Silimen Sofia-Neiti "Sofi"
Ulospäin suuntautunut persoona. Puhdas sivukuva. Hyvä niskan kannatus. Miellyttävä pää ja silmät. Hyvä turkin laatu. Luotettava esiintyjätyttö, joka liikkuu melko hyvin. (Liz Cartledge ROVANIEMI KV ERI JUK1)
- synt. 3.7.2006
- isä: FIN MVA Blenmerrow Lambada Let's Boogie
- emä: Silimen Niiskuneiti
- sisarukset: Silimen Neiti Olen Sun, Silimen Neiti Olet Mun, Silimen Helga-Neiti
- väri: Soopeli
- kasvattaja: Silimen, Sirkka-Liisa Metso
- omistaja: Iina Hautala & Sirkka-Liisa Metso
- Lonkat: A/A
- Kyynärnivel: 0/0
- Silmät: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
- saavutuksia: näyttelyistä KP, VSP-pentu, 2xERI sekä luokkasijoituksia
Oma koira, tietenkin sheltti, oli haave numero yksi 15-vuotiaalle minulle. Haaveen piti toteutua vasta astuessani täysi-ikäisen aikuisen maailmaan, mutta ilmeisesti vanhempani katsoivat minun olevan kypsä jo aiemmin huolehtimaan omasta koirasta, joten haaveen toteutuminen aikaistui kolmella vuodella. Olimme lähdössä Lahteen Annin kanssa Sirkka-Liisan luo kenneltytöiksi syyslomalla. Yllätys oli aikamoinen, kun äiti kysyi vain pari päivää ennen lähtöämme, haluaisinko neljän kuukauden ikäisen soopelisheltin itselleni sijoitukseen. Vastaus lienee päivän selvä. Rakastuin pentuun heti kahden kuvan perusteella: se oli niin kaunis. Rakkaus vain syventyi, kun näin sen ensimmäistä kertaa livenä. Muistan varmaan ikuisesti sen hetken, kun Sofi juoksi häntä iloisesti heiluen syliimme, kun avasimme Sirkan oven. Tuon hetken muisteleminen nostaa vieläkin hymyn huulilleni. Siitä hetkestä lähtien tiesin, että Sofi oli tarkoitettu koirakseni ja minut sen omistajaksi.
' Sofi Lahdessa kesällä 2007, kuva S-L Metso
Sofi kotiutui erittäin hyvin. Olihan se jo"iso tyttö" ja tottunut elämään erossa emästään ja sisaruksistaan. Mistään koti-ikäväitkuista ei ollut tietoakaan. Sofi oli meillä heti kuin kotonaan. Adolfin kanssa ne vetivät rundia pitkin alakertaamme. Heti pennusta lähtien Sofi oli hyvin rohkea. Se kyllä osasi sulattaa ihmisten sydämet. Edelleenkin se ottaa vastaan kaikki ihmiset häntä iloisesti heiluen. Kaikkia se haluaisi tervehtiä ja haistella. Olen niin onnellinen, että voin huoletta antaa Sofin tutustua vieraisiin ihmisiin. Sen kanssa on helppo lähteä ihmisten ilmoille.
Sofi Lahden rautatieasemalla maaliskuussa 2008
Vaikka Sofi voi ihmisten ilmoilla vaikuttaa mitä kultaisimmalta ja kilteimmältä koiralta, niin kyllä se osaa myös koetella hermojani. Joskus Sofi unohtaa korvat kotiin ja tekee kielloista huolimatta oman päänsä mukaan. Miten monta kertaa olen saanutkaan huutaa sitä pyörätien reunasta sisälle, kun sille on tullut aitauksessa tylsää ja se on päättänyt karata haistelemaan muiden koirien jättämiä hajuviestejä. Tilapäinen kuurous on myös diagnosoitu muutamaan otteeseen agilitytreeneissä: Sofi on saattanut yhtäkkiä lähteä tutustumaan kesken harjoituksen treenikavereihinsa. Yllytyshullumaista, mutta onneksi tämä ärsyttävä tavan noudattaminen on iän myötä vähentynyt. Lenkillä saan sata kertaa muistuttaa Sofille, kummalla puolella sen tulee kävellä, ennen kuin se muistaa. Olisikohan varhaisiän dementiaa? ;)
Sofi kesäkuussa 2009 "sydänten sulatus" -ilme naamallaan
Sofi osaa olla oikea hienohelma ja kaipaa prinsessakohtelua. Ennen Sofia talossamme oli kaksi sääntöä koirille: "Ei sohville eikä sängyille." No Sofi hyppäsi ensimmäisenä päivänä meillä sohvalle ja siihen on sitten jäänyt. Öisin se sentään nukkuu omassa sängyssään, mutta muuten se kääriytyy pehmeän sohvan tai sängyn nurkkaan. Kukapa sitä kovalla lattialla haluaisi nukkua. Tyyny pitää tietysti olla myös pehmusteena vieressä.
Sofi kesäkuussa 2009
Sofin lempinimi Pulla antaa varmaan jotain vinkkiä sen taipumuksesta kerjäämiseen. Se häärää kokkikolmosena keittiössä aina tilaisuuden tullen. Eihän sitä tiedä, jos kokilta jotain lattialle tipahtaisi. Kun ruokakuppi kolahtaa tulee Sofi paikalle salamannopeasti, ettei vaan jäisi herkuista paitsi.
Sofi kesäkuussa 2009 (slurps, nakkia)
Agilityn aloitimme helmikuussa 2008. Agilityn harrastaminen oli ollut haaveissani jo kauan. Siinä yhdistyy kaksi rakastamaani asiaa: urheilu ja koirat. Active Dogilla saimme erinomaisen pohjan harrastuksellemme alkeiskurssin ja kolmen jatkokurssin myötä. Kesällä 2010 siirryimme Oulun Koirakerhon ryhmään pidempiaikaisen treenaamisen toivossa. Agilitytreeneissä Sofista kuoriutuu melkoinen kiitäjä, jos vertaa sen vauhtiin lenkillä. Se oppii melko nopeasti. Nakin voima on ihmeellinen :) Joskus se koettelee minua ja unohtaa, miten joku este pitää suorittaa, mutta muutaman muistutuksen jälkeen este taas luonnistuu entiseen tapaan. Kisakentille menemme, kun olemme siihen valmiita. Meillä ei ole mitään kiirettä. Tärkeintä on, että meillä on hauskaa yhdessä. Näyttelyissä käymme silloin tällöin. Tuloksiin emme suhtaudu liian vakavasti. Sofi on minulle se maailman kaunein sheltti ja se riittää. Merkittävin sijoitus näyttelyissä on erikoisnäyttelyn VSP-pentu maaliskuussa 2008.
Ensimmäiseksi omaksi koirakseni en olisi voinut Sofia parempaa saada. Sofin myötä olen saanut tutustua kunnolla koiralajeihin. Sofi on jättänyt jälkeensä jo yhden pentueenkin, joka syntyi 5.2.2009. Kolme Sofin tyttöä ja yksi poika ovat nyt maailmalla ilahduttamassa perheitään. Sofi hoiti äidin roolinsa mainiosti. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme lisää pikku sofeja. Ilman Sofia jäisi monet naurut nauramatta ja ilot kokematta. Minulle Sofi on maailman paras ystävä, vaikka sitä ei usein kiinnostakaan hellittelyhetket. Saa nähdä, mistä löydämme itsemme muutaman vuoden kuluttua.
