoituksiin. Minä yritän parhaani mukaan keskittyä läksyihin ja parin viikon päästä tulevaan koeviikkoon. Treenaaminen koirien kanssa on siis oleellisesti jäänyt vähemmälle. Kävimme kyllä pari viikkoa takaperin Pennin kanssa makustelemassa hieman agilityä ja Penni oli tapansa mukaisesti kuin pieni salama. Niin nopea se oli helpollakin radalla. Lisäksi mainittakoon, että puomi sujui erinomaisesti ilman hidasteluja ja kontaktipinnalla Pee pysähtyi todella hyvin! Miina oli mukana ja neitillä oli energiaa todella paljon. Hankala oli pysyä perässä. Kontaktit sujui hyvin ja kepit olivat erinomaiset! Olin tosi tyytyväinen Miinaan, kun se oli tauon aikana oppinut noin paljon uutta ja osasi kaiken paljon paremmin.

Kävimme myös viime viikonloppuna mätsärissä Miinan ja Pennin kanssa ihan vain huvikseen. Tulosta ei tullut (Miina SIN, Penni PUN), mutta olin tyytyväinen molempien tyttöjen esiintymiseen :). Miina oli taas silmin nähden onnessaan, kun pääsi näyttämään taitojaan (tuomari ei vain tuntunut piittaavaan collieista) ja liikkeet olivat jotakin niin mahtavaa, että olin pakahtua ylpeydestä :). Suvi esitti Miinan SIN-kehässä, kun olin itse parhaillaan Pennin kanssa toisessa kehässä. Hieman Miinalla tuli mammaa ikävä, mutta muuten oikein mainiosti meni. Penni esiintyi kans hyvin. Lopussa en vain saanut tyttöstä seisomaan haluamallani tavalla. Pitää harjoitella enemmän tuota vapaasti olemista, kun Penni esiintyy parhaiten niin, että sillä on huomionkiinnittäjä.

Nyt vaan treeniä, treeniä ja treeniä!

Tässä vielä Miinasta syksyinen kuva.

Kiireitä, käärmeitä ja pitkästyttävää odottamista

2009-08-26T10:18:00.000-07:00

Huh, elokuu on hujahtanut ihan silmissä! Välillä on kyllä päivät mennyt hitaasti, mutta ainakin viime viikko hujahti ihan silmissä! Olenkin kirjoitellut suurimman osan teksteistä blogiin, sillä Iina lukee parhaillaankin ylioppilaskokeisiin ja pänttää ajokoulua varten. Kohta päästään kursailemaan useimmin koiratapahtumiin! ;)

Meillä on käynyt tuuri ja olemme pitkään eläneet siinä uskossa, että täällä ei ole käärmeitä. Oltiin siitä varmoja, koska koskaan täällä metsissä ei luikerot ole tulleet vastaan. Todistuipa se väittämä vääräksi! Olimme pari viikkoa sitten tavalliseen tapaan metsälenkillä koirat irti. Pienellä polulla koirat kävelivät takanamme (onneksi). Kävelin Iinan takana kunnes yhtäkkiä kuului outoa ääntä. Iina jähmettyi minun edessä ja lähti juoksemaan koirat edellä pois päin. Vaikken luikeroa nähnytkään oletin heti, että se on käärme ja juoksin kuin ohjus perään. ONNEKSI, oi onneksi koirat kävelivät takanamme - ne kun ovat noin uteliaita, että ois voinut pahemmin käydä. No, ko. reittiä ei enää mennä, koska luulenpa, että kyyn oleskelupaikka on siinä jossain lähellä.. Niin tuttavallisesti se siellä majaili.

16.8 työskentelimme Iinan kanssa haukkiksen shelttimestaruuskisoissa ratahenkilöinä. Vettä satoi kaatamalla, mutta saimme Iinan kanssa suojaisan istumapaikan ja paljon ei pudotuksia tullut, joten saimme seurata aitiopaikalta shelttien upeaa menoa! Kisa oli tiukka ja jännittävä, hyvä lopetus kesäkaudelle, vaikka vettä tulikin kuin syksyllä konsanaan.

Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä, kun Pennin lonkkakuvat otettiin. Tulosten odotus on jo hieman piinaavaa ja meikäläisellä alkaa mennä jo hermot. No, toivotaan että odotus palkitaan!

Olemme Pennin kanssa aloittaneet nyt vihdoin virallisesti tokostelun. Valitettavasti ilman naksutinta (naksuttelu on taas jäänyt), mutta ehkä saan sen vielä myöhemmin yhdistettyä? Pennillä sujuu hienosti perusasento ja sivukiepahdus. Maahanmeno on kovassa harjoittelussa ja se sujuu jo sillä tasolla, että ollaan jo uskallettu kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Seuraaminen on mitä on, mutta kovasti työskennellään sen parissa.

Loppuun vielä ehkäpä viimeisiä kesäkuvia?

Merihirmut ja eläinlääkärin syynissä

2009-08-11T10:15:00.001-07:00

Säät ovat suosineet meitä täällä Haukiputaalla. Osuipa sitten oikea helleilta maanantaina kohdalle ja päätimme lähteä koiria uittamaan Haukiputaan ehkä ainoalle uimapaikalle 10 kilsan päähän. Autolla tietenkin, on noille pikku shelteille liian pitkä matka kävellä sinne asti ja uida ja kävellä kotiin. Siispä auton nokka kohti Soramonttuja Miina, Sofi & Penni peräkontissa. Tarkoituksena oli saada meidän Sofi-diivakin uimaan, emme vain tienneet mitä siitä tulee. Perillä saimmekin olla keskenämme rannalla, kun muita koiria ei näkynyt. Hieman kylmä tuuli oli veden äärellä, mutta urheasti menin kahlaamaan toppi ja housut päällä veteen. Vesi ei kyllä kylmältä tuntunut ja vaatteet päällä se oli vielä mukavamman tuntoista. Ensimmäisenä Penni pääsi uiskentelemaan jo tutunpaan hommaan, koska edellisenä päivänä se kävi Chico-sheltin kanssa hieman kokeilemassa uimataitoja (tosin ranta oli surkea ja lasinsiruja oli paljon, joten sinne rannalle emme enää mene). Onneksi Soramontut oli asiallisessa kunnossa! Kuitenkin Pee pääsi sylissäni uimaan ja vesi syveni äkkiä, joten kauas rannasta emme päässeet, mutta kuitenkin Penni ui. Ihan hyvinhän se sujui ja saipa Iina napattua kuvankin todistukseksi meidän vesipedosta (joka ei ainakaan vielä mene vapaaehtoisesti kuin kastelemaan tassuja ja vähän kahlailemaan).

Seuraavana vuorossa olikin Sofi, tuo tyttö joka ei ole ainakaan luotu veteen. Tämä olisi Sofin ihka ensimmäinen uintikerta! Sain Sofin napattua syliini helposti, vaikka luulen, että neiti aavisti mitä tuleman piti. Sofi ei näyttänyt kovin onnelliselta, kun sen veteen laskin, mutta hyvin ja nopeaa se lähti polskuttelemaan kohti rantaa. Ennen kuin Sofi ehti karkuun lähteä otin sen vielä muutaman kerran syliin ja vein veteen ja yhä nopeammin ja nopeammin se ui rannalle takaisin. Sitten päätin antaa Sofin olla ja voin todellakin Iinan kanssa kertoa, että Sofia ei nähty rantaviivan lähellä enää sen jälkeen ;). Tässä on todistus Sofin uintitaidoista!

Tässä myös tällainen kesäinen "fiilistelykuva" kun Sofi ei ollut vielä veteen koskenutkaan ;)

Viimeisenä muttei vähäisinpänä uimaan pääsi "vanha konkari" Miina. No, ei Miinakaan veteen suostunut menemään vapaaehtoisesti, mikä ihmetytti meikäläistä suuresti, koska on Miina ennen uinut. No, minä sitten kannoin tytön veteen ja johan lähti polskimaan! Uimisen jälkeen Miina oikeein viillyyntyi ja intoutui juoksemaan rantaa ympäri.

Tänään kävimme Pennin kanssa ottamassa viralliset lonkka- ja kyynerkuvat Oulu Vet eläinlääkärissä. Hieman jännittynein fiiliksin tietenkin. Melko pian pääsimmekin perustutkimukseen (sydän, lihakset) Pennin kanssa ja eläinlääkäri antoi tutkimuksen jälkeen todettuaan, että kaikki on ok, rauhoittavan pistoksen. Noin viidessä minuutissa Penni olikin jo unten mailla ja meille sanottiin, että kuvat on otettu n. puolentunnin-tunnin päästä. Lähdimmekin läheiselle R-kioskille kahveelle, mutta pian R-kioskin seinät alkoivat jo kyllästyttää, joten suuntasimme takaisin eläinlääkäriin. Kauan emme kuitenkaan joutuneet odottamaan sillä kuvaukset kestivät vain puolituntia. Pääsimme pian katselemaan minkä näköistä kuvaa seinällä oli ja eläinlääkärin mukaan kuvat näyttivät hyviltä. Kyynereet terveet ja lonkat näyttivät myös tosi hyviltä ;). Eivät kuulemma hänen mielestä B:tä huonompina kennelliitosta pitäisi tulla, joten luotamme lekurin sanaan! Sanoi, että toinen on aika varmasti A ja toinen voi olla B, muttei välttämättä.

Tässä kuva vielä, kun Penni oli juuri saanut herätyspiikin. Tosin, Penni on vieläkin hönössä tuolla sängyn pohjalla. Huomenna varmaan taas oma energinen itsensä. Vielä hieman vinoon kävelee ja nukahtaa keskelle lattiaa. Koskaan en ole nähnyt tuota kakaraa noin paikallaan! ;)

Nyt odottelemaan kennelliiton tuloksia, niissä saattaa vierähtääkin tovi...

Naks ja nami

2009-08-06T01:11:00.000-07:00

Pitkästä aikaa kirjoittamistakin kehiin. On näemmä tyssännyt kirjoittaminen näyttelyiden jälkeen.

Olemme kuin olemmekin aloittaneet Pennin kanssa naksuttelun. On se mielenkiintoista puuhaa! Penni ei vierasta ääntä onneksi juuri ollenkaan ja tajusi idean muutaman toiston jälkeen. Siinäpäs on minulla viksu koira :). Tässäkin on nyt taas ollut muutaman päivän tauko, kun on nämä päivät käytetty koulutarvikkeiden shoppailuun ja lenkkeilyyn. Olimme muuten viikon hoitamassa Iinan kanssa tuttujemme kolmea koiraa; cavalier Elmeriä, cotton Rickyä ja bichon havanais Lucaa. Mahtavaa porukkaa! Omat koiramme olivat poikien kanssa useampana päivänä mukana lenkillä ja mahtoi Lucan ja Rickyn töpöjalkoja väsyttää, kun kulkivat meidän koirien perässä. Tuntui, että kun Miina otti yhden askeleen, niin Luca ja Ricky oli ottanut niitä jo kymmenen. Mahtoimmepas olla näky, kun mukana oli sheltit, collie, cavalier ja "tipsut" ;). Voin vain kuvitella.

Penni erityisesti tykkäsi leikkiä Lucan kanssa kotipihalla, saimmekin ikuistettua muutamia mahtavia otoksia!

Erittäin rodunomainen shetlanninlammaskoira :)

Sofin lemppari juttu.

Pennin ja Lucan leikkejä

Kävimme eilen lenkkeilemässä Pennin ja Miinan kanssa Chico-sheltin luona. Edelleenkään Penni ei suostu Chicon kanssa leikkimään, vaikka useammin olemme nähneet ja lenkkeilleet. Yleensä Penni on niin intona uroksista, mutta joku sitten siinä on kun ei leikkiin ala. Todella outoa käytöstä meidän Penniltä, ehkä se alkaa ottamaan Sofista vähän mallia?

Penni jopa näykkäsi Chicoa, joten kun yritimme ottaa yhteiskuvaa, niin Chico ei suostunut tulemaan lähellekkään Penniä. Tais säikähtää meidän ärmättiä ihan kunnolla? ;) Pari kuvaa kuitenkin sain otettua erittäin pikaisesti. Miinasta ja Pennistäkin sain oikein onnistuneet yhteiskuvan!

Kuvat laittelen koneelle myöhemmin.

ERInomaista lauantaita :)

2009-07-18T10:02:00.000-07:00

Eilen kävi Sirkka meillä kylässä Usvan (Silimen Keijun Aamuusva) ja Röllin (Blenmoon Black King) kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun Penni näki pitkästä aikaa Sirkkaa ja Usva-äitiä. Röllikin oli kovasti miehistynyt siitä, kun sen viimeksi näin ;). Penni pyrki jatkuvasti Sirkan ja Tuulan syliin, varoittelinkin ilopissa vaarasta. Laiteltiin takapihalla hieman koiria kuosiin ja Penni trimmiin. Päivä oli ihana, joten otimme muutamia äiti-tytär poseerauksia. Parhaimpia alla (klikkaa kuvat täyteen kokoon!):

Mulla on jäänyt selvästi unirytmi päälle tuosta töissä käymisen kuuden aamuista. Tänä aamuna heräsin ennen seiskaa ihan itsestäni! Uni ei tullut, vaikka kuinka yritin enää takaisin. No, aloinpa sitten pakkailemaan tavaroita näyttelypäivää varten. Onneksi jännitys ei hiipinyt vatsanpohjasta eikä perhosia liidellyt vatsassa. Olin kerrankin rauhallinen! Ajattelin, että mitäpä sitä turhaan jännittämään toisen mielipidettä. Auto starttasi pihasta kello 8:20 kohti Äimäraution ravirataa. Kotinäyttelyyn on aina mukava mennä!

Aluksi kehän löytäminen oli hankalampaa kuin luulimme Iinan kanssa. Ja vielä 8 kg metallihäkki kädessä teki siitä vielä haasteellisempaa. Kehälle löysimme kuitenkin pienen etsimisen jälkeen. Kehä oli kyllä kaukana sisään käynnistä, mutta perille päästiin. Pystytettiin leiri nurmikon puolelle ja Usva ja Penni saivat mennä telttaan nukkumaan siksi aikaa kun Rölli laitettiin näyttelykuntoon. Tuomari oli hyvin ripeä, joten pian Pennikin haettiin boksista kaunistautumaan. Rölli pärjäsi hyvin luokassaan ollen ERI2. PU kehässä ei tullut sijoitusta. SERTin nappasi "puoliveli" Pikikuonon Brad Pitt ollen hienosti PU1. Lisää tekstiä sijoituksista taaempana! :)

Pennin kehässä oli paljon junioreita. Juuri laskin, niin niitä oli jopa kolmetoista! Sirkka pääsi esittämään Pennin, kun itse kävelin hieman kehän laidalla sen huomiota herättämässä. Penni esiintyikin tosi hienosti! Tuuli hieman välillä nosti korvia pystyyn, mutta niin oli muillakin koirilla, joten ainoita ei oltu :). Saimmekin sitten odotella tovin, kun tuomari arvosteli junnu narttuja, kun Penni on ihan lopussa. Penni pääsi sitten vihdoin pöydälle ja oli siinä muuten tosi sievästi, mutta korvat harottivat pitkin päätä. Siksipä saimmekin arvosteluun aivan uuden virheen nimittäin leveä asentoiset korvat. Se ei näköjään tuomaria kovin paljon haittanut, koska liikkeet olivat hyvät ja vaaleanpunainen sieltä ruusukkeen kera napsahti käteen. Tosi _mahtavaa!_ Ei voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Varsinkin esiintymiseen. Se oli todella upeaa Penniltä. Kilpailuluokassa tuomari otti Pennit jatkoon ja sijoitti toiseksi aluksi. Penni hieman väisti tuomaria, joten tipuimme heti kolmansiksi. Se ei harmittanut, koska se että sijoituimme oli jo tarpeeksi mukava positiivinen yllätys :). Tuloksena siis ERI3 ja tyytyväinen omistaja! Arvostelu kuului siis näin: Narttumainen pää. Hieman matala korvien asento ja hieman suuret korvat. Erinomaiset kaula ja hartiat. Hyvä tasapainoisuus ja luusto. Hyvä turkki. Ylälinja voisi olla parempi. Liikkuu hyvin.
Tuomari vielä mainitsi, että todella kaunis koira, mutta korvat olivat hieman leveä asentoiset. Olemme siis enemmän kuin tyytyväisiä! Itse kun pitää koiransa korvia niin hyvinä.. no mielipide on jokaisella :).

Pennin äiti, Silimen Keijun Aamuusva sijoittui luokassaan ensimmäiseksi. PN kehässä Usva valittiin jatkoon ja Usva sijoittui hienosti kolmanneksi saaden CACIBin. Penni ei sijoittunut PN kehässä mitä en kyllä olettanutkaan :).

Pennin velipuoli (Pikikuonon Brad Pitt) oli hienosti ROP SERTin kera. Kaltakarien Ansa (Susadan Titania) oli VSP kera SERTin. Onnittelut! Alla vielä roppi kuva.

Päivä oli meidän osalta todella hieno! Hieman harmittaa, kun en ilmoittanut Penniä huomiselle, mutta huomenna menemme Iinan kanssa kuvailemaan jälleen. Olemme ostaneet vihdoinkin järjestelmäkameran ja harjoittelemme kovasti sillä kuvaamista :).

Tämän päivän kuvia löytyy kuvagalleriastamme osoitteesta http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Koiran%E4yttelyt/Oulu%20kv%2018.7/

Tässä vielä muutama kuva lenkiltä koirien kanssa. Lisäksi vielä kuvia eilisestä, kun Dara collie kävi vierailulla.

Vuoden 2009 yhteiskuva

Silimenin tytöt

Pennin 15 kk kuva.

Lisää kuvia osoitteessa: http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Vuosi%202009/Hein%E4kuun%20helteit%E4/

Miksi meille aina näin vain käy, käy, käy, käy?

2009-07-17T08:34:00.000-07:00

Miksi ihmeessä aina sinä päivänä, kun päätän lähteä match showhun on huono ilma? Talvella, kun käytiin oli todella kylmä (onnistuin myös tulemaan kipeäksi)! Kesällä, kun ollaan parissa käyty, niin on satanut vettä. Kun kerran oli hyvä ilma, niin pää oli todella kipeä. No, lähdettiin eilen pilvisellä säällä mätsäriin ja tietenkin (mun tuurilla) vettä satoi ihan kunnolla. Hienoa. Onneksi saatiin käydä vähän Mustissa ja Mirrissä lämmittelemässä ja illemmalla alkoi paistamaan aurinko. Kehään oli onnistunut kuitenkin tulemaan jättimäisiä rapakoita. Penni päätti sitten olla liikkumatta kehässä ollenkaan ja kun arvon leidi liikkui, niin sipsutti remmi pitkällä takanani ja nieleskeli. Pöydältä selvittiin tosi hyvin ja tuomari kehui turkkia, väriä ja päätä. Tuli sitten vielä kehän lopussa sanomaan minulle, että harmillisesti ei suostunut liikkumaan kunnolla, kun oli muuten kuulemma tosi sievä neiti :). Sininen tuli käteen ja kokemusta koiran liikkumattomuudesta. Onhan sekin jotakin!

Sofi pääsi kans kehään kahden vuoden tauon jälkeen ja taidot eivät olleet unohtuneet ollenkaan. Sofi esiintyi todella hienosti saaden punaisen nauhan kehujen kera ;).

Huomenna suuntaamme Oulun näyttelyyn. Penni menee lauantaina kehään ja sunnuntaina tullaan turisteiksi :)

Ai niin, jos blogin lukijat eivät ole vielä asiaa huomanneet, niin kotisivumme ovat jälleen auki vanhassa tutussa osoitteessa http://www.karvaisetkaverit.net uuden ulkoasun ja tekstien kera. Tervetuloa vierailemaan myös kotisivuillamme!

Onnea 3-vuotiaalle!

2009-07-03T02:11:00.001-07:00

Tänään on kulunut tasan kolme vuotta siitä, kun Lahteen Silimen-kennelin pentukoppaan putkahti neljä sheltin alkua: kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Liinu-emon hellässä hoivassa nämä pennut viettivät elämän ensimmäiset viikkonsa. Seitsemän viikon iässä kolme pentua lähtivät valloittamaan uusien perheidensä sydämiä. Toinen tytöistä ja Sirkan luokse totuttelemaan laumaelämään ja kasvamaan. Neljän kuukauden iässä tämäkin pentu sitten matkusti junalla kahden tytön kanssa Ouluun. Kellossa tämä neiti sitten liittyi kolmen sheltin ja yhden collien laumaan ja otti siinä heti paikkansa. Tämä sheltti on valloittanut elämänsä aikana myös monen ihmisen sydämen. Emäntänsä kanssa tämä neiti on pyörähtänyt muutaman kerran koiranäyttelykehässä, kirkkaimpana tähtenä sillä saralla VSP-pennun tittelei erikoisnäyttelyssä. Agilitya se on myös harrastanut reilu vuoden verran. Onpa tällä sheltillä vielä kokemusta neljän pennun äitinäkin olemisesta. Emännälleen tämä sheltti on erittäin rakas ja saa hänet usein hymyilemään oudoilla tavoillaan.

ONNEA IHANALLE 3-VUOTIAALLE SOFILLE!

Ilman Sofia jäisi monet naurut nauramatta ja hauskat hetket kokematta. Kiitos, että sain tämän ihanan koiran.

Iina ja Anni lähtevät nyt kesälomareissulle, joten blogi hiljenee muutamaksi päiväksi! HEJDÅ!

Melkein kaikki pennut yhdessä koossa

2009-06-30T05:44:00.000-07:00

Ajateltiin jo, kun pennut yksi vuorollaan lähtivät omiin koteihinsa, että järjestetään sitten kesällä pentuetapaaminen. Kun Taika-pentu Kemistä tuli tännepäin viettämään juhannusta, ajattelin heti, että kun Taika tulee kylään, kutsutaan myös muutkin pennut tänne meille. Senna-pentu ei valitettavasti päässyt tulemaan. Pipsa, Taika ja Sulo sen sijaan tulivat. Taika saapui ensimmäisenä. Sieltä se ampaisi asuntoauton ovesta suoraan syliin. Hyvin sulomainen reagointitapa :) Taika mennä viiletti pitkin meidän pihamaita. Välillä se ehti moikatakin ohimennen. Pipsa tuli heti Taikan perästä kaverinsa Papu-sheltin kanssa. Pipsa oli vähän ujompi tapaus. Se oli aika paljon Taikaa pienempi, mutta ainahan se on pienin ollut. Sitä vähän ihmetytti koirapaljous eikä se oikein uskaltanut mennä Taikan kanssa leikkimään. Taikalla kun oli vähän rajummat menot. Sofi ja Penni tulivat myös ulos. Ihme kyllä Sofi suhtautui melko suopeasti tyttöihin. Ei se niiden kanssa leikkimään alkanut, mutta ei hirveästi komentanutkaan. Kai se ajatteli, että ei kai nuo termiitit takaisin tulleet. Sulo tuli vähän myöhemmin. Sofi katosikin ihmeellisesti heti, kun Sulo astui ulos autosta. Sieltä se terassin takaa piti käydä hakemassa. Taikalla ja Sulolla alkoivatkin heti leikit. Niillä oli tainnut olla ikävä toisiaan. Pipsa katseli menoa mielellään sylistä. Se oli huomattavasti paljon rauhallisempi kuin Sulo ja Taika. Yksi seikka näytti yhdistävän näitä kolmea pentua: kaikilla oli kerjäyksen jalo taito hallussa. Kun joku kahvipöydästä otti jotain, oli siinä joku pentu napittamassa silmiin ja tekemässä jättiloikkia, jos saisi herkun napattua. Taika ja Sulo näyttivät olevan tässä hommassa mestareita. Pipsa ei viitsinyt meille taitoaan esitellä, mutta Marita kertoi Pipsan olevan ihan samanlainen. Ja Sofi oli tietenkin näyttämässä mallia. Mitä äiti edellä, sitä pennut perässä :)

"Perhepotretti" piti myös tietenkin ottaa. Alkuun se oli hieman haastavaa. Sulo ei malttanut millään olla paikoillaan, vaan roikkui mun kädessä ja laittoi selälle makaamaan ja yritti leikkiä Taikan kanssa, mutta saimme kuitenkin jokusen onnistuneenkin otoksen. Sofikaan ei olisi haluksi halunnut poseerata pikku termiittien vieressä, mutta lopulta myöntyi.Sulo ja Taika painivat viimeiseen asti. Oli todella ihana nähdä kaikkia pentuja. Kiitos vielä, kun tulitte ja tulkaahan uudestaankin! Lisää kuvia voi katsoa: http://teamkoheltajat.galleria.fi/kuvat/Vuosi+2009/Sofin+pentujen+tapaaminen+21.6.2009/

Juoksuisia narttuja ja agikuulumisia

2009-06-30T04:01:00.000-07:00

Täällä hyrrää hormoonit! Siirillä ja Pennillä on juoksut. Ihmeen lyhyt väli Pennillä oli noissa juoksuissa (n. 6-7 kk), kun on tottunut collien pitkiin 10 kk väleihin. Nyt ollaan taikouiltu Pennin kanssa kaikesta juoksujen takia, mutta ens viikolla varmaan taas voi aloittaa treenailun :). Nyt neitiä taitaa kiinnostaa tuo naapurin sekarotuinen uros enemmän kuin istuminen ja maahan meno ;).

Oltiin haukkiksella tossa viikko taaksepäin kisaamassa. Kontaktipinnat oli mukana radassa, vaikka mä luulin ettei niitä rataan tule. No, käytiin sitten kokeilemassa Miinan kanssa ihan huvikseen ja päästiin loppuun asti. Miina vaan päätti, että 55 cm korkeat esteet oli aluks kauheita hirviöitä, mutta alkoihan se sitten sujua. Puomin kielsi (hyl), mutta muuten meni tosi hyvin. Aikaa ja todellista virhepistemäärää en tiedä, kun ei saatu lappuja. Paremmin sujui kuitenkin kuin ACn kisoissa.

Iina kisas Sofin kanssa ja Sofi sijoittui luokassaan hienosti kolmanneksi kymmenellä virhepisteellä. Hienosti meni :).

Oulun näyttely on seuraava Pennillä ja saamme oikein kunniavieraita kylään, kun Pennin ihana äiti Usva ja "poikkis" Rölli tulevat kylään ja samalla Oulun näyttelyyn. Ihana nähdä koiria ja Sirkkaa myös :). Turkkikin on pikku hiljaa tuolta Pennille tulossa. Vielä hieman massaa pitäisi saada, kun on kovin hoikkasessa kunnossa.

Rovaniemeltä päin

2009-06-20T10:30:00.001-07:00

Penni aloitti juoksut eilen. Se näkyi kyllä tänään Rovaniemellä liikkeissä. Lähdettiin ajelemaan kohti Rovaniemeä aamulla kello 8 matkaseurana myös russeli Remu ja omistaja Ellu. Sofi lähti Pennin manageriksi mukaan. Jos Sofi osaisi puhua se olisi nimittänyt itseään manageriksi. Oli se niin tärkeänä siellä ja seuras kehää silmät tapitettuna muihin sheebuihin. Matka sujui kohtalaisen nopeasti ja olimme perillä joskus ennen yhtätoista. Paikalla oli ihan tajuttoman kylmä ja äitin kanssa käytiin ostamassa mulle ihka uus fleece. Se päällä sitten hytisin vähän aikaan kunnes alkoi jo lämmetä. Muutamia kohtalaisia kuviakin sain otettua, mutta motivaatio meni, kun huomas muiden järjestelmäkamerat.. No kohta se on meidänkin vuoro... ;) Kuvassa "kehän somistusta"

Kun PU kehä alkoi, niin aurinko päätti yhtäkkiä näyttäytyä ja tummat pilvet näytti väistyvän. Jippii! Tuli ihan kunnolla lämmin ja pääsi kehään hyvin mielin jäsenet vetreänä. Junnunarttuja oli PALJON. Yksitoista kovatasoista ja kaunista nuorta neitokaista. Tuomari piti kohtalaisen tiukkaa linjaa yllä ja näin sieluni silmin kuinka punainen nauha tulee meillekkin. Muutamat siniset tuomari jakeli ja vähän jo alkoi polvia tutisuttamaan, että taasko me saadaan turkin värinen nauha. Koko päivänä mua ei sitten jännittänyt ollenkaan. Olin jatkuvasti sillä asenteella, että ihan sama mitä tulee mun koira on kuitenkin mulle se kaikkein paras. No menin sitten kehään ja tuomari tutki Penniä. Herkkä kun tuo Penni on nyt juoksujen aikaan, niin kyllähän tuo vähän nieleskeli, kun tuomari kopeloi, mutta tosi hyvin pysyi paikoillaan ja antoi koskea. Liikkeet... ne pirulaiset! Kyselin tuossa pari tekstiä alas päin, että miten saan hillittyä niitä, niin nyt ne oli ainakin hillityt! Aivan liikaa. Remmi pitkänä (kuten tossa kuvassa vasemmalla näkyy, kuva (c) Auli Näsi), niin tuli mun perässä ja ei kiinnittänyt makkaraan mitään huomiota. Punainen nauhahan sieltä käteen tuli ja hymyilevä omistaja (ja apaattinen koira, ei tainnut olla tyytyväinen ;)). Arvosteluhan oli minun mielestä niiin hyvä :) Ja sehän kuuluu näin: Selvän sukupuolileiman omaava narttu, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Turhan syvä kallo-osa. Kookkaat, mutta hyvin taittuvat korvat. Hyvä eturinta. Riittävästi kulmautunut. Liikkeet melko hyvällä askelpituudella, mutta liikkeet saisivat olla tehokkaammat. Varsin lupaava koira, mutta vielä kesken.
Juu, kyllähän minä tiiän, että se on liian kesken suomilaisille tuomareille. Pitääpä katsella mihin sitten syksyllä suuntaa. Katsotaan lähteekö Penni Lahteen Sirkan mukana katselemaan Etelä-Suomen koiranäyttelyelämää.

Jäätiin näyttelypaikalle vähän pidemmäksi aikaa, kun russelit oli myöhässä. Käytiin Iinan ja koirien kanssa kiertelemässä vähän näyttelypaikalla ja yhtäkkiä meille sanoi siinä vieressä mies, että haluatteko ilmaisia studiokuvia koirista. Sopi kyllä meille ihan hirveän hyvin. Pee ja Soo ei tainneet kyllä olla kovin kuvauksellisella päällä. Otettiin hienoja (toivottavasti korvat ei harota tytöillä sivuilla ja ei oo myrtsit ilmeet) yhteiskuvia. Sofi poseerasi hienosti yksityispotreteissa ja Penni... Penni muistutti muumimörköä, kun se oli niin hapan. Pisti kyllä naurattamaan se sen ilme! Yksityiskuvat ei onnistuneet Penniltä, mutta toivottavasti jokunen kaksoispose tytöillä :). Päästiin sitten Iinan kanssa myös kuvaan koirien kanssa ja yritettiin ainakin hymyillä, mutta Pennin ilme oli vieläkin niiiiiiiin hapan. Mihin mun iloinen Pee on kadonnut?! :( Sofi oli oma iloinen itsensä ja tämän ikuistin siitä, kun se seuraili kiinnostuneena kehää.

Tässä Auli Näsin ottama kuva Pennistä kehässä. Kieltämättä ei se mikään karvapehko ole, mutta kyllä tota tukkaa kuitenkin vähän on.

Agikuulumisia treeneistä ja kisoista

2009-06-17T09:48:00.000-07:00

Aluksi voisin vähän raportoida reeneistä. Perjantaina 5.6 meillä oli oikein tehotreenit. Ryhmästämme oli nimittäin vain puolet paikalla, mikä tarkoittaa sitä, että meitä oli vain kaksi. Kahden sheltin voimin sitten vedettiin treenit Mikon johdolla läpi. Kylymä oli... Hrrrrh.... Mutta onneksi radalla sai juosta. Aluksi treenattiin radan haastava alkupätkä kuntoon. Siinä oli kaksi hyppyä aluksi linjassa ja niiden jälkeen kolmas hyppy viistossa oikealla. Ongelmaksi ois voinut siis muodostua toisen hypyn ohitus, kun ohjaajan piti odottaa kolmannen hypyn vieressä. Sofi ohittikin muutaman kerran toisen hypyn ja juoksi suoraan luokseni. Alkua piti vahvistaa monta kertaa ja vielä muiden harjoitusten välissä. Kolmatta hyppyä ennen piti valssata ja vielä sen jälkeenkin, mikä meinasi aluksi aiheuttaa ohjaajalle päänvaivaa. Taas meillä oli ongelmana kaksi vierekkäistä hyppyä, joita oli radalla kaksi. Ensimmäiset sujuivat, mutta toiset eivät meinanneet millään onnistua. Syy oli minussa, koska en ohjannut Sofia riittävän pitkälle ja se sitten tyli hyppyjen välistä. Muita ongelmia radalla oli, että käskyt tulivat myöhässä. Selvittiin radasta kuitenkin kohtuuhyvin ongelmista huolimatta. Ehdittiinpä tehdä vielä toinenkin harjoitus, jossa ongelmana oli ennen kahta viimeistä hyppyä tehtävä takaaleikkaus. Takaaleikkausta pitää alkaa kunnolla nyt vahvistelemaan. Sofi ei meinaa irrota millään eteenpäin, jos vaihdan puolta sen takana. Mutta treenit olivat kyllä tehokkaat!

Meillä oli vain parin päivän lepo, sillä maanantaina 9.6 oli vuorossa viimeiset treenimme. Tällä kertaa aurinko oli ilonamme, mutta yhtäkkiä sääskiparvi hyökkäsi kimppuumme ja kyllä ne olivatkin äkäisiä. Tehtiin rata, jossa oli 15 estettä. Esteiden määrä sai kyllä ainakin minut aluksi kauhistumaan, mutta loppujen lopuksi se ei tuntunutkaan niin isolta. Aluksi vahvistettiin radan alkuosaa ja sitten loppua. Heti alkuun Sofille muodostui ongelmaksi putkeen irtoaminen. Se ei siis mennyt sinne, vaan juoksi ohi. Sitä jouduttiin vähän alkuun vahvistamaan. Sofille sattui myös pieni onnettomuus, se nimittäin kompastui yhdellä hypyllä. Säikähdin, mutta onneksi jalkaan ei tullut mitään. Se vain tärähti ja pian Sofi alkoikin kävellä ihan normaalisti. Pystyimme jatkamaan treenejä, sillä se ei aristanut jalkaa yhtään ja käveli normaalisti. Loppupätkässä meillä oli aika hankala takaakierto ja pelkäsin sen muodostuvan ongelmaksi, mutta se menikin heti hyvin. Koko rata meni aika hyvin. Putkella oli taas ongelmia. En ymmärrä, miksi Sofi ei suostunut sinne aluksi menemään, vaikka yleensä se on mennyt ihan mielellään. Ne oli sitten viimeiset jatkokurssien agilitytreenit. Nyyh :'(. Paljon me kyllä ollaan opittu. Kontakteja ollaan tehty edelleen remmissä, samoin keppejä. Niitä pitää saada vielä paljon varmemmaksi, ennen kuin uskallan päästää Sofin irti.

Viime viikolla käytiin sitten pari kertaa itsenäisesti hallilla. Vahvistettiin putkea ja se sujuikin hyvin. Eilen tiistaina sitten oli meidän ensimmäiset mölliagilitykisat, jotka järjesti Active Dogs RY. Täytyy myöntää, että pikkuisen jännitti, sillä nyt ei ollut kukaan kertomassa, miten piti ohjata ja korjaamassa virheitä. Sofi kisasi mineissä. Säkäkorkeuden puolesta se varmaan menisi medeihin, mutta koska emme ole vielä nostaneet rimoja kovin ylös, mentiin mineihin, joissa rimat olivat samalla korkeudella kuin treeneissä. Tuomarina oli siis agilitykouluttajanamme jo tutuksi tullut Mikko Aaltonen. Oli se aika jännää tutustua siihen rataan ja aluksi meinasi mennä sormi suuhun, mutta kun alkoi muistella treeneissä tehtyjä juttuja, alkoi oma ohjaustekniikka muotoutua. Rata oli pidempi kuin olimme treeneissä tottuneet, mutta se ei kuitenkaan tuntunut mahdottomalta. Sää oli taas viileä. Tämä Suomen suvi on niin ihanaa aikaa... Minä ja Sofi starttasimme viidensinä. Alku sujui hyvin. Puolessa välissä tuli ongelma, kun Sofi ei taaskaan meinannut mennä putkeen ensi käskyllä. No toisella se sujahti jo sinne. Pituus-este sujui myös hyvin, vaikka se vähän minua pelottikin, sillä emme olleet sitä pitkään aikaa treenanneet. Putkiongelma toistui viimeisellä putkella. Mrrh.... En voi ymmärtää, miksi Sofi epäröi, vaikka ennen se on mennyt sinne mielellään. Hypyillä ei tullut mitään ongelmia. Luulin, että niissä ne ongelmat olisi tullut. Lisäksi Sofi oli liikaa minussa kiinni. Saldona oli siis kymmenen virhepistettä ja ihanneaika alittui 5,81 sekunnilla. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseemme. Tuo toi meille kokemusta ja varmuutta osallistua myös tuleviin möllikisoihin. Nyt vain pitää tuota putkea vahvistaa lisää. Pitää varmaan käskyttää sitä koko ajan ennen putkea ja suunnata oma liike tarkasti putken suulle. Miina starttasi myös Annin kanssa medimölleissä. Miinaa jännitti uusi tilanne, mutta ongelmista huolimatta Anni ja Miina pääsivät radan läpi.

Shelttiriehassa

2009-06-13T09:47:00.000-07:00

Tänään minä ja Anni mentiin Sofin ja Pennin kanssa puoli kahdeksitoista Haukkukeitaalle Pohjois-Suomen shelttikerhon järjestämään shelttiriehaan. Auton mittari näytti 20 astetta, mutta aurinkoa ei näkynyt paksun pilviverhon takaa. Lämmin kesätuuli välillä pöllyytti hiekkaa silmiimme, mutta onneksi sateelta vältyttiin. Haukkukeitaalla olikin jo aika paljon shelttejä paikalla. Niillä oli siellä jo oikein kivat leikit. Penni ja Sofi pääsivät myös irti. Penni lähtikin iloisena muiden leikkiin mukaan. Sofi oli kumma kyllä pelkuri ja pysytteli aluksi turvallisesti mamman vieressä. Kyllä se myöhemmin uskaltautui lähteä hieman kauemmaksi tutustumaan muihin, mutta ei se uskaltautunut samaan tapaan leikkiin kuin Penni. No onneksi Penni muisti välillä tulla leikkimään myös bestiksensä kanssa :) Penni oli kyllä todella reipas ja osasi leikkiä tosi nätisti muiden kanssa. Sofilla se taas meni helposti hännän kääntämiseen :) Sofi tunnisti monen soopelisheltin joukosta heti vanhan tutun -agilityryhmässämme ollut Mimmi-sheltti oli nimittäin tullut myös Haukkukeitaalle. Kerrankin ne saivat nuuskia toisiaan rauhassa. Agilitytreeneissä kun tytöillä on joskus ollut tapana karata toistensa luokse. Siellä kun ei ole aikaa leikeille. No eivät ne nytkään leikkiin ryhtyneet, vaan nuuskivat vain toisiaan ja juoksivat toistensa ympärillä hetken. Oli kyllä kiva katsella shelttijoukon riemua, kun se saivat vapaasti remuta rotutovereidensa kanssa. Eikä yhtään tappeluitakaan näyttänyt syntyvän.

Tapahtumassa saimme nähdä muutaman sheltin taidonnäytteen eri harrastusten saroilla. Aluksi saimme nähdä Piritta Ihmeen ja hänen shelttinsä Pietarin taidonnäytteen tokossa. Saimme kuulla vähän tietoa lajista ja sen jälkeen meille esiteltiin seuraamista, luoksetulo, nouto ja ruutu. Oli hienoa seurata heidän menoaan. Seuraavaksi saimme nähdä kaksi Tiina Jounion esittämää koiratanssiesitystä. Aluksi hänen kavaljeerinaan toimi sheltti Oiva. Oiva olikin ehtinyt jo 13 vuoden ikään ja hän oli lisäksi umpikuuro. Saattaa kuulostaa aika haastavalta, mutta Oiva ja Tiina selvisivät oikein hienosti ohjelmastaan. Kyllä vanhalta herraltakin tanssi sujuu. Seuraavaksi Tiina esitti toisen ohjelman aussiensa Niklaksen kanssa. Se olikin hieman vauhdikkaampi numero ja saimme nähdä hienoja korkeita hyppyjä.

Näytösten jälkeen pääsimmekin kisaamisen makuun. Aluksi olimme kuitenkin vain kannustajina, sillä ensimmäisenä kilpailtiin pujottelussa. Vauhdikkaita suorituksia riittikin! Seuraavassa kilpailussa jatkoimme edelleen agilityn parissa. Agilityrallattelu-nimisessä kilpailussa osallistujat suorittivat lyhyen agilityradan. Minä ja Sofi kävimme myös rallattelemassa. Alku sujui hyvin, mutta kolmannella putkella Sofi juoksi ohi. Sama juttu kävi vielä viimeisellä putkella ja viimeisellä hypyllä, mutta oli kiva osallistua. Olisikohan Sofilla ollut ramppikuumetta, niin monen rotutoverin katsoessa vierestä? :) Monen sheltin vauhti oli päätähuimaava. Anni ja Penni eivät tähän kisaan osallistuneet. Pennillä on vielä hiukan treenattavaa, mutta se kokeili kuitenkin putkea.

Sitten saimme katsoa, kuinka Lilli-sheltti Vuokko Mettovaaran ohjaamana suoritti flyball-radan. En ollut ennen nähnytkään flyballia, joten oli kiva nähdä, miten homma käytännössä sujuu. Sofista ei kyllä flyball-joukkueeseen olisi. Se ei tennispalloa suuhunsa suostuisi ottamaan. Miina pallohullucollie saattaisi tykätä lajista. Pienen huilitauon jälkeen jatkettiin tokorallilla, johon ilmoittauduimme lopulta kumpikin. Siinä piti jättää koira istumaan aluksi, kutsua se luokse, juosta merkille ja laittaa se maahan, sitten pujotella, suorittaa tokohyppyeste ja juosta maaliin. Sofilla ja minulla sujui ihan hyvin, Annilla ja Pennillä myös. Hyppyestettä Pee ei suostunut suorittamaan. Lopuksi olikin vuorossa selvästi suosituin laji. Sheltit ottivat mittaa toisistaan nakinsyöntikisassa. Vadissa oli vettä, johon laitettiin kolme nakinpalaa ja koiran piti ne sieltä kaivaa. Kisaa oli kova ja tyylejä monenlaisia. Jotkut koirat ajattelivat, että helpoiten nakit saa tyhjentämällä ensin vadin vedestä. Sofille laji oli kuin tehty. Se ei epäröinyt yhtään. Poimi nakit suuhunsa ja nielaisi. Sille olisi maittanut enempikin nakki. Se seurasikin tarkkaavaisesti muiden shelttien suorituksia lopun aikaa. Pennikin söi nakit vadista kohtalaisen nopeasti.

Lopuksi oli vielä vuorossa tietenkin kilpailuissa menestyneille palkinnot. Voittajille oli mahtavia palkintoja: oli vatsan täytettä, vesikuppia, ruoka-astiaa, shampoota. Sofi ansaitsikin kaksi palkintoa: nakinsyöntikisassa se sijoittui kolmanneksi ja tokorallissa toiseksi. Kotiin viemisinä meillä olikin vesikuppi, jonka saa pussiksi sekä pussi puruluita. Lopuksi vielä voittajat poseerasivat kameroille. Sen jälkeen lähdimmekin kotiin. Penni ja Sofi ovatkin lenkin jälkeen maanneet reporankana lattialla. Taitaa tuo kisaelämä olla rankkaa koiralle :)

Meillä oli kyllä erittäin mukava päivä. Kiitoksia kaikille mukanaolleille sheltti-ihmisille ja erityisesti järjestäjille, jotka olivat nähneet vaivaa näin mukavan tapahtuman eteen!

Kymmenen pussia koiranruokaa...

2009-06-06T08:28:00.000-07:00

saatin kantaa tänään tuliaisiksi Haukiputaan mätsäristä. Aamulla saatiin Iinan kanssa päähänpisto (tai siis mä sain), että lähetään hakemaan kokemusta Rovaniemen näyttelyä varten mätsäristä. Sitähän me saatiinkin roppakaupalla ainakin liikkeiden osalta. Sofi tukutuku tuli mukaan katselemaan ja holhoamaan Peetä, että se on kunnollailla kehässä. Montakohan kierrosta me mentiin Pennin kanssa sitä kehää? Yks, kaks, kolme? Tais olla neljäski kierros. En kyllä ihmettele, että saatiin meidän eka sininen (no eka ja eka, krhm miten sen ny ottaa) nauha, kun Pennipomppusheltti päätti laittaa liikkeet leikiksi. Tuomari käski meidän tehdä vielä extra kierroksen, koska Pee hyppeli edellisellä kierroksella kuin jänöjussi. Mun moka, kun liikuin liian hitaasti Pennin kans, nii se ehti hyppiä. Tuomari kyllä sanoi, että päätös oli hankala meidän parin ja Peen väliltä, mutta mää kyllä ymmärrän sen oikein loistavasti. Näytti ku toi ois ollu ekaa kertaa kehässä.. Iina sit neuvoi, että mun pitäis liikkua nopeampaa ton duracelin kanssa ja kun meidät kutsuttiin sinisten kehään, niin pistimpä sitten oikein juoksuksi. Näytti ja tuntui paljon paremmalta! Penni liikkui mun ja Iinan mielestä (ja Sofinkin mielestä) oikein hyvin. Me naureskeltiinki Iinan kanssa, että BIS kehään me ei jäädä, kun oli kylmä ku Siperiassa, mutta mitä se tuomari tekikään?! Aluksi se karsi muutaman koirakon pois ja huomattiin sitten Peen kanssa, että jaahas meitä onki neljä enää jäljellä. Mentiin muutama ympyrä ja eesssuntaas liike ja sit tuomari käski mut ja Peet yllättäen keskelle. Oli ihan wtf, että miksi se laittaa meidät keskelle, jos karsii meidät pois? Tuomari sitten kierrätti muita vielä ympyrässä ja vilkuilin Iinaa kehästä varmaan oikein hemaisevalla ilmeellä. Sitten kaks muuta käteltiin pois kehästä ja joku pieni suloinen pommi (oletan) tuli meidän vierelle ja ennen kuin ehdin koko koiraa seisottaa, niin ykköspysti oli meidän kädessä. Okkei! Saattoi ihmiset kyllä kattoa mua, kun tulin naureskellen kehästä poes. Saatiin myös Pennin kanssa oikein tyylikäs Bento Kronen lippis palkinnoksi ja iso pokaali ja avaimenperä. Onneks tuomarit oli nopeita ja päästiin pian BIS kehään. Onneksi, oi onneksi aurinko päätti ilmestyä taivaalta ja mulla oikein tuli lämmin! BIS kehässä viivyttiinkin sitten pitkään ja tehtiin taas liikkeitä (jotka sujui tosi hienosti) ja isojen tuomari hieman vertaili ja kokeili rakennetta. Sitten me sijoituttiin hienosti kuudensiksi :). Wuhuu! Sininen nauha toi kyllä hyvää menestystä! Saatiin epämääräinen pahvilaatikko palkinnoksi ja kuulin, että se sisältää koiranruokaa. Lähdettiin sitten Iinan kanssa kävelemään kotiin pussit ja kassit täynnä tavaraa. Iina sai kantaa ruokalaatikon ja oletin, että siellä säkki koiranruokaa. Käveltiin kotiin ja kotona aukaisin laatikon ja mitä näinkään? Kymmenen pientä pussia koiranruokaa! Aika suloista.. !

Tässäpä on vielä oikein hieno kuva kehän "somistuksesta". Huomatkaa kuinka rankkaa meidän Pennille on "koiranäyttelykoiran" elämä. *Hohhoijaa* Sofillekkin on itseasiassa tullut jo uusi alusvilla takaisin! Saas nähä kumpi Silkuista on karvaisempi syksyllä? Taitaa mennä Sofi kovaa vauhtia edelle? Sellasia ne äidit on kun vauvat on isoja. Vauvoista puheen ollen käytiin tässä pari päivää taakse päin käyttämässä Sofin pentua Suloa ja Juppia lenkillä. Sulo on aivan ihana pomppu poika! Ihan samanlainen kuin äitinsäkin paitsi villimpi ja tummempi. On kyllä aivan erilaista käyttää kahta urosta lenkillä. Sanotaanko suoraan, että ainakin kauheampaa kuin neljän nartun plus leikatun uroksen käyttö yhtä aikaa lenkillä. Juppia ja Suloa kiinnosti kaikki mahdolliset hajut, kun meidän tytöt ja Arska selviää mettään muutamalla nuuskaisulla, niin nämä pojjaat vetivät joka hajun luo! Miten te uroksien omistajat oikeen kestätte? Onneksi en muista millainen Arska oli pallillisena!

Annankin teille tehtävän kertoa, että miten saan hillittyä ton sheltin intoa liikkeissä? Kyllä me onnistuttiin jo "toisella kiekalla" tässä, kun itse lisäsin vauhtia, mutta ehkä vieläkin voisi rauhoittua. Pitäiskö jättää namit kokonaan poes ja antaa sitten vasta kaiken jälkeen vai tehdä palkkaus ennen liikkeelle lähtöä ja näyttää tyhjiä käsiä?

Tattista vaan

2009-06-05T08:04:00.000-07:00

Milloin nämä vaikeudet loppuvat? Jees. Eka viikko flunssassa ja kaikki mahdolliset kurkkukivut ja pääkivut ja nyt se sitten tuli mulle, mahatauti. Kiitoksia vaan! Onneksi nyt pysyy jo ruoka sisällä. Hyvä kuitenkin, että tää kaikki koetaan kesän ensimmäisinä viikkoina. Kun muut sitten sairastavat, niin minä oon terve ku pukki! Tänään lauma (miinus Sofi ja kisut) kävivätkin rokotuksilla Oulu Vetissä ja minä jäin nukkumaan kotiin. Kuulemma olivat olleet reippaita hauvoja ja kaikki kaikinpuolin terveitä.

Eilen Pee, Miina ja Sofi suuntasivat nenänsä mun ja Iinan kanssa Active Dog halliin. Tällä kertaa kuitenkin jätettiin radat poissa kokonaan Miinan (ja Sofin kanssa) ja hiottiin kontaktipintoja. Miinan kans pitäiski yrittää päästä elokuussa Active Dogin jatko2 kurssille, niin ehkä joskus päästäis kisaamaanki :). On se kyllä etevä neiti. Penni oli mukana aluksi katseluoppilaana, mutta kokeiltiin sitten myös "kauhupuomia" nakkien kanssa ja lopulta saatiin Pee menemään se! Putki sujui leikiten ja tehtiin pieni "rata" eli hyppy, putkeen, hyppy joka sujui leikiten. Onneksi! Ja mikä vauhti tolla on jo putkessa. Huhhuh! On se niin ketterä ja sievä neitokainen :)

Kesä Esa

2009-06-02T00:12:00.000-07:00

Vihdoin kesä on tullut! Lauantaina käteen saatu peruskoulunpäättötodistus toi mukanaan varmaan myös ihanan flunssan poikasen, kun nyt räkätaudissa täällä kirjoittelen. Nämä alkupäivät on mennyt lepäillessä ja lenkkeilessä ihanassa säässä. Onneksi tuuli hieman viilentää ettei koirilla tule liian tukalat oltavat. Talviturkin heittämistä ei voi edes harkita tässä olotilassa, mutta ehkä ensi viikolla. Meidän pitäisi käydä Pennin kanssa muutamassa mätsärissä treenaamassa näyttelyitä varten ja niitähän näyttäisi olevan täällä joka ikinen viikonloppu, että siitä ei ole ainakaan pulaa. Haukiputaalla näyttäisi olevan lauantaina yksi, jotenka ehkä siellä pyörähdetään. Perinteinen Pohjois-Suomen SCY:n mätsäri käydään tsekkaamassa ja katsotaan uskallaudunko Miinan kanssa möllitokoon. Shelttiriehaan menemme myös ainakin katsomaan. Makkaransyönti taitais olla Peen laji, mutta ehkä sekin jätetään nyt suosiolla väliin :).

Meillä koirat nauttivat kesäpäivistä ja Pennille ja Miinalle on tulossa kesäksi oikein muhkeat turkit. Sofikin on saanut jo alusvillaa takaisin..

Pee on käynyt kokeilemassa Active Dog hallilla agiliitämistä ja miten musta tuntuu, että putki on aina kaikille meidän koirille se suosikki juttu? Kun kävin vettä laittamassa kuppiin, niin pieni Pee juoksi putkea edestakaisin! Puomi oli taas se pelottava jörrikkä, mutta toivottavasti sekin alkaa sujumaan..

Miina meni taas kuin vanha tekijä. Kyllä sillä on kaikki vielä muistissa, vaikka taukoa oli "vaivaiset" kuusi kuukautta. Eivätpä ole näköjään vaikuttaneet meidän neidin taitoihin. Kokeiltiin sellainen yksinkertainen rata takaleikkauksella ja se onnistui ihan okei aluksi, mutta myöhemmin alkoi sitten vaikeudet, kun tajusi namialustan paikan.. No, tänään pitäisi lähteä molempien neitokaisten kanssa radalle kokeilemaan :).

Dogit käy uusimassa rokotukset perjantaina Oulu Vetissä. Lisäksi vaihdoin blogiin uuden otsikon, kun edellinen kyllästytti jo.

Kuulumisia agireeneistä

2009-05-28T08:23:00.000-07:00

Nonniin johan se ois aika laittaa ajantasalle näitä reenikuulumisiaki. Kolmet reenit on nyt tässä mennyt, enkä oo mitään päivittäny. Nooo laitetaan koeviikon piikkiin. Nyt on kuitenki seitsemään kokeeseen päntätty ja taidot näytetty, joten nyt on taas aikaa kirjoittaa. Kesälomahan on periaatteessa jo alkanut... :)

Kun vähän muistilokeroitani kaivelen, niin 11.5 kertailtiin kontakteja. Me tehdään niitä edelleen varmuuden vuoksi hihnassa. Aassa ja puomissa ei suurempia probleemia. Sofi vähän hidasteli alastulossa, joten jouduin kannustamaan sitä. Kyllä se sitten vähän reippaammin meni. Tehtiin matalempaa keinua, kun aikaisemmilla kursseilla ollaan tehty keinua pöydälle. Hienosti Sofi uskalsi mennä keinun läpi. Ei yhtään hidastellut. Lopputunnista tehtiin sitten rata, jossa oli kyllä paljon mutkia ja houkutuksiakin. Tehtiin kuitenkin puhdas rata pienten alkuvaikeuksien jälkeen.

18.5 kertailtiin jokainen itseksemme kontakteja. Tehtiin myös Sofin kanssa keppejä. Ollaan edelleen tehty loivemmilla kepeillä ja ne alkaa jo mennä ihan nätisti. Alkuun tehtiin sitten kaksi lyhyempää radanpätkää ja loppuun sitten yhdistettiin ne. Ensimmäinen radanpätkä oli aika helppo tai sen ois ainaki pitäny olla, mutta oikeastaan se olikin tosi vaikea. Siinä oli peräkkäin hyppy, muuri, pituus ja pussi. Sofi sitten aina keksi ohittaa pituusesteen tai taisi kyllä olla ohjaajan syy, kun ei ohjannut Sofia tarpeeksi hyvin pituudelle :) Nooh pari yritystä ja sitten päästin rata läpi. Toisessa pätkässä oli melko haastava 180 asteen käännös, jossa piti valssata. Olin ihan varma, että se on meille se ongelmakohta, jota pitää treenata monta kertaa, ennen kuin se menee, mutta se meni heti. Sitten yhdistettiin kaksi pätkää. Tuntuihan rata aikamoiselta haasteelta, mutta me mentiin se läpi ja ei yhtää virhettä. Ensimmäistä kertaa musta tuntu, että mää todella ohjasin Sofia ja se kuunteli mua. Me todella tehtiin yhteistyötä. Mun ei tarvinnut näyttää sille esteellä, että mee nyt tästä yli, vaan se meni, kun käskin. Ja olihan se hieno tunne, kun onnistui tekemään radan puhtaasti. Pidettiin pikku tauko ja mentiin vielä uudestaan. Meidän ei ois tarvinnut, kun onhan se mukava lopettaa nollarataan. Mutta vielä kivemmalta tuntui, kun tehtiin tuplanollat! Ehkä me ollaan jotain opittu :)

Viime reeneissä 25.5 saatiin sitten katselijoita, kun Anni tuli Pennin kanssa mukaan. Sofi sai ainakin kunnon alkuverryttelyn, kun juoksivat Martinniemen pusikoissa Pennin kanssa. Vuorossa olikin sitten pimmeitä putkia. Alkuun Sofi vaati tarkempaa opastusta, kun juoksi putken suun ohi, mutta kun pari kertaa palkattiin se putken sisään, niin sitten se tajusi jutun jujun. Sitten tehtiin putkesta tiukkoja käännöksiä. Sen Sofi tajusi heti. No ei ihmekään, kun nakki oli heti kupissa putken vieressä :) Koklattiin oikeaa keinua. Sofi aina alussa vastusteli keinulle menemistä, mutta lopulta uskaltautui, kun sitä vaan tarpeeksi rohkaisi. Vähän sitä jänskättää se, kun keinu kallistuu. Uskallettiin Sofin kanssa kokeilla oikeita keppejäkin ja nehän meni heti hienosti. Tässäpä Annin kuvaamaa todistusaineistoa:

Lopuksi tehtiin vielä radan pätkää. Siinä oli aluksi putki, jonka jälkeen kaksi hyppyä ja sitten viistossa kolmas hyppy. Kahden eka hypyn välissä ois pitäny tehdä takaa leikkaus. Eka kerralla kun yritettiin se onnistui heti, mutta sitten kun Sofi tajusi, "Hei se palkkahan laitetaan tänne, niin jätänpä sitten sen viimeisen hypyn tekemättä ja juoksen suoraan herkuttelemaan" , niin sitten se ei enää ollutkaan niin helppoa. Jouduin juoksemaan tosi lähelle toista huyppyä ja ohjaamaan Sofin yli ja sitten se vielä teki pikku kiepin ennen vikaa hyppyä. No tuota me aiotaan nyt sitten treenailla tehostetusti.

Penska-Penni katseli tosi kiltisti Annin vieressä kentän menoa. Taisipa se saada jotain vinkkejä omalle tulevalle agilityurallekin :) Annilla oli kamera matkassa ja kaikki tämän jutun yhteydessä esiintyvät kuvat ja videot on otettu viime reeneistä.

Mitäpä me television tähdet?

2009-05-24T08:26:00.000-07:00

WHAT A NIGHT! Tähden tuiketta silmissä, naurua ja kauhua ja paljon tekstiviestejä. Uudet julkkikset esittäytyvät tässä blogissa.

Perjantaina sain Suvilta viestin, että lähtisimmekö Pennin kanssa kiihdyttelemään ja leikkimään vinttikoiraa kaikille roduille avoimiin kiihdytyskisoihin. No minä epäröin ja sanoin, että tullaan Pennin kans vaan katsomaan. Aamulla muutin kuitenkin mieleni ja päätin, että käydään kokeilemassa ihan vitsinä, että mitä siitä tulee. Paikalla vielä epäröin, että viitsinkö ilmoittaa kohtuullisen hidasta shelttiä mihinkään, mutta mielenkiinto voitti ja saimme alkaa valmistautumaan kisaan. Vähän siinä leikittiin remmillä ja juostiin lämmittelyksi. Voittoa tai edes palkintosijaa en odottanut, koska paikalla oli todella nopean oloisia sutjakkaita koiria kevyinen turkkeine. Jännitys silti otti valtaa kehosta ja näytti tarttuvan myös vähän Peehen. No, erittäin nopeita koiria oli paikalla! Kaikki (paitsi yksi) menivät alta kymmenensekunnin ajan -jotkut suorastaan lensivät radan läpi vieheen perässä. Pennille en ottanut viehettä ollenkaan, vaikka se olisi siitä varmasti innostunut. Päätin itse juosta yli puolen välin ja maaliin, että Penni varmasti lähtee liikkeelle. Pee ossaa kyl yllättää! Annoin lähtömerkin ja hieman epäröiden se lähti liikkelle. Minä juoksin minkä kintuistani pääsin ja yhtäkkiä tuo sininen salama oli aivan kintereilläni. Uhrasin mielessäni ajatuksia sille, että miten se tuossa jo on ja sitten se juoksi minun ohi! Ajatelkaa! Ennen maalia se alkoi hidastelemaan ja ihmetteli vähän, että mihin se mamiihku jäi ja siin sitten kului arvokasta aikaa. Oltais kyllä päästy alle yhdeksän sekunnin, jos oisin lähtenyt vähän kauempaa juoksemaan, mutta tehty mikä tehty. Kelpaa se näinkin.

Kattelin siinä meidän suorituksen jälkeen, että mikä jättiläiskamera se tuossa on. No mä sit näin, että kameramiehellä oli MTV3:n mikki ja ajattelin, että se on joku harjoituskuvaaja. Tallensin varalta seiskan uutiset, mutta silloin ei näkynyt mitään, joten ajattelin heti, että se oli vaan joku harjoittelija.

Illalla menin nukuskelemaan ja katseleen vähän leffaa omaan huoneeseen kunnes kymmenen jälkeen alkaa tekstaria pukkaan: "Anni näin sut telkkarissa, onko mahdollista? Juoksit lujempaa ku koira!" . Suurinpiirtein pomppasin sängystä ylös ja juoksin alakertaan sanomaan, että meikäläinen on ollu telkkarissa! Lähetys oli jo ohi, joten päätä pahkaa surffasin netissä ja etin kymppiuutisia. Kelasin loppukevennykseen ja siinä se oli! Minä ja Penni rintarinnan juostaan ja ME OLLAAN MTV3 UUTISLÄHETYKSESSÄ!!! Piti katsoa useampaan otteeseen nauha ja kyllä siinä silmät oli ihan lautasen kokoiset ja itkunauru kurkussa sitä katsoin. Oltiin peräti viis sekuntia teeveessä! Viestejä ja kysymyksiä tuli ja itse sormet täristen vastasin, että joo minä se olin. Ja oikeesti en juossu nopeampaa ku koira. Hihi ;) Ei kerrota muille, että otin "vähän" etumatkaa!

Niin ja täs nää tulokset:

Muut rodut alle 40cm
1. Wenla (Keskikokoinen villakoira), aika 7,82s. Omistaja: Eveliina Kesti
2. Rontti (Kääpiöpinseri), aika 8,14s. Omistaja: Piia Lankinen
3. Morris (Staffi), aika 8,39s. Omistaja: Maria Pohjolainen
4. Yogi (Cockerspanieli), aika 8,45s. Omistaja: Jaana Tuomaala
5. Savu (Bendlingtonin terrieri), aika 8,47s. Omistaja: Saana Myllylä
6. Briana (Kääpiöpinseri), aika 8,67s. Omistaja: Piia Lankinen
7. Konsta (Mittelspitz), aika 8,84s. Omistaja: Tiina Loimulahti
8. Lahja Pöntinen (Ranskan bulldog), aika 9,30s. Omistaja: Johanna Jäväjä
9. Dino (Kiinan harjakoira), aika 9,47s. Omistaja: Mika Vuontisjärvi
10. Penni (Shetlannin lammaskoira), aika 9,82s. Omistaja: Anni Hautala
11. Nala (Welsh Corgi Pembroke), aika 12,47s. Omistaja: Sanna Vartiainen

Ja lisää kuvia tästä ikimuistoisesta julkkispäivästä! (KLIKKAAMALLA KUVAT ISOIKSI!)

KUVAT (C) SUVI LAITINEN

Niin! Meijän Penni on nyt siis julkkis shetlantilainen med ylpeä omistaja, joka häpeää kuvaansa televisioruudussa. Ehkä se häpeä pian laantuu! Tässä kuva, kun Pee katselee vinttikoirien omaa viehettä, josta kuului järkyttävä ääni. Vähän se neiti hätkähti, mutta pysyi aisoissa. Ihmetteli vaan noita laihoja vinttiksiä, jotka kilju ja huus sen oudon hökötyksen takia.
Suvi saikin viran pitää huolta Peestä, kun harjoittelin Nikon D60 kameralla kuvaamista ennen omaa uutta kameraa ;)

Tässäpäs on vielä MTV3 sivuilta otettu juttu eilisestä:

MTV3 - Ari Kettunen

Haukiputaalla koirat pääsivät ottamaan toisistaan mittaa juoksuradalla.

Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut vain vinttikoirille tarkoitettu nopeuskisa vaan mukaan pääsivät kaikki nelijalkaiset karvaturrit omistajineen.

Kiinan harjakoira Dino on menossa ensimmäistä kertaa juoksuradalle mittauttamaan, kuinka paljon aikaa kuluu 80 metrin matkalle.

- Se jää nähtäväksi mihin suuntaan se juoksee, mutta hauskaahan tämä on. Ei tämä ole pelottavaa, kertoo omistaja Nina Vuontisjärvi.

Kyseessä oli kaikkien koirarotujen kiihdytyskisat. Yleisön suuri suosikki ranskanbulldoggi Lahja Pöntinen ei meinannut millään maltaa lopettaa juoksemistaan.

Kilpailussa ei karvoihin katsottu vaan omistajatkin saivat juosta mukana.

Ja se joka missasi uutiset, niin voi tsekata ne täältä:
http://www.katsomo.fi/?progId=14567

Ja, jos videot häviävät netistä, niin kuvasin ne tietokoneen ruudun läpi ;). Pitihän tää ikimuistoinen kokemus tallentaa! Lisään ne blogiin kunhan ehdin!

Oltiin tänään Katjan ja kerry Viivin kans Pellossa hakemassa SERTIä, mutta tultiinki kotiin punaisen nauhan kanssa..

Ylpeys ja ennakkoluulot

2009-05-21T11:48:00.000-07:00

Ensinnäkin ollaan edistytty pikkusheltin Peen kanssa hirmuisesti tokossa. Seuraamisessa peräti metri pari onnistuu hyvin. Sen enempää ei olla otettukkaan. Se seuraa tiiviisti vierellä ja katsoo ainakin melkein silmiin namin avulla. Wuhuu! Motivaatio on noussut silmissä ja treeni-intoa on välillä liikaakin, mutta ehkä se hilliintyy kesän aikana. Tai sitten ei. Kesäloman kiilto silmissä mennään, innolla odottaen tulevia koitoksia. Näytelmien puolesta olen suunnitellut Rovaniemen juhannusnäyttelyn (johon jopa uskaltauduin ilmoittautumaan!), Oulut ja Kemi. Muita suunnitelmia ei vielä ole. Pitää katsella syksympänä ja millainen turkillinen tilanne Pennillä on. Nyt näyttää oikein hyvältä, vaikka turkki ei ole tullut vielä kokonaan takaisin. Turvallisin ja luottavaisin ehkä hieman ennakkoluuloisin mielin mennään kokeilemaan miten Rovaniemen tuomari meidät palkitsee :).

Karkonkosken Kuutamon-Poika "Chico" oli tyttöjen kanssa lenkkeilemässä viime lauantaina. Tais olla tytöt Chicon mielestä vähän pelottavia, kun ei uskaltautunut leikkimään. No, Chicolla olikin ehkä mielessä "poikien aatteet", kun katseli tyttöjä sillä silmällä ;). Miinasta se men ihan sekasin, on se Miina sellainen miesten nainen. Ei ole ensimmäinen uros, joka menee meidän Miinan edessä ihan sekaisin. No, Miina nautti huomiosta täysin turkein (täysi turkki taitaa olla kyl aivan väärä sana kuvaamaan ton collien turkkitilannetta).

Tässä muutamia kuvia joita otin

Paristot kateissa

2009-05-15T11:55:00.000-07:00

Meidän Peellä ei ole paristoja. Siihen tulokseen olen tullut tämän treenaamisen myötä. Ja jos paristot jostain löytyy, niin ne eivät kyllä vähällä sammu. Ehkä iltaisin se lataa niitä, kun nukun, ken tietää, koska usein aamulla herätessäni se on löytänyt paperia mitä silputa, sukkia, luita, keppejä.. Se on meidän Pempula, joka heiluttaa häntää kuin vieteriä ja hyppi onnessaan pienimmistäkin liikkeistä. Kun kääntää pään Peetä ei näy missään. Se on jo ehtinyt tehdä kaiken ennen kuin käskyä ehdin sanoa. Se hyppii ja pomppii, tekee liikkeet kuin Duracell pupu jatkuvalla syötöllä. Siitä tunnistaa meidän pienen ja energisen shetlanninlammaskoiran!

Ja arvatkaa mitä! Minä olen innostunut tokosta! Todellakin. Tuo koira on luonnonlahjakkuus kera tunari omistajan, mutta se ei haittaa, koska meillä on hauskaa. Onneksi olen Miinan kans tehnyt jo ne traagisimmat virheet ja nyt Penniä kouluttaessa tietää mitä ei todellakaan kannata tehdä. Penni katsoi mua sen nappisimmuilla, kun jätin sen paikalleen makaamaan. Se pysyi paikallaan jatkuvasti ja tuli luokse räjähtävällä nopeudella. Se värähteli pienimmästäkin eleestä, mutta pysyi paikallaan! Se seuras nätisti ja istui aina kun pysähdyin. Siis TÄH?!? Millon Pee on tuollaista oppinut? Ehkä se on vakoillut salaa mun ja Miinan harjoittelua tai sit se on vaan luonnonlahjakkuus. Voiko tää ees olla mahdollista? Ehkä mä sittenkin saan Peestä tokokoiran?

Sit me hypittiin taas esteitä ja kierrettiin niitä. Nyt se tajus, että käskyllä "hyppy" pitää mennä aina esteen yli. Ei kiertää sitä. Sit mä opetin sille makupala-alustan, jonka se tajus melkein heti. Mun koira on nero!

Ja, jotta saatiin tunti täyteen otettiin vielä hieman näyttelyharjoituksia. En halua mokata Rovaniemellä ensi kuussa niin kuin viimeksi Kajaanissa, kun Pee seisoi ihan lysyssä ja hyppi ja pomppi liikkeissä. Ei, en todellakaan maksa 30 e omasta mokastani enää! Minä ja Pee mennään joku maanantai Haukiputaan lukion pihalle näyttelykoulutukseen ja kysytään neuvoja, että mitä teen! Kumma kun esittäminen ei ole ennen tuottanut hankaluuksia ja aina kotona harjoitellessa Pee on seissyt tosi nätisti ja liikkunut oikein mallikkaasti, mutta Kajaanissa kaikki meni pieleen. Johtui varmaan mun armottomasta jännityksestä. Rovaniemellä en tee samaa mokaa! Lupaan ja vannon!

Katsos kenguru loikkaa...

2009-05-14T10:50:00.000-07:00

mies on löytänyt sen! katso kenguru loikkaa miestä kyydittäen! Mutta tämäpä kenguru ei kyyditä ketään ja taitaa näyttää enemmän shetlanninhöpökoiralta kuin kengurulta! Oli kyllä ikimuistoiset treenit Peen kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässään se hyppi agilityesteitä ja tykkäs kyllä ihan hirmuisesti. Meidän Pee on luonnonlahjakkuus, kun se tajusi heti idean. No, se on muutenkin tuollainen loikkija, niin en yhtään ihmettele innokkuutta jonkin yli hyppäämiseen. Otettiin myös pieniä paikka harjoituksia sekä istumisia sekä luoksetuloja, jotka sujuivat pienen harjoittelun jälkeen oikein mallikkaasti. Pee on kyllä kehittynyt hirveästi aikuisemmaksi ja ei ole enää se sama höseltäjä kuin kuukausi sitten ja nykyään se jopa kuuntelee käskyjä. Oiskos ollut murrosikä tuolloin, kun mikään ei innostanut? Onneksi ne ajat näyttävät olevan takana päin!

Pee ilmoitetaan Roihin näyttämään tuomarille merle-energiaa. Karva on hyvää vauhtia tulossa takaisin ja väri on tosi nättinä, niin miksipä ei viemään nyt muutamaan näyttelyyn. Jospas sieltä saatais muutakin kuin sinistä, vaikka ei me olla mitään tavotteita asetettu eikä olla asettamassa. Junnuhan tuo vielä on ja en kyllä oleta siltä yhtään enempää kroppaa ja tanakkutta tässä iässä. Saa neitokainen kehittyä ihan omaa tahtia :)

Tässä kuva piristämään tulevia kesäpäiviä

Kiitää - kiitäisinkö - kiitäisimmepä!

2009-05-10T10:35:00.000-07:00

Voi, että mulla on ihan armoton agilitykuume! Tämän päivän kisat Pateniemessä ei sitten yhtään parantanut mua tuosta kuumeesta pois, perhana! Oli niin ihana nähdä koiria, jotka nauttivat kiitämisestä ja omistajia joilla oli hauskaa, vaikka rata ois menny päin peetä. Ehkä mä saisin tosta meidän Peestä koulutettua oikein kunnon ratamestarin, mutta ku vielä niille kursseille pitäis päästä. Kotipihalla ollaan jo vähän aloiteltu ja kepit ois tarkoitus ostaa. Lisäks jonkunlainen halpa putki josta mahtuu menemään perus sheltin kokoiset otukset. Olisiko jollakin ehdotuksia mistä sais hyvän putskin :)? Tai onko jollakin lukijalla ylimääräisiä putkia, jotka sais kelpo hintaan? Helpottais reenaamista ihan hirmuisesti!

Toko ei edelleenkään sytytä mua millään tavalla. Höh! Olen yrittänyt virittäytyä mielessä kouluttaan tuota Peetä tokon saloihin, mutta arvatkaa vaan riittääkö motivaatio, kun agility pyörii mielessä? Ei todellakaan! Miksi opettaa jotain hidasta seuraamista, kun voisi opettaa hyppyjä, puomeja, muureja...? Pitää yrittää kesälomaksi virittäytyä, niin päästään ehkä joskus mölleihin ainaski.

2009-05-07T10:59:00.000-07:00

Kertakaikkisen ihana päivä! Aurinko paistaa, lumet sulaneet kokonaan, ei merkkiäkään kylmästä ja koleasta talvesta :). Ah, mikä kevät. Kohta loppuu koulussa uurastus ja syksyllä pääsee haistelemaan ihan uusia tuulia, looking forward to it!

Olen hieman katsellut mielenkiinnolla paimennuskursseja koirille, mutta täällä Oulun seudulla niitä ei nähtävästi sitten järjestetä. Ihan mielenkiinnosta olisi ainakin mukava seurata shelttien ja collieiden paimentamista. Lokakuussa Pohjois-Suomen Scy järjestää paimennuspäivän, mutta sitä pitää katsoa sitten lähemmin :)

Tässä on muutamia kuvia, jotka on otettu tänä päivänä

Kuten tästä kuvasta voi selkeästi huomata, Pennillä on aivan uusivanha bikinilook. Ensimmäisen kerran Penni ajatteli vaihtaa kevyempään tukkaan helmikuussa, mutta heitti haaveet kylmyyden takia. Kunnolla sitten valkoisia tuppoja alkoi lentelemään maaliskuun lopussa ja tässä sitten tulos :). Ainakin on kelpo look lämpimille päiville! Uutta pohjavillaa on lupaavasti jo tulossa tuolta "karvakasan" alta. Toukokuussa emme suuntaa yhtikäs minnekkään näyttelyihin, vaan Penni saa luvan kasvattaa turkin takaisin, kun päätän sen
jonnekin ilmoittaa. Seuraavana ehkäpä Oulun kotinäyttely tai Rovaniemi kv? ;)

Ja sitten olen totaallisesti sitä mieltä, että kohta meidän on jo aika siirtyä agilityn pariin! Edelleen muutamia kursseja kyselty ja yksi vaikuttaa oikein lupaavalta meille. Pitäisi vain olla sopiva päivä ja aika ja pitäisi päästä vielä pääsykokeestakin läpi.. ;) (Ja tietenkin päästä koko pääsykokeeseen, taitaa mennä aika äkkiä nuo kurssit!)

Siinä on vielä pari kuvaa. Näpsin kuvia myös meidän hurmuri pojasta Arskasta, joka osaa poseerauksen (ja hurmaamisen) taidon loistavasti.

Päivitellään nyt sitten ihan urakalla kuulumisia! Miinan kanssa ei olla käyty yksinkertaisesti missään! Oulun näyttelyyn se menee luultavasti Junior Handler koiraksi eräällä tytölle, mutta muuten se saa viettää ihan näytelmätöntä elämää ainakin tämän kesän. Agilityyn pitäis taas päästä, mutta kaiva jostain aikaa, kiitos! On kyllä ihan kauhea himo päästä jo Miinankin kanssa radoille, mutta äh, kurssit täyttyy päivässä ja nopeat syö hitaat! Jos oltais nyt menty jatko 2 kurssille, niin ois kyllä tullut aika hankalaksi tuo liikkuminen sinne, koska pitäisi revetä kahteen paikkaan yhtä aikaa. Kesällä mä lupaan ja vannon, että me mennään vielä Miinan kanssa kiitämään radoille! Pakko päästä kokeilemaan edes ja muistelemaan vanhoja. Miina ja Sofi taitaa pitää keskenään pientä kilpailua, että kummalla on vähemmän turkkia... :D Pitääpä joskus ottaa kuva ja näyttää millaisessa bikinilookissa Miina diivailee.

Loppuun vielä pari piristyskuvaa Arska pojasta, joka näyttää miten söpöillään ja rentoudutaan!

Agilitya pitkästä aikaa

2009-05-06T10:05:00.000-07:00

Marras, joulu, tammi, helmi, maalis, huhti.... Kuusi kuukautta! Siis kuusi kuukautta taukoa agilitysta. Tosiaan se oli lokakuuta, kun lopettelimme toista jatkokurssiamme Active Dogilla. Ai niin sittenhän Sofille tuli ne neljä pentuakin, että ehkä se selittää tuon tauon syyn. Maanantaina siis alkoi meidän viimeinen jatkokurssimme Active Dogilla. Järjestyksessään se on jo kolmas. On kyllä vaikea kuvitella, että me ollaan tosiaan jo kahlattu läpi neljä agilitykurssia. Mutta kyllä oli jo hinku agilitya reenailemaan. Maanantai-iltana seitsemältä olimmekin entisillä asuinsijoillani Martinniemessä agilitykentän laidalla. Sää oli pilvinen mutta lämmin. Taivaan pilvisyys enteili sadetta, mutta onneksi selvisimme kuivana. Kouluttaja Mikko Aaltosen johdolla meidän paimenkoiravoittoinen ryhmämme sitten alkoi treenailemaan. Ryhmäämme kuului Sofin lisäksi myös sheltti Mimmi, joka oli tuttu jo toiselta jatkokurssila (eipä oltu onneksi ainoita, joilla tauko oli vähän benähtäny), nahkacollie ja serra de airesinpaimenkoira. Alettiin pitemmittä puheitta heti tutusteleen rataan, joka ei ollut mikään hirveän helppo. Se sisälsi hyppyjä eri kulmista, valssia, 180 asteen kulmia ja yhden putki-ihanuudenkin. Aluksi treenattiin vaan kahden vierekkäisen hyppyesteen ylitystä. No voisin kuvitella, että tauolla joko unohtaa asiat totaalisesti tai sitten ne muhii aivoissa ja asiat loksahtelee paikoilleen kuin itsestään. Täytyy myöntää, että ohjaaja oli todellakin ruosteessa. Siis aivan totaalisesti ruosteessa. Ihan kuin oisin ollut eka kertaa radalla. Mää en yhtään ollu oikein mukana. Menin aina väärään suuntaan, kun keskityin liikaa Sofiin tai sitten keskityi liikaa esteeseen ja jätin Sofin taakse.
Piti keskittyä kyllä täysillä, että edes muisti jotain Mikon opetuksesta. Sofikaan ei yhtään sitten viittinyt mua auttaa. Se oli kiinnostunut kaikista hajuista ja ei yhtään kuunnellut mua. Se ei ees suostunut istumaan käskystä. Tahallaan kokeili mua. Mut määhän en sille diivailijalle periksi antanut. Laitoin sen istumaan esteen eteen ja that's it. Jos persus nousi kentästä eikun vain uudestaan.
No ehkä tuo alkusepostus antaa kuvan, että mää vaan juoksin, miten sattuu ja Sofi teki mitä halusi. No ei me nyt sentään niin toivottomia oltu. Muutaman kokeilun jälkeen me todella mentiin se rata läpi. Ei ehkä mitenkään parhaalla mahdollisella ohjauksella, mutta mentiinpä kuitenkin. Ja se riitti mulle toistaiseksi. Me kertailtiin myös rengasta, jonka tekniikka oli sitten loksahtanut Sofille paikoilleen. Enää se ei yrittänytkään mennä renkaan vierestä. Jotain edistystä sentään.
Mutta vaikka treenit eivät mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla, niin opin todella paljon ja mikä tärkeintä, meillä oli KIVVAA. Ehkä viikon päästä ollaan kumpikin ihan uudessa vireessä ja aivojen perukoilta alkaa löytyä ne kaikki jo sinne joskus tallentuneet agilityopit.
Iskä lupasi meille kesällä vielä rakentaa muutaman hyppyesteen lisää. Tuolla yhdellä kun ei oikein mitään tähdellistä voi treenata :)

Sulo kylässä

2009-05-05T10:51:00.000-07:00

Sulo kävi kylässä tänään meillä Jessican kanssa. Poika oli kyllä kovasti kasvanut ja ai, että se on reipas ja iloinen. Siitä on tullut sellainen komistus! Se on ihan iskänsä näköinen, mutta toki Sulosta löytyy äidinkin piirteitä. Salakavalasti otin mitan esiin ja mittasin sen pikaisesti. Pikkuinen jätkähän se on: kokoa oli n. 25 cm. Tosin meidän suloinen Sulo taisi enemmänkin leikkiä sen mitan kanssa kuin pysytellä paikallaan, mutta se onkin ihan samanlainen hönttä kuin meidän Sofi :). Yritin ottaa Sulosta epätoivoisesti kuvaa sisällä (mikä ei ole kyllä kovin kannattavaa näin pimeällä), mutta sain tällaisen pikaisen otoksen, jota piti kyllä muokata, koska silmät oli salamavalon takia ihan vihreät. Onko yhtään samaa näköä kuin Sulon mammassa?

Kaksi kakaravaaraa sitten temmelsivät täällä talossa, kun Penni päätti heittäytyä saman ikäiseksi kuin Sulo. Ai, että niillä oli hauskaa vetää rallia taloa ympäri. Meidän Penni kyllä on ihan selvästi vielä 3 kk ikäisen tasolla. Sekin on sellainen hönttälöörä. Sulo taitaa suorinta tietä lösähtää kotona nukkumaan, kun meidän Pennikin oli ihan poikki.

Penni on päättänyt olla ihan bikineissä ainakin tämän kuun. Penni ei ole vielä kertonut milloin uusi turkki tulee takaisin, mutta tämä look kelpaa meille näin toukokuussa. Eipähän tarvitse huolehtia kuumuudesta :)

Viikonloppuna suuntammekin ehkä katselemaan agilitykisoja. Pennille olenkin kysellyt muutamia kursseja ja Miinan kanssa on harkinnassa taas uusi kurssi. Aika näyttää mihin pääsemme, mutta halu on kova ja kisakuume kasvaa. Minä rakastan niin agilityä - onko mitään parempaa? Maltan tuskin odottaa!

Vapun viettoa

2009-05-02T06:01:00.000-07:00

Hyi hyi mua, kun istun koneen ääressä näin kauniina lauantaipäivänä. No on sitä kyllä tänään jo ulkona vietetty ihan hyvin aikaa. Aamulla laitoin koira-aitauksen kesäkuntoon. Vihdoinkin sen sai siivota kunnolla, kun lumet ovat sulaneet. Pihaltakin sai kerätä kaikki lumen alla peittyneet roskat. Iltapäivästä sitten tein pitkän metsälenkin koirien kanssa. Huh huh kun tuli kuuma. Koiria ei lämpö haitannut ollenkaan. Ne juoksivat melkein koko matkan. Nyt niille kyllä maistuu uni.

Eilispäivän aloitin sitten pesemällä Sofin. Siitä lähti koko ajan karvaa, joten ajattelin, että pesu on paras keino saada loputkin irtokarvat pois. Kyllähän siitä paljon lähtikin. Harjaan lähti vielä loput. Nyt sillä ei ole ollenkaan pohjavillaa. Toisaalta hyvä, kun nyt alkaa olla jo lämmintä. Talvella ois varmaan jouduttu turvautumaan takkiin.

Eilen päivällä kävelin Pennin ja Sofin kanssa Haukiputaan torille katsomaan vapputapahtumaa. Kyllähän siinä kertyi kilometrejä noin seitsemän. Ei me kauan siellä viititty olla, kun ei siellä oikein ollut enää mitään. Kyllä jaloissa ainakin tuntui tuon matkan jälkeen :)

Illalla menin sitten Sulon omistajalle Jessicalle lapsenvahdiksi. Oli tosi ihana nähdä Suloa. Voi mahoton, kun se oli innoissaan. Tuli heti syliin nuolemaan ja puremaan. Siihen se sitten lopulta nukahtikin. Kävin Jupin ja Sulon kanssa kävelylläkin pikku mutkan myöhemmin. Täytyy sanoa, että oli se vähän erilaista kävellä kastroimattoman uroksen ja pennun kanssa kuin meidän tyttöjen ja Arskan kanssa. Mutta kyllä se ihan hienosti meni. Välillä remmit meni vähän solmuun vaan. Sulo osasi kyllä käyttäytyä tosi hienosti remmissä. Loppuillan se sitten makasikin reporankana säkkituolissa.

Kameraa mulla ei valitettavasti ollut mukana, koska se on Annilla mukana sen kaverin mökillä. Tässä yksi kuva kännykällä otettuna ja laatukin on sitten sen mukaista.

Näin vappuna on myös ollut hyvää aikaa tehdä rästiin jääneitä koulutehtäviä. Kaksi viikkoa enää oppitunneilla ja sitten koeviikko ja kesäloma alkaa. Miten se aika onkaan mennyt näin nopeasti?

Terveisiä Jyväskylästä!

2009-04-30T10:48:00.001-07:00

Tulee vähän jälkijunassa tää kertomus, mutta tässä se kuitenkin nyt tulee :)
Viime perjantaina eli 24.5 hypättiin Annin kanssa jumppatyttöjen bussiin iltapäivällä. Oli siinä melekonen homma saada ahdettua kaikki matkakassit meidän autoon, vaikka se ei mikään pieni olekaan. Mukana oli patjoja, petivaatteita, matkalaukkuja pari kipaletta, reput ja eväskassit. Siinä oli siis minun, Annin ja vielä jumpparipikkusiskomme viikonlopulle tarkoitettu omaisuus. Mutta täytyy kyllä sanoa, että oli kiva taas päästä reissaamaan jumppakisoihin. Tuli pikkuisen nostalgiset fiilingit, vaikka ei siitä oo kuin reilu vuosi, kun viimeksi kävin. Matkaan kului aikaa reilu neljä tuntia. Koulun lattiallahan me yövyttiin kuten jumppareilla on tapana. Eipä ollut eka yönä mitenkään luksus oltavat, kun ilmapatjani oli niin ohut, että selkähän siitä kärsi. No onneksi toiseksi yöksi vaihdoin Annin kanssa patjoja ja sain paksumman ilmapatjan. Lauantaina käytiin Annin kanssa pikavisiitti Jyväskylän keskustassa ja sitten istuttiinkin tiiviisti kisahallin katsomossa kannustamassa kotijoukkueita ja totta kai muitakin. Oli upeaa nähdä huikeita suorituksia toisensa jälkeen, vaikka kyseessä oli tyttökisat. Ai niin ja käytiin me Tivolissakin. Kävin tosin vain yhdessä laitteessa.

Sunnuntaina sitten olikin aikainen herätys ja tavaroiden pakkaaminen. Mentiin kisahallille kannustamaan pikkusiskomme joukkuetta onnistuneeseen suoritukseen. Olimme sopineet Mirjan ja Juhan kanssa, että he tulisivat näyttämään Sennaa meille. Odotin jälleennäkemistä erittäin paljon. Vaikka olenkin saanut Sennasta paljon kuvia, oli ihan erilaista nähdä se livenä. Ja olihan se innoissaan. Ilopissat päästi :) Se oli veljensä tapaan iloinen, reipas ja rohkea, tosin pikkuisen rauhallisempi kuin Sulo. Kyllä tuo Sofin luonne on näyttänyt ainakin näille kahdelle siirtyneen. Saatiin paljon pusuja Sennalta. Kyllähän se oli kasvanut, mutta oli se kyllä tosi sievä. Se näytti ihan samalta kuin Sofi pentuna. Kattokaa nyt, vaikka tätä Annin tekemää muokkausta.

Sofi on varmaan tuossa Sirkan ottamassa kuvassa suunnilleen samanikäinen kuin Senna nyt. Eikö oo ihan kuin kaksi marjaa. Sofilla ei tosin oo koko kaulusta ja väri on erisävyinen, mut noi korvat ja tuo piirto.

Senna osasi tosi hienosti jo olla valjaissa. Se on päässyt jo pikkulenkeille ja innoissaan tutkii ympäristöään. Se on tosi rohkea ja ihmisystävällinen. Ois lähtenyt varmaan kaikkien matkaan. Jumppatytötkin tuli sitä katselemaan ja se oli ihan innoissaan, kun niin moni tuli sitä silittämään. Moni pentu varmaan lähtis häntä koipien välissä pakoon, jos niin moni tulis yhtä aikaa, mutta Senna vaan oli reippaana ja tervehti jokaista, joka sitä vain tuli katsomaan. Otettiin siitä kuviakin ja saatiin muutama onnistumaankin. Sennalla on tapana hullaantua, kun kamera otetaan esiin ja se kyllä tuli todistettua :)

Oli kyllä niin ihana nähdä Sennaa. Iltapäivällä sitten lähdettiin aurinkoisesta ja lämpimästä Jyväskylästä Puttaata kohti. Reissu oli kyllä mahtava :)

Tässä loppuun vielä muutama Mirjan lähettämä kuva Sennasta:

Kajaanista tullutta

2009-04-22T10:27:00.000-07:00

Sain Seija Tyniltä muutaman kuvan meidän Pennistä Kajaanissa. Huhhei, että se on seissyt huonosti yksilöarvostelussa :D. Ja en ole huomannut sen pystyssä olevaa afroperskarvotusta, joka saa koiran näyttämään ihan takakorkealta. En ihmettele siis todellakaan arvostelun lausetta: hieman takakorkea.

Tässäpäs tämä sinisen päivän arvostelu sitten on:
Hyvä tyyppi. Minä tykkään enemmän tanakammista vartaloista. Tarvitsee pelkistetymmän/koruttomamman pään (luulen, että tarkoitti ettei tykkää noin korostuneesta otsapengereestä kuin Pennillä). Saksipurenta. Erinomainen väri. Hieman korkea takaa. Pitäisi olla parempi eturinta ja hieman paremmat liikkeet. Tyypillinen turkin kuviointi.

Jaa-a, että erinomainen väri? No, onhan se tosi hyvä kyljistä ja jaloista, mutta päällä on hieman vielä ruskeaa. Tosin, kyllä tätä väriä voi erinomaiseksi kehua jo!

Vasemmalla olevassa kuvassa on sentään kuitenkin hyvän näköiset liikkeet. Kun jälkeenpäin miettii, niin ainoastaan pöydällä meni tosi hyvin, kun seisoi, mutta liikkeet menivät vähän välillä sellaiseksi jänöjussiloikaksi, että vähän kyllä hävettää. No se on meidän showgirl.

Tässä vielä meidän rimpulapimpula ministä kuva liikkeissä :)

Seuraavana vasta kesällä seuraaviin näytelmiin. Jospas ollaan silloin saatu turkkia ja massaa vähän takas?

Jumppaa katselemassa ja koiramaisuudet

2009-04-19T08:07:00.000-07:00

Tänään "toivuttiin" eilisestä hoosta ja rentouduttiin jumppakisoissa. Lauantaina en päässyt koiruuden näyttelyn takia, mutta tänään sitten pääsin napsimaan parhaat ;>. Itsekin pääs esiintymään pitkästä aikaa. Oli kyllä mukavaa. Pääsin myös jakelemaan palkintoja :). Huomashan sitä, että on kangistunut viime syksystä ihan hirveesti!

Penni on nyt aloittanut pienen lihotuskuurin ja Rovaniemi on sitten ehkä seuraava näyttely? Katsellaan vielä miten turkkia tulee takas ja miten kasvaa ja kehittyy.

Jos joku sattui ottamaan Pentskyykkelistä kuvia, niin lähettäkää postiin: hautala.anni (poista) gmail.com

Värin mukaista

2009-04-18T09:18:00.000-07:00

Kajaanin reissu oli suoranaisesti pettymys. Ei sitten millään vastannut tuomarin odotuksia tämä meidän neiti rimpulapimpula vaan sinistä sieltä tuli meidän järkytykseksi. Pää ei ollut se mitä hän haki ja tarvitsee vielä tanakuutta ja lihavuutta, mutta väriä ja turkkia kehui ja se oli meille tosi tärkeä asia! No, onneksi Penni on vasta 12 kk vanha ja aikaa on vielä rutkasti kehitttymiseen, tämä tuomari odotti tältä iältä hieman enemmän, mutta me ei langistuta!

En kyllä niele tätä vieläkään ja kyllä täällä on tuota ihmetelty paljon, mutta jokaisella on oma mielipiteensä, joten eletään sen voimalla!

Ny me alotetaan pieni lihotuskuuri ja juostaan vuorilla niin saadaan tanakka ja lihaksikas koira :D Vai alettaisko bodaamaan?

Kajaania kohden

2009-04-17T10:29:00.000-07:00

.. lähdemme huomenna kello 8.30 Maikin ja Duffy-sheltin matkassa. Koira on melkein laitettu kuntoon ja paperit ja muut tarkastettu että ovat repussa. Jännittää hieman, mutta toivon mukaan selvitään ilman turhaa jännitystä ja itkua :D Tsemppiä me kaivataan! Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Onnittelut

2009-04-15T10:57:00.000-07:00

Onnea Pennille 1 vuotta!

Lisää tekstiä/uuden tekstin laittelen huomenna kun on aikaa :)

Ehkä me sittenkin osataan?

2009-04-14T07:14:00.000-07:00

Eilen oli kauhea ilma, mutta tämä hullu päätti lähteä Pennin kanssa mätsäriin! Onneksi vettä ei satanut kuin aamulla, mutta kylmä oli! Onneksi päästiin sisälle vähän istuskelemaan ja lämmittelemään välillä.

Oltiin ensimmäinen parivaljakko, joka ilmoittautui mätsäriin, koska jouduin tulemaan paikalle aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa luki numerolapussa 1 ja onhan se sekin saavutus ;-)! No, porukkaa oli järkyttävä määrä ja ilmot venyi ja venyi, mutta lopulta sitten päästiin kehään lapsi ja lelukoirakisan ja hauskin häntä kisan jälkeen. Parina meille oli muistaakseni mitteli. Luulisin ainakin näin. Onneksi meillä oli suhteellisen nopea tuomari että pystyi sen muutaman minuutin olemaan ilman hanskoja. Penni näytti parhaat puolensa ja esiintyi tosi nätisti. Pitää kyllä olla super ylpeä tuosta tytöstä. Liikkeet meni tosi hienosti ja tuomarin tutkinnan ajan pysyi hyvin paikoillaan. Tuomari kehui, että onpas rauhallinen pentu, mutta tietäisittepä oikeasti... Kukakohan sininen salama juoksee välillä taloa ympäri ja hyppii pitkin huonekaluja? Se ei tainnut olla meidän Penni sitten tuolla mätsärissä, kun tyyppi vaan istuu nätisti ja katselee. Haha! No kuitenkin saatiin sitten punainen nauha ja tyytyväinen omistaja tulokseen. Punaisten kehässä pääsimme suuresta joukosta jatkoon, mutta sitten meidät laitettiin pois. Pienet kakarat pesi pentumaisilla ja suloisilla liikkeillä neidin, mutta me ei olla katkeria vaan tosi iloisia. On se kyllä inana koiruliini!

No, me tultiin sitten kotiin jäässä kuraisine vaatteine ja koirine ja suoraan pesulle mentiin molemmat. Penni vaan ei tuntunut nauttivan vedestä yhtä paljon kuin omistajansa, mutta ainakin saatiin puhdas koira.

Täällä on muutenkin nyt niin peeaskat kelit, että ei tuolla kehtaa edes kävellä. Äsken lenkillä ollessa kengät ihan litimärkinä ja koirat suihkun kautta sisälle. Kuraa, koirankarvoja, hiekkaa, rapaa - sitäkö tää kevät on?

TTK

2009-04-13T09:24:00.000-07:00

eli Tavoitteena tokokisat. Tähän pyritään minä+Sofi ja Anni+Penni. Tästä tehtävästä tulee haasteellinen, kun kyseessä on itsepäinen sheltti (Sofi), joka tottelee silloin, kun haluaa ja sheltti (Penni), joka innostuu välillä vähän liikaa. Nämä yhdistetään vielä kahteen lyhytpinnaiseen ohjaajaan, niin on siinä haastetta kerrakseen. Mutta onneksi ei sentään olla vielä ihan alkutekijöissään. Ainakaan minä ja Sofi. Anni ja Penni vielä harjoittelevat perusasentoa, mutta Penni on nopea oppimaan, kunhan keskittyy kunnolla. Sofin kanssa ollaan tosiaan vuosi sitten käyty parin kuukauden mittainen tokon alkeiskurssi. Pentujen aikoihin ei olla sen kanssa pahemmin treenailtu, mutta nyt ollaan taas innostuttu. Se on kummaa aikaa tämä kevät, kun alkaa yhtäkkiä treeni-into nousta. Talvella kun sitä mieluummin käpertyisi lämpimään sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria. Mutta keväällä tosiaan alkaa intoa taas löytyä. On se kumma energianlähde tuo aurinko.

Sofin kanssa ollaan kerrattu lähinnä perusasentoa. Se muistaa sen vielä! Välillä se työntää peppunsa mun jalan taakse ja välillä menee liian kauas, mutta yleensä se tulee oikeeseen kohtaan. Siihen vasemman jalan viereen, tassut mun varpaiden kärkien kohdalla. Se osaa sen ehkä paremminkin kuin ennen. Kontakti sille on napsahtanut jotenkin paikalleen tauon aikana. Eihän se mua koko ajan silmiin tapita, mutta välillä kuitenkin. Luulin jo, että ollaan ihan toivottomia tapauksia, kun kurssilla ei silloin meinannu perusasentokaan lähteä sujumaan. Se vaati monenmoista kikkailua, ennen kuin se Sofin takamus läsähti siihen oikeeseen kohti. Ehkä tää tauko ei oo ollutkaan niiiiin paha juttu.

Seuraamisen kanssa ollaan vielä aikalailla alkutekijöissä. Ollaan otettu sellaisia askel+perusasento -sarjoja. Se alkaa jotenkuten sujua. Välillä ollaan otettu myös pidempiä pätkiä. Sofilla on hassu tapa mennä välillä kauemmaksi mun jalasta ja sitten tulla taas oikeeseen kohti takaisin. Välillä se unohtaa istua, kun pysähdytään, mutta on tämä jo paljon parempaa seuraamista. Tässä alla vielä kuvanauhaa meidän eilisistä seuraamisista. Onkohan tuo ees sinnepäin, kun en oo oikeen seuraamisen saloihin perehtynyt :) Kommenttia!

TTK silmissä mennään. En ota mitään paineita aikatauluista sun muista. Jos kesällä täällä ois yhdet möllikisat, niin se jo riittäis meille, jos ollaan valmiita.

Me koheltajat

2009-04-12T10:21:00.000-07:00

.. ollaan innostuttu jälleen tokosta. Tai mitäs me Pennin kans vähän kokeillaan seuraamista ja sivulle menoa, mutta vielä suoritukset ei ole oikein ensiluokkaa, mutta ajan kanssa, ajan kanssa. Pitää yrittää säännöllisesti treenata Pennin kanssa ja jankata perusasioita, mutta mieluummin sitä ottaisi isomman haukun omenasta kuin pieniä. Penni kun tuntuu innostuvan joka asiasta hieman liikaakin, että pitäisi hieman toputella vauhtia. On se semmonen häntähuisku superkoira, että saa kauhulla katsoa sen tempauksia välillä!

Huomenna mennään harjoittelemaan Kajaania varten mätsäriin. Hieman pelottaa mitäs mun silmäterä siellä keksii yleisön hauskuuttamiseksi. Toivottavasti ei mitään isompaa :)

Mutta me jatkamme täällä treenaamista ja yritän illalla vielä kertailla sivulle käskyä.

Sulolla kylässä + muiden pentujen kuulumisia

2009-04-10T09:42:00.000-07:00

Koittihan tämäkin päivä vihdoin, kun Sulo kutsui meidät kyläilemään :) Ollaan annettu sen rauhassa kotiutua kaksi viikkoa. Tänään sitten päästiin näkemään poitsu ja oli kyllä hirmuinen ikävä ollut kaikilla. Tuli oikeesti mieleen se päivä, kun näin ekaa kertaa Sofin. Se oli ihan samanlainen, kun Sirkan eteiseen astuin ja Sofi ampaisi syliin. Hyvin näyttää äipän luonne periytyneen. Sulolla oli kyllä vähän vielä enemmän virtaa kuin Sofilla silloin. Se oli muuten ihan kuin Sofi pentuna ulkoisestikin. Sulo muisti meidät tieteski. Se vikisi, hyppi syliin, kiemurteli, vispasi häntää korvat luimussa. Poitsu ei tiennyt, miten päin olis. Oli se kyllä kasvanut. Ja vauhtia oli tullut rutkasti lisää. Se oli aivan ihana. Sepä on niin reipas poika jo, että osaa käydä ulkona tarpeillaan. Oli kyllä niin ihana nähdä sitä. Kamera oli tietenkin mukana. Tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa on meneillään pusuttelut. Niitä se kyllä antoi ja paljon.

Ja että se ei ihan kauhukakaralta vaikuttais, pitää laittaa yksi tuollainen vähän rauhallisempikin kuva. Tuossa vielä ulkona otettu kuva. Kyllä nuo pennut nopeasti kavsaa. Pitää mennä taas pian uudelleen katsomaan Suloa.

Muita pentuja ei tietenkään sovi unohtaa. Sennasta on sopeutunut nopeasti jyväskyläläiseksi. Se osaa jo tehdä tarpeitaan ulos ja tykkää muutenkin haistella ulkona. Senna on onnekas, kun pääsi Jyväskylään. Siellä kun ei ole enää paljon lunta. Olen saanut Sennastakin kuvia Mirjalta ja Juhalta.
Näin se Senna osaa ottaa rennosti :)

Taikalla taas menee lujaa Kemissä. Vauhti kuulemma vaan kiihtyy. Colliepoikia siellä kiusaa, niin että ne joutuu menemään pakoon sängylle. Mähän sanoin, että ku Taika tulee taloon, niin siitä tulee varsinainen emäntä. Hyvä Taika! Jatka samaan malliin :D Kuvassa Katjan lähettämä kuva Taikasta ja Nikistä. Kylläpä Taika näyttää pieneltä Nikin rinnalla. Taika muuten on nyt kylässä Sennalla Jyväskylässä. Mitähän Senna sanoo, kun Taika-riiviö tulee taloon, kun se on tottunut olemaan ainoa koira? Jatkuukohan niillä samat leikit kuin meillä?

Pipsa on kotiutunut myös hyvin Ouluun Papun kaveriksi. Kuvia odottelen siitä innolla.

Viimeinenkin pentu lähti maailmalle

2009-04-06T09:48:00.000-07:00

Eilen viimeinenkin pentu sitten lähti maalimalle. Täytyy myöntää, että sitä itkettiin etukäteen ja jälkikäteen. Pikkuneitiin oli ehtinyt muodostua jo erityinen side, kun se jäi meille viimeisenä. Siitä tuli hirvittävän reipas, kun muut pennut lähtivät. Se uskaltautui leikkimään enemmän. Se oli aina korvat luimussa ja häntä heiluen isompia miellyttämässä. Siiristä tuli sen äitinro2 ja Siiri otti tämän roolin vastaan erittäin hyvin. Se tykkäsi jahdata meidän katteja, mutta ei se niitä kiinni saanut. Se oli niin pieni, että sitä pystyi kantamaan kainalossa. Sylissä se ei kauan aikaa viihtynyt yleensä.

On uskomatonta, että tämä pentu jäi eloon. Sen ensimmäisenä elinviikkona ei siltä näyttänyt. Se oli pennuista heikoin ja kevyin. Sen paino ei lähtenyt oikein nousemaan. Sen kanssa vietettiin vähäunisia öitä sitä syömään auttaen. Koitettiin jopa pulloruokintaa, mutta ei se tietenkään samalle maistunut. Lopulta pentu kuitenkin vahvistui ja alkoi syömään itse. Kun mietimme pennulle nimeä, päätimme, että sen pitää kuvata jotenkin sen selviytymistä. Niin nimi Luckystar oli kuin tehty sille.

Pikkuneiti, jota me Muruksi kutsuttiin, muutti eilen sitten Ouluun Maritan perheen arkea ihastuttamaan. Kaverina sillä on Papu-sheltti (Tulitopaasin Nice Surprise), mistä olen äärettömän iloinen. Tottuihan se jo meilläkin ollessaan kavereihin ja kyllä siitä huomasi, että se kaverin tarvitsee. Murusta tuli nyt sitten Pipsa :) Aamulla eilen pesin sen, trimmasin tassut ja harjasin. Siitä tuli niin puhdas ja hyväntuoksuinen. Pusuja ja haleja se sai tusinoittain. Kun se sitten lähti matkaan, tuli jotenkin tyhjä tunne. Meillä ei oo koskaan ollut näin hiljaista. Kuka tulis herättää mut aamuisin kuudelta ja pissais mun lattialle, että saan vaihtaa sukat kymmenen kertaa päivässä. Kyllä tähän pennuttomaan arkeen kestää vähän totutella, mutta tiedän, että myös Pipsa pääsi hyvään kotiin. Tottakai kävi mielessä, että olispa kiva jättää se itelle, mutta on otettava reaaliteetit huomioon. Abivuosi edessä, lukionjälkeiset suunnitelmat aivan auki ja Sofikin on vielä niin nuori. Pennun kannalta parhaaksi katsoin etsiä sille uuden kodin, jossa se saa olla keskipisteenä ja löysinkin sille sopivan perheen.

Illalla laitoin sitten Maritalle viestiä ja kaikki oli alkanut sujua hyvin. Yökin oli sujunut hyvin. Kerran oli herännyt, mutta sitten taas jatkanut unia. Onkohan Papu alkanut sen varaäidiksi? :)

Tässä taas kuvia Pipsasta seitsemän viikon ajalta:

Tässä se on yhden viikon ikäinen. Eikö ookki pieni?

Ei löytynyt Pipsasta yksityiskuvaa, mutta tässä on koko jengi. Tästä huomaa kyllä, kuinka pieni se oli.

Kolmen viikon ikäisenä.

Neljän viikon ikäisenä päikkäreillä. Nukkuva koiranpentu on maailman suloisin näky :)

Suvin ottama kuva Pipsasta viisiviikkoisena. Suloinen nassu :)

Ensimmäistä kertaa käväistiin ulkona sylissä. Pipsa olikin pennuista helpoin kuvauskohde.

Seitsemänviikon ikäisestä Pipsasta Suvin taidokas otos.

Nyt ne on sitten kaikki lähteneet. Mun pikku mussukat, yönmyöhäisinätunteinavikisijät, pissakakkamaatit ja sylivauvat. Mulla on teitä ikävä. Tulkaa pian käymään ja käskekää emäntien ja isäntien ottaa teistä kuvia ja lähettää mulle. Nähdään pian!

Hirrrrrrrrrrrmuiset onnittelut

2009-04-05T07:32:00.001-07:00

Olipas eilen päivä! Herätyskello soi klo 3.45 ja matka Vaasaan voimistelukisoihin alkoi kello 4.55. Oli pitkä päivä ja pitkät tauot, mutta selvittiin perille kotiin kello 23. Hienosti meni jumppatytöillä. Itse en kilpaillut ollenkaan.

Päivä oli yllätyksiä täynnä! Ensinnäkin ihanainen Siirimme täytti 9 vuotta! Onpas siitä tullut jo mummo! Ei kyllä yhtään huomaa, että Siiri on jo yhdeksän vuotias. Harmaata ei ole kuonon päässä ja vetreä edelleen. Jos näkisin Siirin ensimmäistä kertaa voisin luulla enemmänkin korkeintaan viisi vuotiaaksi.. :) On se kyllä upea koira.

Minulla oli puhelimen päässä online tulospalvelu, joka kertoi erkkarin tuloksia puhelimitse. Pennin sisko Nuppu sai hyvän, Pennin velipuoli Pikikuonon Brad Pitt eri2. Peetu elikkäs Golden Rose Boynty Hunter erinomainen. Pennin isä Golden Rose Play With Fire eri3. Lisää tuloksia löytyy täältä: http://kotisivuni.org/sites/toffeli/index.php?pid=1

Kaikkein hurjin ja upein tulos oli kuitenkin Pennin äidin Usvan tulos. Usva (Silimen Keijun Aamuusva) sai erinomaisen ja se sijoittui luokassaan ensimmäiseksi. No, tähtiloiste ei tähän loppunut sillä Usva voitti pn kehän saaden SERTin! Uroksissa meidän pentujen isä Pepe (Susadan Pharos Phomac) sai erinomaisen ja sijoittui luokkansa ensimmäiseksi. Pepe voitti myös pu kehän saaden viimeisen SERTinsä ja tullen näin ollen Suomen muotovalioksi FIN MVA! Rop kehässä Usva vei voiton ollen siis tiivistettynä ERI1 PN1 SERT & ROP! Kylläpäs oli mahtavaa! Sirkalle soitin heti kuultuani tuloksen ja päiviteltiin, että kylläpäs Usva tempun teki! Pepen tulos siis tiivistettynä ERI1 PU2 SERT ----> FIN MVA VSP! Nyt saivat meidän pennut valio iskän :)

Vasemmalla Satu Tuomiston ottama kuva Usvasta luokkavoittajana. On kyllä samaa näköä hieman kuin meidän Pennissä, eikös? :---)

Penni lähtee 18.4 Kajaaniin ryhmänäyttelyyn kokeilemaan onnea näyttelykehissä :)

35. Viikon Koirakuva: KOIRANUNTA

2009-04-04T10:32:00.000-07:00

35. viikon koirakuvahaasteena KOIRANUNTA

Ensimmäistä kertaa ajattelin ottaa osaa tähän viikon koirakuvahaasteeseen. Tämä aihe herättää kyllä pohtimaan, minkälaista koiranuni on. Meillä koirat nukkuvat milloin missäkin. Alakerrassa on kaksi petiä, jotka nopein varaa. Sofi nukkuu öisin minun huoneessani ja Penni Annin vieressä sängyssä. Koiran uni ei ole kovin syvää, sillä ne heräävät välittömästi, jos joku tulee meille tai kuppi kolahtaa lattiaan tai joku menee eteiseen. Joskus saa kuulla ihanaa ulinaa, kun koirat ovat REM-unessa. Siiri se on yleensä meillä, joka näitä unellisia ääniä päästelee. Jos Sofi on oikein syvässä unessa se rötköttää kaikki neljä tassua kohti kattoa.

Katsotaanpa minkälaisia otoksia tähän otsikkoon kansioista löytyy.

Pennuistahan näytä unikuvia löytyy paljonkin. Riittävä uni on pennuille elintärkeää. Tässä Luckystar unenmaailmoissa.

Tässä Taika käyttää pikkuneitiä tyynynä. Pennut nukkuvat yleensä kylki kyljessä.

Tässä on Sofi Taika ja Sulo. Pennut ovat tässä vasta viikon ikäisiä, joten ne tarvitsivat vielä Sofin jatkuvaa hoivaa. Tämä kuva on mielestäni osoitus äidinrakkaudesta pentuihinsa.

Pentujen kuulumisia

2009-04-03T10:40:00.000-07:00

Nyt on kulunut jo viikko, kun pennut lähtivät omille teilleen. Tuntuu, että siitä olisi mennyt paljon kauemman aikaa. Ikävähän on ollut, mutta onneksi on ollut tuo pikkuneiti, jota olemme kutsuneet Muruksi. Olen ollut yhteydessä pentujen omistajiin. Kaikilla on lähtenyt sujumaan hienosti. Sofi on hienosti kasvattanut lapsensa, kun ovat olleet niin reippaita.

Taika on Kemissä jatkanut samaa menoa kuin meilläkin. Vauhtia sillä riittää ja sillä on kuulemma vain on- ja off-vaihteet. Collieherrat eivät ole tästä neidistä kuulemma hirveästi välittäneet, jos ei ole mennyt kimppuun hyppimään. Kouluttaakohan Taika siellä colliepoikia vai toistepäin? Sain Katjalta kuviakin jo. Neiti on kyllä jo viikossa kasvanut. Mutta eikös ookkin söpö?

Keski-Suomen neitokainen Senna on myös sopeutunut hyvin. Se pääsi täältä Junttikylästä pois :) Senna on ollut reipas ja tutkiskellut paikkoja uteliaana. Se osaa tehdä tarpeet sanomalehdelle lähes aina. Leikkinyt se on myös. Osaa touhuilla itsekseen ja nauttii silityksistä. Innolla odotan Senna-neidistäkin kuvia.

Sulollakin menee hyvin täällä Puttaalla. Siellä se vetää rallia ympäri Jessican taloa. On se varmaan nyt iloinen, kun ei oo tytöt kimpussa. Juppi on tainnut olla vähän ihmeissään, että mikä sähköjänis on heidän taloonsa tullut.

Muru on reipastunut hirveästi, kun muut lähtivät. Kiva että se jäi vielä meille, että se rohkaistui. Siiri on ollut sille lapsenvahtina. En tiiä, mihin oisin joutunut ilman Siiriä? Se on nukkunut Murun kanssa yöt huoneessani. Eipä oo tarvinnut kuunnella sen itkua. Siirin tissejä se on käyttänyt tuttina. Pennin kanssa sillä on ollut oikein kivat leikit. Olipa se tehnyt mulle kivan tempun! Se oli purrut Sofin boksin vetoketjun rikki. Hrhhm... mutta ei sillä voi olla vihainen, kun se on niin söpö. Onneksi se ei kuitenkaan mennyt pahasti rikki. Leluilla se tykkää leikkiä myös. Tuossa kuvassa on Muru on mennyt Miinan ruokakuppiin. Se on aika pikkuinen :)

Sofi alkaa olla jo kypsä pentuun. Sunnuntaina Muru lähtee uuteen kotiin ja Sofi pääsee nauttimaan luksusöitä minun huoneeseen. Pitää sitten oikein paljon lelliä sitä, kun sille ei ole jäänyt niin paljon huomiota nyt pentujen takia. Siitä on tullut paljon sosiaalisempi. Kuvitelkaa, se meni meijän iskän syliin puskemaan sitä! Minun diivailija-Sofi! Ehkä se on jotain tajunnut hellittelystäkin.

Tässä lopuksi vielä videota Murusta ratkaisemassa aktiivipallon arvoitusta.

Senna lähtee Jyväskylään

2009-03-30T10:05:00.000-07:00

Onpas ollut hiljaista, kun on ollut vain kaksi pentua talossa. Nyt niitä on enää vain yksi ja on kyllä niin hiljaista, että talo on tuntunut ihmeen tyhjältä. Siiri on toiminut varaäitinä. Aivan uskomaton tuo koira. Se hoitaa pentuja kuin omiaan. Ei ärähdä, vaikka ne hyppii ja repii sitä korvista ja antaa imeä tisseistä.

Eilen sitten meidän Sugarbaby alias Senna lähti kohti Jyväskylää. Jyräksi me tätä pentua kutsuttiin alkuaikoina. Kun sille tuli nälkä, niin se huolehti, että se ensimmäisenä pääsee parhaalle paikalle. Myöhemmin nimi muuttui Emännäksi. Senna on kyllä ollut aivan ihana neiti. Se osaa olla rauhallinen, mutta kyllä siitä virtaakin löytyy. Joskus se veti Sulo-parkaa hännästä perässään. Niillä on Murun kanssa ollut nyt kivat leikit kahdestaan. Isoin ja pienin pennuista. Senna kyllä peittooaa pikkuneidin 5-0. Senna osaa myös leikkiä itsekseen. Se ottaa lelun suuhunsa ja kanneskelee sitä. Ruoka on Sennalle maistunut erittäin hyvin. Se on aina ollut ensimmäisenä paikalle, kun kuppi kilahtaa lattiaan.

Sennakin pääsi puunaukseen: pesuun, harjaukseen ja trimmaukseen. Ai että siitä tuli niin puhdas ja hyväntuoksuinen tyttö. Eilen lauantaina iltapäivällä Mirja ja Juha sitten ajelivat Jyväskylästä tänne Sennaa hakemaan. Senna sai pusutteluja eniten, kun se lähtee kaikista kauimmas pennuista. Ikävähän tätä ihanaluonteista tyttöä tulee, mutta onneksi on puhelimet ja sähköpostit, eikä Jyväskyläkään niin kaukana ole.

Mirja laittoi viestiä, kun he olivat perillä ja Senna oli nukkunut sylissä. Kopassa se ei ollut viihtynyt. Yökin oli sujunut aika rauhallisesti. Reipas tyttö Senna kyllä on ollut.

Tässä muutamia kuvia neidistä:

Tässä Senna on yksi viikkoa.

Sennasta ei löytynyt yksityiskuvaa. Tässä siis koko jengi päiväunilla.

Kolmen viikon ikäinen Senna alkaa jo vähän liikkumaan.

Sennalla loppui virta kesken syliin kapuamisen. Tässä neljäviikkoisena.

Suvin ottama kuva viisiviikkoisesta Sennasta, joka olisi mieluummin nukkumassa kuin valokuvamallina.

Ulkoilmaa haistelemassa sylistä käsin ensimmäistä kertaa kuuden viikon ikäisenä. On se niin lutunen :) Tuo piirto on aivan ihana...

Seitsemän viikon ikäinen.

Haluan toivottaa Mirjalle ja Juhalle onnellisia hetkiä tämän upean neidin kanssa!

Tanssii koira starojen kanssa - vai tanssiiko?

2009-03-29T11:06:00.000-07:00

Talossa on ihmeen tyhjää ilman pentuja! Onneksi yksi pentu piristää vielä päiviämme ja Sulo muutti muutaman kilometrin päähän. Taika lähti Kemiin ja Sennasta tuli Keski-Suomalainen :)

Kevät tulee ja lumet sulaa. Treeni-into on palannut takaisin ja olen innostunut koiratanssista Pennin kanssa. Tänään otettiin hieman "quicksteppiä". Ei oikeasti vaan opeteltiin siksakkia ja kävelyä takajaloilla. Pennissä taitaa olla hieman temppukoiran vikaa, kun tuntuu oppivan nopeasti. Lisäksi harjoiteltiin Pennin kanssa hieman näyttelyesiintymistä mikä on jostain kumman syystä (krhm) unohtunut.

Ilmoitin Pennin siis Kajaanin ryhmänäyttelyyn 18.4. Nyt Penni syö biotiiniä ja turkki on onneksi hieman alkanut kasvaa jo takaisin. Torstaina käymme hieman muistelemassa esiintymistä OKK:n treeneissä.

Toivottavasti kevät tulee pian. Äsken satoi lunta, mutta ehkä se oli viimeinen lumimyrsky tälle talvelle.

Heippa Sulo!

2009-03-28T08:16:00.000-07:00

Nyt on meidän pikkumies lähtenyt ja jättänyt meidät. Onneksi ei nyt ihan lopullisesti, sillä Sulo lähti vain kahden kilometrin päähän. On se silti haikeeta, kun ei se oo enää täällä. Sulo oli Taikan jälkeen pahin huutamaan. Se oli oikea sylivauva. Lellipentukin mokoma. Se tykkäs olla sylissä ja minähän sitä pidin. Se joskus seisoi niin kauan aitausta vasten, että otin sen syliin. Suloinen Sulo! Se oli aivan ihana häntähuisku. Häntä vispasi tuhatta ja sataa, kun sille jutteli tai sitä silitti. Pusuja se oli myös kova antamaan. Oikea hurmuripoika. Sulo-parka joutui yleensä tyttöjen riepottelemaksi. Se kun on pienempi kuin Taika ja Senna, ainakin vielä.

Sulo tuli pennuista viimeisenä maailmaan. Jessica odotteli puhelimen päässä kärsimättömänä poikaa, mutta sitten tulikin vain kolme tyttöä. Parin tunnin kuluttua viimeisimmän tytön syntymästä Sulo vihdoin tuli. Se halus yllättää meidät. Nimen Sulo sai parin päivän ikäisenä. Äiti vain sanoi, että se on ihan Sulon näköinen ja Sulo siitä sitten tulikin. On kyllä ihan nimensä veroinen poika. Tosi söpö naama sillä on :)

Sulo pääsi pesulle, harjaukseen ja trimmaukseen ennen lähtöään. Siitä tuli entistä suloisempi :) Jessica tuli sitten sitä hakemaan illalla ja kyllä sekin sai lähtöpusut. Sulo lähti Jessican perheen arkea vauhdittamaan Juppi-japsin kaveriksi. Onneksi se on tuossa lähellä, niin ei tuu kovin ikävä ja se pääsi sinne tyttöjen paapottavaksi.

Tässä Sulosta kuvia seitsemän viikon ajalta:

Tässä Sulo on vielä pieni ja avuton yksiviikkoinen.

Tässä se köllöttelee
siskojensa vieressä. Sulo on siis oikean puolimmainen.

Kolmen viikon vanhana. Nyt jo taaperrellaan.

Neljän viikkoa vanhana.

Tässä Suvin ottama kuva kuuden viikon ikäisestä uneliaasta Sulosta.

Sulo ei oikein halunnut poseerata ulkona. Oli pakko laittaa tää kuva, kun se on vaan niin <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_Z_UdXXl6Kog/SdZBD3Bw1YI/AAAAAAAAEUE/yYZIKeAuaIs/s1600-h/DSC_4335.JPG">
Tässä Sulo seitsemän viikkoa. Tästä kyllä näkee, mistä sen nimi on peräisin.

Haluamme toivottaa Sulolle onnea uuteen kotiin! Tulehan pian käymään....

Taikasta tulee kemiläinen

2009-03-26T09:40:00.000-07:00

Nyt on sitten ensimmäinen pentu lentänyt pesästä. Taika-Taifuunista tuli kemiläinen. Tuo Taifuuni on sopiva lisä sen nimmeen. Kun se päästettiin aitauksesta, se muistutti enemmän pyörremyrskyä kuin sheltinpentua. Taika oli se, joka minut yöllä aina herätti. Siellä se aitaa vasten huusi (lue: kiljui) täyttä huutoa ja halusi ruokaa tai riehumaan. Mutta se oli aivan ihana pentu. Pennuista kaikkein villein ja rohkein. Se oli aina ensimmäisenä joka paikassa. Se keksi kerran jopa hypätä eka portaan välistä. Siitä on todisteena videokin. Osasi se kyllä olla pikkusisarilleen aika hirveäkin. Se saattoi repiä hännästä perässä. Se tykkäsi kuitenkin olla sylissä aina välillä, vaikka oli menossa aina joka suuntaan. Pääsi kyllä ihan oikeaan kotiin :) Siitä varmaan tulee hyvä agilityssa.

Eilen aamulla Taika pääsi kylpyyn. Pesin siitä pissanhajut pois shampoolla. Että se oli niin reippaasti. Ei yhtään vastustellut. No ehkä se johtui vain siitä, kun sillä ei oikein ollut mahiksia, kun se on vielä niin pieni. Kyllä se vielä ehtii oppia, miten suihkua juostaan karkuun. Sitten leikkasin kynnet ja trimmasin tassut. Tulipa siitä niin kiiltävä ja hyväntuoksuinen.

Illalla Janne ja Katja tulivat sitten Taikaa hakemaan. Se sai monet lähtöpusut ja viimeiset paijailut. Olihan se haikeeta päästää se lähtemään, mutta tiedän, että se pääsi hyvään kotiin. Luopuminen on hirveää. Ei siitä pääse mihinkään. Mutta kyyneliä ei vuodatettu, sentään. Taika lähti nyt sinne Katjan, Jannen ja Venlan sekä kahden colliepojan arkea ihastuttamaan.

Katja laittoi illalla mailia, että Taika oli nukkunut melkein koko matkan ja perillä nuuskutellut koko talon läpi. Collieherratkin olivat ottaneet sen hyvin vastaan.

Laitanpa tässä muisteluksi muutaman kuvan Taikasta.

Tässä se on yhden viikon ikäinen. Onneton rääpäle :)

Kahden viiko vanhana. Silmät juuri auenneet.

Oikealla kolmen viikon vanhana ja vasemmalla neljä viikkoa. Alkaa jo näyttää sheltiltä :)

Oikea söpöliini viiden ja kuuden viikon vanhana. Suvi kävi kuvailemassa viiden viikon ikäisiä pentuja. Käväistiin pentujen kanssa pikaisesti ulkona ottamassa pääkuvat, kun ne olivat kuusiviikkoisia. Sisällä, kun ei valo mikään maailman paras ole.

Tässä jälleen Suvin ottamia kuvia. Taika on tässä seitsemän viikkoa. Syötävän suloisena siinä poseeraa :)

Haluamme toivottaa Katjalle ja Jannelle iloisia ja vauhdikkaita hetkiä Taikan kanssa. Vauhtia ei ainakaan tule puuttumaan, jos sama meno jatkuu kuin meillä. Onneksi Taika ei mennyt kuin 80 kilometrin päähän. Tulemme näkemään sitä tulevaisuudessakin. Innolla odotan, mitä tästä neidistä tulee.

Ei karvan karvaakaan!

2009-03-24T10:34:00.001-07:00

Huh! Tuntuu, että jokaisesta tämän talouden karvakasasta lähtee turkkia enemmän kuin koirien laki sallii. Miina tiputtelee edelleenkin valkoista "pumpulia" perässä, joka onneksi lähtee imuroimalla pois. Joskus sitä toivois, että vois vaan ajaa nuo puleiksi kaikki!

Kevät on onneksi tulossa ja pitäis nyt ryhdistäytyä tokossa. Koululaisen pahinta aikaa tämä tietysti on, vaikka ulkona on upea sää pitäisi pysytellä sisällä kirja nokan edessä. Pääsiäislomaan ei ole onneksi enää kauan aikaa, joten sitä odotellessa. Pääsiäisloma pitää sitten kuluttaa autuaasti koirien kanssa treenatessa ja lenkkeillessä.

Penni lähtee nyt sitten kokeilemaan onnea Kajaanin ryhmänäyttelyyn. Onneksi sentään yhden koiran turkki tässä taloudessa on alkanut kasvamaan takaisin. Tuomarina siis Irina Poletaeva.

Pennistä tässä vielä 11 kk kuva. Takajalat hieman ristissä, mutta tuskinpa haittaa :)

Kipinä syttyi jälleen

2009-03-22T02:54:00.000-07:00

Vitsit! Tuli taas hirveä himo päästä äkkiä agiliitämään. Oltiin Iinan kanssa ihailemassa KASSin kisoja erittäin kylmässä hallissa ja into oli, niin suuri että sunnuntaiaamuna piti herätä kello 7.15. Yhdeksältä me jo seistiinkin ihailemassa kisoja. Kyllä sitä tuli mietittyä, että mitäs jos itse ois nyt tuolla kiitämässä. Kotona heti piti mennä tietokoneelle katselemaan kursseja ja lähetin muutaman sähköpostinkin, että päästäis Miinan ja Pennin kanssa vähän treenailemaan. Meillä Haukiputaalla/Oulussa tilanne on niin surkea, että kursseille on todella hankala päästä. Täyttyvät kyllä ihan hetkessä. No, toivottavasti nyt tärppää että päästään Miinan ja Pennin kans treenaan.

Kamera roikkui kaulassa, mutta kuvista ei tullut mitään julkaistavan arvoista valitettavasti. Harmittaa vietävästi, kun vielä on matkaa Nikoniin. Sitä odotellessa täytynee tyytyä kuvailemaan "puolijärkkärillä". Ehkä keväällä saadaan jo nauttia uudesta kamerasta?

Kerrankin satuin yksi aurinkoinen päivä ottamaan kisuista muutaman kuvan. Meidän Rontilla on uusi kesätukka, joka on kyllä tosi persoonallinen!

Sofin hemmottelua

2009-03-21T09:56:00.000-07:00

Jos Sofilta kysyttäis se sanois varmaan kiusausta :P No tänä aamuna otin mamin kainaloon ja menin sen kanssa kylppäriin. Ohjelmassa oli Sofin puuntaus. Olen huomannut, että paras keino pestä pesua inhoava koira on, laittaa se ammeeseen seisomaan ja kaataa kauhalla vettä sen turkkiin. Sofi yritti kyllä lähteä kylvystä muutamaan kertaan. Kummallinen koira, kun ei halua tulla puhtaaksi ja kiiltäväksi. Aika paljon siitä lähti karvaa ammeen pohjalle. Sitten siirryttiin vessaan föönaukseen. Sofi vähän ihmetytti, että mikä on homman nimi. Viimeisenä oli vielä vuorossa kampaus ja trimmaus. Jospa siitä nyt lähti ne viimeisetkin irtokarvat. No ei siinä paljon olekaan enää, mikä irtoais. Tässäpä taas kuvaa meidän mamista bikineissä:Miina halusi välttämättä tulla joka kuvaan mukaan. Se on sellanen filmitähti. Kuva on siis otettu lenkiltä. Ai että rakastan tätä kevättä. Tää on just parasta aikaa vuodessa. Naamataulu alkaa olla täynnä punertavia pisteitä, aurinko paistaa ja ei ole enää niin kylmä. Tekisi mieli vaan samoilla tuolla ulkona koirien kanssa. Koiratkin nauttivat niin mahottomasti. Ihanaa, kun ne voivat kiitää pitken hankea uppoamatta. Kameraakin on ulkoilutettu tavallista enemmän. Anni oli tänäänkin lenkillä rähmällään maassa ja yritti ottaa kuvia.

Nautinnollisia ja rentouttavia lenkkeilyhetkiä kaikille!

Kevättä rinnassa, tunteet pinnassa?

2009-03-20T11:24:00.000-07:00

Näinhän se on, että kevät tulee uskomatonta vauhtia myös tänne 'Puttaalle'. Tiet sulaa ja vettä tippuu ja tuoksu on juuri sellainen keväinen. Aurinko tykkää viettää aikaansa myös muualla kuin pilvien takana. Kamera voisi olla hieman aktiivisemmassa käytössä, mutta edelleen kerätään kuumeisesti rahaa monen vuoden haaveeseen. Siitä ei sitten vielä sen enempää... :-)

Meillä tuntuu olevan Miina neidillä kevättä rinnassa ja tunteet pinnassa. Juoksut sieltä varmaan karvanlähdön perusteella on tulossa. Loppuis vaan tuo tucan tiputtaminen, niin ois paljon helpompaa ja talo ei olis täynnä valkoista karvaa. Ajakoira taitaa kuvata parhaiten tuota turkkitilannetta tällä hetkellä. Hormoonitkin hyrrää ja kovaa. Jospas kohta helpottais?

Penni neitokainen jatkaa vieläkin karvanlähtöä, mutta ei näytä pahalta kuitenkaan, vaikka karvaa ei olekaan niin paljon enään. Oltais lähdetty Pennin kans agilityn alkeisiin, mutta kurssi on tietenkin maailman huonoimpana päivänä, maanantaina, ja vielä aika monen kilsan päässä. No, ehkä sitten kesällä paremmalla ajalla?

Rallirata..

2009-03-19T10:06:00.000-07:00

..on mulla huoneessain. Nää menopelit kuitenkin eroaa hieman perinteisistä. Niillä ei oo renkaita vaan pienet töpöjalat. Polttoaineena toimii nappula ja puuro. Lähtömerkkinä yleensä mun herätyskello. Tosin nämä menopelit on kovia ottamaan varaslähtöjä. Sitten näissä on valuvika, jota ei voi korjata. Nämä menopelit myös hyytyy melko äkkiä, mutta syttyvät taas nopeasti. Kyseessä on siis meidän pennut, jos ette kässänneet :)

Joka aamu kuuden seitsemän välillä joka pennuista alkaa vikistä. Yleensä se on Taika. Se on kova likka huutamaan. Nousee aitaa vasten ja antaa mennä suoraa huutoa. Yöllä haen niille puuron kerran, kun joko alkaa valittaa nälkää. Sitten kun ne tajuaa, että ovat saaneet mut hereille, niin silloin alkaa oikea vikinäkuoro. Kaikki nousee aitaa vasten ja vikisee. Sitten ne on pakko päästää pois. Mun huoneessa alkaa sitten penturalli. Alakertaan kuuluu kiva ryminä, kun nää vetää sutia. Aamulla niillä on vielä eniten virtaa, että hyytymistä ei ihan heti tapahdu.

Kun olen antanut niille aamuruuan, laitan ne aitaukseen, kun ovat saaneet päästettyä pahimmat höyryt pois. Kun joku tulee kottiin, pennut muuttavat alakertaan ja pääsevät sinne juoksentelemaan. Muut koirat ovat jo tottuneet näihin termiitteihin. Siiristä on tullut niiden varaäiti tai mummo. Se oikeesti antaa pentujen hyppiä sen päällä, imeä tissejä ja Siiri vaan makaa autuaana ja nuolee niitä. Siiri ois ollu hyvä mamma :) Tuossapa todisteena yksi kuva. Sofi on ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. Sitä alkaa jo pikku hiljaa ärsyttää tuo tisseissä roikkuminen. Kyllä sillä edelleen on äidinvaistot tallella. Se käy välillä tarkastamaan, että pennut ovat kunnossa.

Pennut eläinlääkärin syynissä

2009-03-17T10:05:00.000-07:00

Nonniin. Tänään ovat pennut saaneet vähän vaihtelua elämään. Ensimmäistä kertaa pennut pääsivät haistelemaan vähän ulkoilmaa. No vain 100 metriä ulko-ovelta pikku-Mersulle ja pikku-Mersulta Akuuttiin, mutta kyllä siinäkin riitti jännitystä. Parinkymmenen kilometrin automatka Kellosta Ouluun sujui pennuilta boksissa auton takakontissa. Sulo ei ollut oikein tyytyväinen ratkaisuun, joten se huusi niin kauan, että pääsi syliini. Siinä se sitten nukkui loppumatkan. Oikea lellipentu :) Sulon tuleva omistaja Jessica tuli myös mukaan ja äiti toimi kuskina.
Eläinlääkärissä oli sitten vuorossa tippojen laitto silmiin. Äiti sai toimia tippamestarina viiden minuutin välein minun täytellessä silmätarkastuslomakkeita. Pian pääsimme eläinlääkärinhuoneeseen Wickströmin Kaisan hoteisiin. Pentuja onneksi vaivasi unimatti, joten eivät hirveästi laittaneet vastaan. Taika meinasi kyllä vähän vikistä boksissa, kun muita tutkittiin, mutta sellainen se on. Sen pitäis aina päästä joka paikkaan. Olivat oikein mallikkaasti koko tutkimustoimeenpiteen ajan. Sirunlaitto vähän nipisti ikävästi. Ja miten mahtavia uutisia saimmekaan kuulla: Kaikilla pennuilla silmät terveet ja kaikki muukin kunnossa. Mahtava juttu! Nyt saa huokaista helpotuksesta. Pikkuneitikin oli kaikin puolin terve. Se oli suurin huolenaiheeni. Sulolla ei vielä olleet kivekset laskeutuneet, mutta pidetään peukut pystyssä, että ne sieltä tulee.

Kyllä nyt saa olla ylpeä meidän pikkulikoista ja pikkumiehestä. Niin rauhallisesti sujui koko reissu. Nyt voi hyvillä mielin lähettää pennut maalimalle, kun tietää, että ne osaavat olla rauhassa ja hiljaakin, vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Huh hulinaa...

2009-03-14T10:56:00.000-07:00

Huh huh, täytyy vain huokaista. Täytyy kyllä sanoa, että neljän koiranpennun kanssa menee aikaa, paperia, sanomalehtiä, sukkia, lattianpesuainetta ja puuroa. Siivota pitää päivittäin. Mutta en suinkaan halua valittaa. Ne ovat niin ihania, suloisia höppänöitä. Ne on meillä vain seitsemän viikkoa ja sitten ne lähtee, lopullisesti. No kyllä me toivottavasti niitä nähdään, mutta silti. Ikävä tulee jo luovutuspäivää ajatellessa.

No tänä aamuna sain herätyksen kello kuusi. Kerrankin ois saanu nukkua seitsemään. Sofi tai joku pennuista oli keksinyt, miten aitaus avataan. Pikkuneiti oli tietenki heti käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja tepsutteli huoneessani. Ja Sulo tietenkin perässä. Taika ei tätä keksinyt, joten se alkoi vikistä tai oikeastaan kiljua, joten ei auttanut muu kuin nousta ylös ja hakea pennuille murkinaa. Olinpas niin reipas, että pesin pentuaitauksen pohjan, lelut ja pedinkin. Pennut tosin saavat nyt oman pikku majansa Sofin pedistä :) Pennuille piti valmistaa uusi satsi ohraporkkanajauhelihapuuroa, kun olivat mokomat syöneet kaiken. Hyvä, että ruoka maistuu, että kasvavat.

Julkaisenpa tämän tekstin yhteydessä videon pennuista, niin näette, millaista meno nyt on.

Minä ja Anni otettiin sitten ihan urakaksi karsia viimeisetkin haivenet Sofista ja Miinasta. Alapuolella näkyy tulos. Miina tais kyllä vetää tässä pitemmän korren, ainakin kuvassa näkyvän valkoisen karvan perusteella, mutta ei Sofi huono kakkonen ollut. Ja Miinasta on tässä vain puolet. Kyllä shelteistä ja collieista karvaa lähtee oikeasti, kun on karvanlähtö ;)

Blogi avattu

2009-03-14T10:09:00.000-07:00

Nyt on meillekin avattu blogi. Tekstejä on siirretty vanhoista blogeistamme ja kotisivujemme uutisista. Kotisivumme jatkavat normaalisti toimintaansa. Tänne tulee vain vapaamuotoisempia tekstejä. Toivottavastu viihdytte blogimme parissa.

Vilskettä ja vilinää

2009-03-08T09:33:00.000-07:00

Mihin se talvilomaviikko oikein hupeni? Tuntuu, että en ole saanut mitään aikaan. Huomenna taas koulunpenkille. Mielelläni viettäisin kyllä pentujen kanssa aikaa kuin koulunpenkillä puutumassa.

Pennut ovat nyt reilu viikon saaneet asua aitauksessa . Isomman sängyn ne saivat jo muutama päivä sitten, kun trikkityttö meinas tulla laatikosta yli. Nyt pennuilla on aitaus mun huoneessa. Pääsevät nyt sängystä pois vähän tutkimaan ympäristöään. Sofi on jo vähän yrittänyt vähentää imettämistä. Pennut ovatkin alkaneet saada myös kiinteää ruokaa. Aateltiin tehdä Yrjölän puuroa, mutta meidän kylän kaupastapa ei löytynyt hirssiä ja tattaria. Tyydyttiin sitten tekemään ohraporkkanajauhelihapuuroa. Piimää tai kermaviiliä siihen lisäksi ja A vot.

Meillä on käynyt paljon vierailijoita katsomassa pentuja. Sofi on kyllä yrittänyt varastaa huomion itselleen. Se on ylypiänä esitellyt lapsosiaan kaikille!
Meidän piti keksiä pennuille uudet nimet. Äiti oli nimimaisterina keksinyt hienot Super-alkuiset nimet kaikille. Mutta kun oikein tarkkaan lukee rekisteröintiohjeet, siellä sanotaan, että pennuilla ei saa olla samanlaisia alku- tai loppuosia, jos ei ole kennelnimeä. Onpas tarkkaa hommaa! Ei siinä kuitenkaan kauan kestänyt, kun uudet nimet keksittiin. Sulo-pojasta tulee alkuperäisen suunnitelman mukaan Superman, trikkitytöstä tulee Magicgirl, isommasta soopelitytöstä Sugarbaby ja pikkuneidistä Luckystar.

Tänään pennut pääsivät alakerrassa käymään. Siirrettiin aitaus sinne, kun trikkityttöä tultiin katsomaan. Pennut pääsivätkin sitä ennen puunaukseen. Kynnet napsaistiin sopivan pitusiksi ja tassukarvat sai kyytiä. Trikkityttö ja isompi soopeli maata rötköttivät sylissäni toimenpiteen ajan. Sulo puri mua koko ajan sormista ja pikkuneiti laittoi vastaan. Mutta oli homma huomattavasti helepompaa kuin noiden aikuisten kynsien leikkaaminen. Kun otetaan kynsisakset esiin, jaloissa ei ookkaan ennää yhtään koiraa.

Trikkityttöä saavuttiin siis katsomaan Kemistä. Se saa kutsumanimekseen Taika. Kummallista kyllä, että pennuista tulee niin rauhallisia, kun tulee vieraita. Esittävät vain killtejä ja herttaisia. Oikeasti ne osaa olla äänekkäitä ja vauhdikkaitakin ;) Varokaa vaan!

Me ollaan Annin kanssa varmaan tultu hulluiki. Eilen nimittäin haettiin varastosta sukset, sauvat ja kaivettiin vintiltä monet ja laitettiinpa ne vielä jalkoihinkin. Aika kummallista meiltä, kun ei olla mitään kouluhiihdon ystäviä. Mutta hiihtoloma ei oo mittään iliman hiihtoa. Minä olin hiihtänyt viimeksi pari vuotta sitten yläasteella. Annilla oli vielä vuoden takaa hiihtokokemusta. Harmitti vaan, ku mun Karhut eivät suostuneet meneen kiinni. Piti sitten ottaa toiset sukset. Koirilla riitti ihmeteltävää näissä "lisäjaloissa". Oli kuitenkin aivan ihanaa. Aurinko paistoi ja suksi luisti. Tuli kunnon hiki. Hiihdeltiin sellainen tunteroinen. Oli ihanaa, kun ei ollut opettaja määräämässä, kuinka paljon piti hiihtää ja millä tyylillä. Ja tänään me otettiin uusiksi harmaassa säässä, mutta silti oli mukavaa.

Tässä alla taas viime sunnuntailta kuva pennuista. Elikkä vasemmalta katottuna Superman, Luckystar, Magicgirl ja Sugarbaby. Suloisia, eikö totta?